En oikeastaan tiedä miksi tänne kirjoitan. Ei ole oikeaa palstaa :D Tahdon vain purkaa vähän ajatuksia ja saada hiukan vastakaikua.. Oli sitten typeriä tai järkeviä
Tässä olen alkanut miettimään seurustelusuhteita ja muuta. En nimittäin ole edes koskaan seurustellut, en edes suudellut ketään (tai no, humalassa,mutten laske sitä mukaan). Ei vaan ole tullut vastaan ketään niin mielenkiintoista, että haluaisin hänet rinnalleni. Onhan noita "ihastumisia" miehiin kuin naisiinkin ollut, mutta se on ollut vain pintaa, ei suurempaa mielenkiintoa.
Ongelmani on, että olen kyllästynyt olemaan yksin, mutta samalla pelkään sitoutumista. Minulla on myös huono itsetunto. Miten minä voisin mitenkään oppia luottamaan kehenkään ihmiseen?
Sekin, ettei minulla ole oikein seksuaalista suuntaamusta hämmentää asiaa entisestään.
Olen huomannut, etteivät ystävätkään oikein pysy minun kanssani. Olen yksi niistä, joka on "sairastanut" masennusta, joka oli, vissiinkin lumekavereilleni liikaa... Onhan noita vielä muutama, joiden luona käyn silloin tällöin vierailulla, kun heillä ei ole muita kiireitä...
Tässä olen alkanut miettimään seurustelusuhteita ja muuta. En nimittäin ole edes koskaan seurustellut, en edes suudellut ketään (tai no, humalassa,mutten laske sitä mukaan). Ei vaan ole tullut vastaan ketään niin mielenkiintoista, että haluaisin hänet rinnalleni. Onhan noita "ihastumisia" miehiin kuin naisiinkin ollut, mutta se on ollut vain pintaa, ei suurempaa mielenkiintoa.
Ongelmani on, että olen kyllästynyt olemaan yksin, mutta samalla pelkään sitoutumista. Minulla on myös huono itsetunto. Miten minä voisin mitenkään oppia luottamaan kehenkään ihmiseen?
Sekin, ettei minulla ole oikein seksuaalista suuntaamusta hämmentää asiaa entisestään.
Olen huomannut, etteivät ystävätkään oikein pysy minun kanssani. Olen yksi niistä, joka on "sairastanut" masennusta, joka oli, vissiinkin lumekavereilleni liikaa... Onhan noita vielä muutama, joiden luona käyn silloin tällöin vierailulla, kun heillä ei ole muita kiireitä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
ehkä niinpäin että miten oppisitluottamaan itseesi.. sitäkautta ehkä luottasit muihin, tietäsit kuka on ystävä ja kuka ei..
itselläni on ainakin kavereit jotka hyväksyy mut, vaikka kaikkea olen kokenutkin.
aika harvalle paljastan mitä mulle on sattunut, eikä kaikille tarttekkaan kertoa kaikesta..
en itekään tienny miks sulle vastasin, mut samanlainen apaattinen olen.. sigh-tosiaan..
en oikeestaan jaksakaan ihmisiä joilla on hirveesti kaikkea menoa ja säpinää.. ja myöskin toiste päin ettei moniakaan kiinnosta kun ite tahon vaan oleskella..:P
ois kiva että olis joku erityinen elämässä.. mut suuret on muurit mullakin..
Muistuttaa monia kohtia myöten omaa tilannettani tuo. Minullakaan ei ole suuntaamusta, ei kumpaakaan suuntaan, yhtälailla olen kokematonkin, muttei se kuitenkaan poissulje, etteikö sitä toivoisi toista rinnalleen. Mukaanlukien kaikkea sitä, mitä seurusteluun liittyy muutenkin.
Oikeastaan vieläkin olen pahoillani yhdestä menneestä jutustani, jossa ei minun onnistunut tulla kuorestani ulos. Ainakin jotkin asiat olisivat voineet mennä toisin.. huoh*