Sain lapsena kaksi kouristelukohtausta ja monien testien ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin epilepsia. Söin Neurotol slow lääkettä n. 3 vuotta jonka jälkeen sairauteni on ollut täysin oireeton.. kai. Viikko sitten aamupesulla tunsin oloni äärettömän huonoksi ja muistan vain ajatelleeni että nyt tulee oksennus ja kyyristyin lavuaarin viereen. Noin viisi minuuttia myöhemmin heräsin lattialta suu hammastahnassa ja hammasharja kädessä. Tämän jälkeen olin todella sekava ja tärisin ja korvissa HUMISI isosti. Olo palasi täysin normaaliksi n. tunnin päästä. Toivon aivan älyttömän paljon, että kyseessä olisi ollut vain tavallinen pyörtyminen. Minulla on aikaisemminkin ollut n. 1,5 vuotta sitten sellainen tapaus, että olin töissä ja minua alkoi huimaamaan todella paljon. En siis pystynyt seisomaan silmät kiinni enkä silloin kun katsoin suoraan lattiaan.. ilman tukea siis. Olotilaa kesti koko loppupäivän ja se paheni koko ajan. En pystynyt lukemaan televisiosta tekstityksiä enkä kohdistamaan katsettani. Olo helpottui kun sain nukuttua muutaman tunnin. Olen molemmilla kerroilla soittanut päivystykseen ja kertonut asiani ja sairaushistoriani ja molemmilla kerroilla olen vastaukseksi saanut, että katso mikä olo on huomenna tai jos sama sattuu huomenna uudelleen niin soita sitten. Ne kaksi kohtausta jotka olen "varmasti" saanut alkoivat suun puutumisella ja huomaan, että välillä on samantyyppisiä tuntemuksia, jotka eivät kuitenkaan etene kohtaukseen. En sitten tiedä, että kuvittelenko ne paniikissa kun vaikka ajan autolla. Kohtauksistani on siis aikaa jo n.11 vuotta. Pelkään, että epilepsia ei olekkaan mennyttä elämää ja haluasin saada asioihin selvyyttä, mutta tuntuu, että täällä ei saa apua mistään tai, että se ei ole kiireellistä, koska ei ole pää kainalossa. Miten pääsisin uusiin tutkimuksiin? Kertokaa kiltit miltä tämä teistä kuulostaa ja pitäisikö vain lopettaa stressaaminen tästä? KIITOS.
Epilepsiani "uusii" ?
lopölö
7396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voihan se olla että episi on alkanut oireilla uudelleen
pahin uhka laukaisemaan kohtauksen. Itse olen nukkunut koko viikon huonosti ja liian vähän. Eilen ja tänään on juuri sama olo, kuin silloin kohtauspäivänä, eli huimaus, voimattomuus, keskittymisen totaalinen puute, epätodellinen olo... ihan kuin nukkuisi hereillä. Kannattaa nukkua tarpeeksi...
Sinun kannattaa jokatapauksessa käydä eeg:ssä uudemman kerran varmistamassa tilanne.
EEG:ssä
Kannattaa googlata aivokasvain, niin huomaat varsin paljon yhtäläisyyksiä. Varmimpia tutkimuksia ovat magneettikuvaus, CT ja EEG.
Aika hurjaa ruveta peloittelemaan aivokasvaimella muutaman oireen perusteella. Kasvainoireet voi olla melkein mitä tahansa, monella meistä on kohtauksissa sellaisia vaikka ei kasvainta taatusti olekaan. Joka tapauksessa, epi on epi, on sen aiheuttaja mikä hyvänsä. Kohtaukset voi palata pitkänkin ajan jälkeen, kannattaa käydä tutkimuksissa.
esimerkiksi uusi, väliä oli 16 vuotta. Kuten tuossa aiemmin jo sanottiin, kroonisella väsymyksellä oli varmasti suuri osuus (on edelleen).
Enhän minä päätä lääkäriajoista mutta kyllä mielestäni kertomasi perusteella olisi syytä saada aika neurolle. Et kuitenkaan voi mennä päivystykseen, ellei sinua sinne tiedottomana raahata. Yritä saada tk-lääkäriltä lähete. Nuo sanat "jos vointi huononee, katsotaan uudelleen" on ihan tyhjän kanssa, jos saa tajuttomuuskohtauksia. Sittenhän huono olo menee jo ohi. Olen aina ihmetellyt niitä epileptikon kohdalla mutta täytyy ymmärtää, että se on joku standardilause:) Päivystyksessähän et saa mitään tutkimuksia, korkeintaan lähetteen neurolle. Aina sanotaan, että aikaa ei saa moneen kuukauteen muttei se ihan niinkään mene (ei ainakaan omalla kohdalla), sillä akuuttioireiden perusteella niitä kyllä yleensä löytyy. Uudelleensairastumista oli kyllä itseni vaikea uskoa. Se tuntui niin absurdilta, että elin sumussa viikkoja ja vain toistelin asiaa itselleni ja aina se tuntui yhtä käsittämättömältä. Hyväksynnässä ei sinänsä ollut vaikeuksia kun tauti oli ikäänkuin vanha tuttu mutta kyllä kenkutti..itselläni alkuperäinen aiheuttaja oli epämuodostuma enkä mitenkään voinut ymmärtää kuinka tauti voi alkaa uudelleen sen poiston jälkeen. No, voi se kun poistosta jää omat jälkensä:)
Olet varmaan vaiheistasi joskus kertonutkin, mutta kysyn vielä: Kun keikkaukseen jälkeen pysyit kohtauksettomana, lopetettiinko lääkitys jossain vaiheessa? Entä silloin, kun kohtaukset taas alkoi, oliko elämässäsi jotain erikoista mikä sen aiheutti? Kuten stressi tai univelkaa yms.
11 v. leikkauksesta tulee täyteen ensi viikolla, uskaltaakohan vieläkään uskoa lopulliseen kohtauksettomuuteen.