Off the Wall - kerrassaan IHANAA

Off the Wall on tietysti omalla tavallaan vertaansa vailla, mutta ajat ovat nykyään hektisemmät, ja Invincible toimii minusta yllättävän hyvin monista haukkujista huolimatta. Ja kuuntelen sitä useammin kuin Off the Wallia.

aliarvostettu kirjoitti:

Off the Wall on tietysti omalla tavallaan vertaansa vailla, mutta ajat ovat nykyään hektisemmät, ja Invincible toimii minusta yllättävän hyvin monista haukkujista huolimatta. Ja kuuntelen sitä useammin kuin Off the Wallia.

Lue lisää

Camoon! Invincible on todellakin harmaata ja aikansa elänyttä laimeaa roskaa!

Off the Wallilla vasta on groovea - Get on the Floor pistää mennen tullen kaikki Michaelin 90-luvun tanssibiisit murskaksi, moneen kertaan mainittu Don't Stop till You Get Enough on vastustamaton falsetti-funk-popbiisi (kuten Princen Kiss) ja Rock with You koko levyn ehkä unohtumattomin klassikko. Nimikappale Off the Wall on aivan yhtä kova sävelmä.

Girlfriend-biisi, jota on moitittu McCartneylle ominaisesta lällyydestä ja pliisuudesta, on suorastaan kauniisti soljuvaa 70-luvun äänimaisemaa. Verrattuna imeliin maailmanparantaviin kaupallisiin hirvityksiin Michaelin 90-luvulla, aivan verraton biisi. Siinä on ajan hampaat kestävää lumovoimaa. Lisäksi Michaelin 90-luku on monesti jäykkää konebiittiä, eikä originaalia, luonnollista, akustisilla soittimilla muusikoiden soittamaa musiikkia a la Off the Wall.

Miksi väitellä itsestäänselvästä asiasta? Musiikillisesti Off the Wall on THE levy Michaelin harvassa tuotannossa. Thrilleriä ei liioin voi vastustaa, mutta siitä eteenpäin homma toimii aivan kybällä vain Jackson-faneille. Toki yksittäisiä helmiä on siellä täällä, mutta ne loppuivat -95, kuten Princelläkin.

suurfaneja! Voivoi! kirjoitti:

Camoon! Invincible on todellakin harmaata ja aikansa elänyttä laimeaa roskaa!

Off the Wallilla vasta on groovea - Get on the Floor pistää mennen tullen kaikki Michaelin 90-luvun tanssibiisit murskaksi, moneen kertaan mainittu Don't Stop till You Get Enough on vastustamaton falsetti-funk-popbiisi (kuten Princen Kiss) ja Rock with You koko levyn ehkä unohtumattomin klassikko. Nimikappale Off the Wall on aivan yhtä kova sävelmä.

Girlfriend-biisi, jota on moitittu McCartneylle ominaisesta lällyydestä ja pliisuudesta, on suorastaan kauniisti soljuvaa 70-luvun äänimaisemaa. Verrattuna imeliin maailmanparantaviin kaupallisiin hirvityksiin Michaelin 90-luvulla, aivan verraton biisi. Siinä on ajan hampaat kestävää lumovoimaa. Lisäksi Michaelin 90-luku on monesti jäykkää konebiittiä, eikä originaalia, luonnollista, akustisilla soittimilla muusikoiden soittamaa musiikkia a la Off the Wall.

Miksi väitellä itsestäänselvästä asiasta? Musiikillisesti Off the Wall on THE levy Michaelin harvassa tuotannossa. Thrilleriä ei liioin voi vastustaa, mutta siitä eteenpäin homma toimii aivan kybällä vain Jackson-faneille. Toki yksittäisiä helmiä on siellä täällä, mutta ne loppuivat -95, kuten Princelläkin.

Lue lisää

Sehän on hienoa että musiikki muuttu & kokeili muutakin, kuka olisi jaksanut kuunnella samantoistoa? Muutama vuosi hurahti ensimmäisien ja viimeisen levyn välillä... kait se MJ:kin halusi kehittyä matkan varrella;D

on kulminoituma Michaelin uran jyrkälle alamäelle. Dangerous oli vielä hyvä levy, mutta sitäkin voi käyttää vertailuesimerkkinä, koska ei sekään mitään mahda Off the Wallille. On kiva, että musiikki muuttuu, mutta jos se ei muutu paremmaksi, niin kyllä ne vanhemmat yhä kestävintä kamaa ovat - kuten Jacksonin kohdalla asia nyt vain on. Off the Wall on verrattomasti kekseliäämpi kuin mikään muu Michaelin levy, vastuksenaan vain Thriller.

Mutta että imelä? Nimenomaan tiukinta kuultua grooveahan toi levy on a-puolensa osalta pullollaan, kakkospuolella on neljä soul-pop-tyylistä raitaa, mutta ette kai niiden perusteella pidä levyä imelänä? Kuunnelkaa ne äklöimmät balladit Invincible- ja Dangerous-levyiltä vielä uudestaan ja miettikää, mikä on imelää ja millä albumikokonaisuudella. HIStorylla yllättäen on vähemmän oksettavia balladeja (jopa yksi upea), mutta silloinkin Michael oli jo historiaa, kaukana siitä loistosta, joka ihme kyllä - tai sitten ei ihme ollenkaan - ajoittuu niille vuosille, joina Michael oli mustaihoinen mies. Michael oli mustaihoinen myös Motown-lapsihittiensä aikaan. Mistä siis johtuu, että ihonvärin (vitiligo, tiedetään!) muuttuessa myös musiikki muuttui huonompaan suuntaan?

että Invincible kirjoitti:

on kulminoituma Michaelin uran jyrkälle alamäelle. Dangerous oli vielä hyvä levy, mutta sitäkin voi käyttää vertailuesimerkkinä, koska ei sekään mitään mahda Off the Wallille. On kiva, että musiikki muuttuu, mutta jos se ei muutu paremmaksi, niin kyllä ne vanhemmat yhä kestävintä kamaa ovat - kuten Jacksonin kohdalla asia nyt vain on. Off the Wall on verrattomasti kekseliäämpi kuin mikään muu Michaelin levy, vastuksenaan vain Thriller.

Mutta että imelä? Nimenomaan tiukinta kuultua grooveahan toi levy on a-puolensa osalta pullollaan, kakkospuolella on neljä soul-pop-tyylistä raitaa, mutta ette kai niiden perusteella pidä levyä imelänä? Kuunnelkaa ne äklöimmät balladit Invincible- ja Dangerous-levyiltä vielä uudestaan ja miettikää, mikä on imelää ja millä albumikokonaisuudella. HIStorylla yllättäen on vähemmän oksettavia balladeja (jopa yksi upea), mutta silloinkin Michael oli jo historiaa, kaukana siitä loistosta, joka ihme kyllä - tai sitten ei ihme ollenkaan - ajoittuu niille vuosille, joina Michael oli mustaihoinen mies. Michael oli mustaihoinen myös Motown-lapsihittiensä aikaan. Mistä siis johtuu, että ihonvärin (vitiligo, tiedetään!) muuttuessa myös musiikki muuttui huonompaan suuntaan?

Lue lisää

''Michael oli mustaihoinen myös Motown-lapsihittiensä aikaan. Mistä siis johtuu, että ihonvärin (vitiligo, tiedetään!) muuttuessa myös musiikki muuttui huonompaan suuntaan?''

Siis tämähän on edelleen mielipide. Omasta mielestäni asia on juuri toistepäin.

Yksi syy miksi Michaelin musiikki muuttui on se, että maailmaa muuttui myös. Kuunnelkaapa Madonnan musiikkia nykyään. Omasta mielestäni täyttä p*skaa. Missa ne yksinkertaiset, mutta mahtavat kappaleet kuten Like a virgin? Tilalle tullut, jotain Dance musiikkia. Samalla tavalla tapahtui myös Michaelille, yksinkertaiset melodiat hävisivät ja tilalle tuli tämä nykyinen kone musiikki.

Mutta ei se tarkoita, että artistin lahjakkuudet olisivat kadonneet. Michaelin musiikki muuttui samaa tahtia kuin maailma. Tähän on tultu.

Invincible on kuitenkin mielestäni aliarvostettu. Myihän se kuitenkin enemmän kuin monilla muilla artisteilla, mutta, jos levymyyntejä verrataan aikaisempaan tuotantoon, myi Invincible huonosti.

Ehkä osa syynä piratistimi, Sony ei promonnut levyä ja mitään maailmankiertuetta ei tullut kuten aikaisemmin.

GreenMan kirjoitti:

''Michael oli mustaihoinen myös Motown-lapsihittiensä aikaan. Mistä siis johtuu, että ihonvärin (vitiligo, tiedetään!) muuttuessa myös musiikki muuttui huonompaan suuntaan?''

Siis tämähän on edelleen mielipide. Omasta mielestäni asia on juuri toistepäin.

Yksi syy miksi Michaelin musiikki muuttui on se, että maailmaa muuttui myös. Kuunnelkaapa Madonnan musiikkia nykyään. Omasta mielestäni täyttä p*skaa. Missa ne yksinkertaiset, mutta mahtavat kappaleet kuten Like a virgin? Tilalle tullut, jotain Dance musiikkia. Samalla tavalla tapahtui myös Michaelille, yksinkertaiset melodiat hävisivät ja tilalle tuli tämä nykyinen kone musiikki.

Mutta ei se tarkoita, että artistin lahjakkuudet olisivat kadonneet. Michaelin musiikki muuttui samaa tahtia kuin maailma. Tähän on tultu.

Invincible on kuitenkin mielestäni aliarvostettu. Myihän se kuitenkin enemmän kuin monilla muilla artisteilla, mutta, jos levymyyntejä verrataan aikaisempaan tuotantoon, myi Invincible huonosti.

Ehkä osa syynä piratistimi, Sony ei promonnut levyä ja mitään maailmankiertuetta ei tullut kuten aikaisemmin.

Lue lisää

En edes tiennyt Invincible levystä... missäköhän sitä on Suomessa mainostettu tai soitettu? Että siihen olisi voinut ihastua tai sen ois voinut ostaa? Kuulin vasta MJ pois menon jälkeen... & nyt kuultuani invinciblen biisejä olen kumminkin positiivisesti yllättynyt

invincible... kirjoitti:

En edes tiennyt Invincible levystä... missäköhän sitä on Suomessa mainostettu tai soitettu? Että siihen olisi voinut ihastua tai sen ois voinut ostaa? Kuulin vasta MJ pois menon jälkeen... & nyt kuultuani invinciblen biisejä olen kumminkin positiivisesti yllättynyt

Lue lisää

on parasta Michael Jacksonia ja olen muistakin vertailuista samaa mieltä meliinin kanssa. Olisiko Michaelin muka pitänyt jämähtää aneemiseen 70-luvun tsikitsikitsak-soundimaailmaan kun muut jatkoivat kehitystä? Kaikki levyt ovat aikansa tuotteita, mutta minusta Dangerous ja Bad ovat kestäneet aikaa paremmin kuin OTW. Vaikka tietenkään niistä ei ole kulunut vielä yhtä pitkään...

Give in to me kirjoitti:

on parasta Michael Jacksonia ja olen muistakin vertailuista samaa mieltä meliinin kanssa. Olisiko Michaelin muka pitänyt jämähtää aneemiseen 70-luvun tsikitsikitsak-soundimaailmaan kun muut jatkoivat kehitystä? Kaikki levyt ovat aikansa tuotteita, mutta minusta Dangerous ja Bad ovat kestäneet aikaa paremmin kuin OTW. Vaikka tietenkään niistä ei ole kulunut vielä yhtä pitkään...

Lue lisää

on biissi, jonka videota odottelin kuin kuuta nousevaa siihen aikaan. Muut eivät enää Jacksonista perustaneet, mutta minä tykkäsin. Tosin jäin ihmettelemään sitä sidosta joka oli käsivarressa kun se muistutti niin läheisesti työpaikalla sairaalassa nähtyjä ja tehtyjä sidoksia. Ehkä sillä oli selityksensä - tai mikä vinkki lienee ollut. Mutta pidin sekä biisistä että videosta ja pidän edelleen.

Give in to me kirjoitti:

on biissi, jonka videota odottelin kuin kuuta nousevaa siihen aikaan. Muut eivät enää Jacksonista perustaneet, mutta minä tykkäsin. Tosin jäin ihmettelemään sitä sidosta joka oli käsivarressa kun se muistutti niin läheisesti työpaikalla sairaalassa nähtyjä ja tehtyjä sidoksia. Ehkä sillä oli selityksensä - tai mikä vinkki lienee ollut. Mutta pidin sekä biisistä että videosta ja pidän edelleen.

Lue lisää

No kertokaa, millä tavalla musiikki on Badilla ja Dangerousilla ajattomampaa. Perusteluksi ei kelpaa, että "Off the Wall kuulostaa 70-luvun discomusalta" - siltähän se kuulostaakin, mutta sepä soi TÄYSIN ajattomasti, aivan kuin aikaa joka puree hampaillaan, ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta kyllä se aika puree ilman epäilystäkään, ja on purrut Badiin ja vähän Dangerous-levyynkin, joka kuitenkin on kirkas 1990-luvun r&b-musiikin helmi. En minäkään sentään ajattele, että koko Michaelin ysäri olisi roskaa. Dangerous kuuluu vielä Kultakauteen. Mutta HIStory ei.

Ja Invincibleä ei pidä enää hyvänä kokonaisuutena (todennäköisesti) sen jälkeen kun on kuullut Bachin tuplaviulukonserton. Mutta muutakin kuin poppia kuunneltuani käyn yhä kuumana upeisiin Off the Wall, Thriller ja miksei Dangerous-levyynkin. Jos kuuntelee paitsi muita tyylilajeja myös kevyen musiikin puolelta muita muusikoita kuin Jacksonia aukenee ajan kanssa erilaiset näkymät. Saatttaa hyvinkin käydä niin, että uuden kokemuksen perusteella OTW-Thriller-BAD-Dangerous -akseli on parasta Michaelia, ja sen jälkeinen toimii miten kuten silloin tällöin. Ja tietysti Motown-hitit ovat aikansa upeaa soulia.

pyydän! kirjoitti:

No kertokaa, millä tavalla musiikki on Badilla ja Dangerousilla ajattomampaa. Perusteluksi ei kelpaa, että "Off the Wall kuulostaa 70-luvun discomusalta" - siltähän se kuulostaakin, mutta sepä soi TÄYSIN ajattomasti, aivan kuin aikaa joka puree hampaillaan, ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta kyllä se aika puree ilman epäilystäkään, ja on purrut Badiin ja vähän Dangerous-levyynkin, joka kuitenkin on kirkas 1990-luvun r&b-musiikin helmi. En minäkään sentään ajattele, että koko Michaelin ysäri olisi roskaa. Dangerous kuuluu vielä Kultakauteen. Mutta HIStory ei.

Ja Invincibleä ei pidä enää hyvänä kokonaisuutena (todennäköisesti) sen jälkeen kun on kuullut Bachin tuplaviulukonserton. Mutta muutakin kuin poppia kuunneltuani käyn yhä kuumana upeisiin Off the Wall, Thriller ja miksei Dangerous-levyynkin. Jos kuuntelee paitsi muita tyylilajeja myös kevyen musiikin puolelta muita muusikoita kuin Jacksonia aukenee ajan kanssa erilaiset näkymät. Saatttaa hyvinkin käydä niin, että uuden kokemuksen perusteella OTW-Thriller-BAD-Dangerous -akseli on parasta Michaelia, ja sen jälkeinen toimii miten kuten silloin tällöin. Ja tietysti Motown-hitit ovat aikansa upeaa soulia.

Lue lisää

Näistä makuasioista on aina hauska kiistellä. Toinen tykkää tyttärestä ja toinen anopista - vai miten se nyt meni?

Itse näen, että Jackson ei missään vaiheessa pudonnut siltä tasolta, jonka hän Thrillerissä itselleen asetti. Jackson toki kehittyi muusikkona ja Invincible on tämän kehityksen luonnollinen ja erinomainen jatkumo. Se ei kuulosta Off The Wallilta tai Thrilleriltä ja tämä on ainoastaan hyvä asia. Bad-HIStory akseli on ehkä parhaiten oman makuni mukaista Jacksonin tuotantoa, mutta tästä huolimatta en voi sanoa, että hänen muukaan musiikkinsa olisi millään tavalla epäonnistunutta. Kun Invincibleä vertaa moniin 2000-luvun hitteihin, niin levynähän tuota voisi (jälleen kerran) kutsua hittikokoelmaksi. Musiikillisesti se on toki kaukana Off The Wallista, mutta ei se levystä huonoa tee. Kaikki kehitys ei aina ole pahasta, jos vain yrittää ottaa vastaan sen avoimin mielin.

hyvää jos musiikki huononee. Ja Bad ja Dangerous toimivat yhä, mutta ne sen jälkeiset levyt... Aiai! HIStorylla on pari siedettävää ja pari upeaa raitaa.

ei ole kirjoitti:

hyvää jos musiikki huononee. Ja Bad ja Dangerous toimivat yhä, mutta ne sen jälkeiset levyt... Aiai! HIStorylla on pari siedettävää ja pari upeaa raitaa.

Huono ja hyvä ovat subjektiivisia käsityksiä. Invincible on erilainen ja varmasti monen Thrillerin ylistäjän mielestä huono levy. Jokaisella lienee oikeus pitää tai olla pitämättä mistä haluaa.

Itselleni musiikki on huonoa vain silloin, kun se on kaupallista roskaa tyyliin Aquan Barbie Girl (ja turha väittää, että siitäkin löytyy jonkinlaisia taiteellisia arvoja ;) tai täysin epävireistä melua (joka ei liene musiikkia lainkaan). Silloin, kun musiikki on loistavasti tuotettua ja sen tekijä on antanut itsestään jotain levylle, musiikki ei voi olla huonoa. Ehkä joku ei pidä siitä musiikista mitä artisti tuottaa, mutta sehän ei ole musiikin vika.

ei ole kirjoitti:

hyvää jos musiikki huononee. Ja Bad ja Dangerous toimivat yhä, mutta ne sen jälkeiset levyt... Aiai! HIStorylla on pari siedettävää ja pari upeaa raitaa.

Thriller on ensimmäinen MJ levy, jonka olen saanut. Se on loistava. Mutta olen todella positiivisesti yllättynyt Inviciblestä, jonka olen nyt vasta myöhemmin hankkinut.. sen hienoista kappaleista ja sävyistä. Kyllä tekee sielulle hyvää :))