Aikoinaan tulostelin runojasi.
Siitä on melkein neljä vuotta.
Nyt revin ja laitan pesään.
Vähän kirpaisee jotkut lauseet,
ne sydämestä kirjoitetut.
Neljässä vuodessa ihminen muuttuu.
Kuka miksikin,
kuka mitäkin tavoittelee elämänsä syksyssä.
Kenellä kiire, kenellä päässä jotain muuta.
Kello on kahdeksan illalla.
Kohta minuutin yli.
Elämän iltaa et aamuksi muuta!
Ilta ja syksy kuuluvat yhteen.
Maanvärit kasvoilla,
silmissä ruskaa.
Käsissä mustikkaa,
pakkasessa puutarhavadelmaa.
Sytytän uunia.
Annan haikeuden olla.
Tehtävä tilaa toisille runoille,
jotka annetaan kädestä käteen,
suusta suuhun.
Siitä on melkein neljä vuotta.
Nyt revin ja laitan pesään.
Vähän kirpaisee jotkut lauseet,
ne sydämestä kirjoitetut.
Neljässä vuodessa ihminen muuttuu.
Kuka miksikin,
kuka mitäkin tavoittelee elämänsä syksyssä.
Kenellä kiire, kenellä päässä jotain muuta.
Kello on kahdeksan illalla.
Kohta minuutin yli.
Elämän iltaa et aamuksi muuta!
Ilta ja syksy kuuluvat yhteen.
Maanvärit kasvoilla,
silmissä ruskaa.
Käsissä mustikkaa,
pakkasessa puutarhavadelmaa.
Sytytän uunia.
Annan haikeuden olla.
Tehtävä tilaa toisille runoille,
jotka annetaan kädestä käteen,
suusta suuhun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ajatuksellinen ja liikauttava.
Joskus on parasta polttaa kaikki paperilla oleva,
astua uuteen avoimin mielin.
Jokainen vuosi muuttaa meitä, Sinua, minua ja meitä kaikkia.
Opettaa ja antaa kokemuksia, milloin kipeitä ja toisinaan
taas onnellisia sattumia.
Hieno päätössäekin on runossasi,
pidin kokonaisuudesta ja erityisesti noista
illan ja syksyn kuulumisista yhteen ja sen
säkeen elämänmausta.