isovanhemmat

Itselläni on kolme tytärtä, joista vanhin (nyt 32 v) sai kaksostyttäret reilu vuosi sitten. Nämä kaksoset ovat ensimmäiset lapsenlapseni eikä lisää näillä näkymin ole tulossa lähiaikoina. Todennäköisesti - ja toivottavasti lisää kuitenkin joskus tulee!
Rakastan yli kaiken lapsenlapsiani, joita 200 km välimatkan vuoksi en näe ihan viikottain. Tapaamme kyllä säännöllisesti eivätkä lapset onneksi vierasta minua. Taaperot kuuluvat sataprosenttisesti minun ja kahden muunkin tyttäreni arkipäivään - lähes päivittäin kuulen kuulumisia puhelimessa.
Koska itse olen vielä työelämässä, minun on mahdollista tukea tyttäreni perhettä myös taloudellisesti. Ostan lähinnä lasten vaatteita ja tarvikkeita. Tiedän, että tämän tyyppinen tuki on ollut erittäin arvokasta jo senkin vuoksi, että kaksoslasten äitinä tyttärelläni ei ole ollut aikaa hakea ja ostiskella sitä valtavaa määrää vaatetta, mikä kaksosvauvoilla kului.
Kaiken kaikkiaan, elämään tuli rutkasti "draivia" sen jälkeen, kun minusta tuli isoäiti.
Täytyy kyllä myöntää sekin, että on ihanaa kun tulevat mummin ja ukin luo, mutta yhtä ihanaa on kun lähtevät;-) - ei millään tahdo jaksaa enää 1,3 vuotiaiden kaksosten perässä juosta!!

mukavaa
2
2
ei.

1.Aivan ihanaa,tällainen rauhallisempikin ihminen ihan hurahti.
2.4 lapsenlasta,iät 1-5
3.Omia lapsia on viisi,nyt on vasta kahdella lapsellani lapsia.
4.Ei ole,oma ikäkin on vielä alle 50 vuotta.