Olen varattu, mutta ihastunut toiseen mieheen ja olemme muutaman kerran "tavanneet".Tunnettu ollaan entuudestaan muutama vuosi,ja ystäväksi kai meitä voi vähintään kutsua."Ystäväni" ei voi pitää minkäänlaista yhteyttä minuun päin,joten yhteydenotto jää minulle.Näin kyseistä ihmistä "muissa merkeissä" silloin tällöin, mutta olosuhteiden muututtua emme enää tapaa.Kysymys kuuluukin, kannattaako antaa asian olla vai lähetänkö viestin/sähköpostia kyseiselle ihmiselle,jota kaipaan..?Vai pitäisikö antaa olla,ja keskittyä suuntaamaan oma elämä takaisin urilleen..Kyseisen ihmisen tuntien, en kuule hänestä koskaan enään,ellen itse tee asialle jotain.Todella idioottimaista kysyä ventovierailta ihmisiltä,pitäisihän itse tietää mitä haluaa =(
pitäisikö..
-Helmi-
5959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannattaa - antaa asian olla.
edes jotenkin.
Älä missään nimessä vain anna olla..!Kuuntele sydäntäsi ja tee niinkuin se sanoo!SINUN tilanteessani ottaisin itse yhteyttä kun olisin ihastunut,ja mistä tietää kuinka ihastunut se toinenkin on,eli ota ihmeessä selvää,älä vaan unohda.Puhun kokemuksesta,ja suosittelen edes katsomaan,mitä hommasta tulee!!!onnea sulle!
kiinnostunu susta niin pitäis varmaan yhteyttä.
Tai sit se on viisas jätkä eikä pidä
turhia "yhteyksiä" VARATTUUN.Ja jos olette jo "tavanneet " niin hän ehkä huomasi että et ole sellainen jonka hän kaipaa vierelleen.
Anna olla .Anna olla.Sydänsuruja saat vaan.
Elä sydämesi mukaan. Ei vastauksia kukaan muu voi sinulle kertoa. Itse en voisi olla suhteessa väärän miehen kanssa, jos sydämeni sanoisi muuta.
Onni ei olisi silloin aitoa. Erosin aikaanaan sen vuoksi, että sydämeni ei sanonut tahdon sen miehen kanssa, jonka kanssa olin vaikka seurustelimme pitkään ja oli kivojakin hetkiä. Eikä hänenkään. Nyt hän on onnellinen löydettyään "sen oikean". Kun katson heitä näen konkreettisesti ulkopuolisena sen eron mikä kahdella eri suhteella ja ihmisissä, jotka niissä ovat voi olla. Aikanaan tuntui vaikealta, sillä minä olin se joka jätti. Nyt tiedän tehneeni oikean ratkaisun siinä suhteessa - ja tiedän senkin, että sitten kun joku päivä sitoudun se on oikeista syistä ja se kestää mitä vain. Ero en olisi en olisi osannut tehdä, jos olisin jäänyt aiempaan suhteeseen. Eikä se entinen miehenikään. Se aito juttu huokuu ihmisistä kun heitä katsoo yhdessä. Ja menneestä viisastuneena henkilökohtaisesti olenkin mielummin sinkku kuin suhteessa, joka ei tunnu siltä ja rakennan erilaisia ihmissuhteita rauhakseen jokaista erikseen. Ilman, että niitä toivoisi toisiinsa sotkea tai käsitteeseen parisuhde. Kunnes sydän sanoo tahdon - tämä tuntuu oikealta ja kohtaan sellaisen miehen, joka jakaa käsitykseni ja tunteeni sekä kokemukseni kuulumisesta ja sen tunteen jota ei voi selittää. Sekä tiettyjä perusjuttuja elämästä. Olen mielummin yksin kuin yhdessä vääristä syistä ja sitten kun yhdessä vain niistä oikeista ja niiden mukaan haluan valita elää. Yksinkertaista kuin tunteetkin. Hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa, jossa toisen kanssa ollaan juuri siksi kuka hän on ja hänestä tykätään kokonaisvaltaisesti. Vikoineen päivineen. Tosin, jos et kerran ole varma siitä mitä haluat on muiden vähän vaikeata tehdä ratkaisuita puolestasi - ota selvää omista tunteistasi tai ihmettele asiaa lopun ikääsi. Vaikka kyllä kai se mieskin osaa toimia sen mukaisesti, mikä hänestä tuntuu sen arvoiselta. Kuulostaa oudolta tuo tilanne, jonka kuvailit. Itse olen kai siitä onnekas, että olen aina osannut kuunnella sydäntäni. Vaikka sen mukaan eläminen ei aina ole se helpoin ratkaisu. Kuitenkin ainoa minulle. Onko reilua nykyiselle miehellesikään, että ajattelet noin jostain toisesta?