Nyt olisin kipeästi tarvitsemassa neuvoja 21v nuoren
ongelmissa.
Epäilen tämän olevan masennusta?
Nuoremme (tyttö) on väsynyt, tietokonen on henkireikä lähes kaikkeen. Viilteli ranteitaan joskus nuorempana, ei omista ystäviä ja on polttanut siltoja takanaan. On tullut kahdessa koulussa erimielisyyksiä, ja joutunut eroamaan.
Miehelläni on ollut alkoholiongelmia alusta asti, ja olemme olleet naimisissa 20v. Tyttäremme on vahvaluonteinen ns oman tien kulkija, mutta hyvin särmikäs. Hommasimme hänelle asunnon mutta tulee koneelle päivittäin ja syö kotona. Ei ole hakenut korvauksia mistään muualta kuin asum istuen kunnasta.
Mieheni on raivon partaalla, minä väsynyt. Olemme yrittäneet auttaa, mutta tuloksetta. Lääkäriin on vaikea lähteä koska tyttäremme ei kuulemma halua alkaa syödä pillereitä.
Laiskuutta vai masennusta?
ongelmissa.
Epäilen tämän olevan masennusta?
Nuoremme (tyttö) on väsynyt, tietokonen on henkireikä lähes kaikkeen. Viilteli ranteitaan joskus nuorempana, ei omista ystäviä ja on polttanut siltoja takanaan. On tullut kahdessa koulussa erimielisyyksiä, ja joutunut eroamaan.
Miehelläni on ollut alkoholiongelmia alusta asti, ja olemme olleet naimisissa 20v. Tyttäremme on vahvaluonteinen ns oman tien kulkija, mutta hyvin särmikäs. Hommasimme hänelle asunnon mutta tulee koneelle päivittäin ja syö kotona. Ei ole hakenut korvauksia mistään muualta kuin asum istuen kunnasta.
Mieheni on raivon partaalla, minä väsynyt. Olemme yrittäneet auttaa, mutta tuloksetta. Lääkäriin on vaikea lähteä koska tyttäremme ei kuulemma halua alkaa syödä pillereitä.
Laiskuutta vai masennusta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
hänellä olisi jokin sairaus?
Voisi olla vain ns hankala nuori nainen..
Minun mielestäni hän on masentunut...pettynyt ..
yksinäinen >masentunut.
Kun tietäisi miten auttaa...
potkiako persuksiin ja ovesta ulos
että vastuu kasvaisi ?
Hukassa tässä ollaan..
Anna nuoren istua koneella niin kauan kuin hän kyllästyy ja havahtuu tosielämään. Ei siihen muuta vaihtoehtoa ole. Pihalle potkiminen voisi olla liian radikaali ratkaisu.
Teidän on vain näytettävä tyttärellenne, että hän on teille tärkeä ja saa kotonaan kaiken mahdollisen tuen. Jos kotona menee hyvin, jaksaa kodin ulkopuolellakin.
Kuulostaa hieman samalta kuin minun elämältäni 10vuotta sitten. Diagnoosi oli masennus, jota ryhdyttiin hoitamaan. Hoito auttoi ja nyt ovat yliopisto-opinnot loppusuoralla. Näin jälkeenpäin äitini sanoi, ettei olisi ikinä uskonut minun pääsevän näinkin "pitkälle", sillä pitivät minua aikaisemmin laiskana, vaikka kyseessä olikin masennus ja siitä johtuva vetämättömyys ja saamattomuus.
Jos tyttäresi on on hoitovastainen, tilanne on hieman hankalampi. Aikuista ihmistä kun on mahdotonta pakottaa ottamaan vastaan apua, mikäli ei sitä halua. Terapiat ja lääkitys on myös aika turhaa, mikäli potilas ei ole hoitomyönteinen.
Kannattaisi kuitenkin yrittää saada tytär lääkärin( psykiatrin) puheille. Joskus on pakko käyttää keppiä ja porkkanaa, jotta asiat lähtevät eteenpäin. Ehkä tyttäresi silloin tajuaa oman tilanteensa.
Toivottomuuteen..
samoilla linjoilla olet, mitä olen itsekin ajatellut.
Psykiatrit ovat kalliita. Saako käynneistä korvausta?
Kysymykseni saattavat tuntua typeriltä,
mutta koko tilanne on outo.
Niin kauan kuin diagnoosi ei ole skitsofrenia, saa olla suhteellisen rauhassa ja syödä lääkkeitä vapaaehtoisesti.
Halvimmin homma menee niin, että varaa terveyskeskuksesta ajan yleislääkärille. Tämä on siinä mielessä huono vaihtoehto, sillä mt-potilaille on varattu normaali "lyhyt aika" ja lääkäri voi antaa lähetteen eteenpäin esimerkiksi nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. (Uskokaa tai älkää, mutta useista minun tuntemista tk-lääkäreistä tuntuu pahalta, että mt-potilaille on varattu vain niin vähän aikaa, että ei voi kun lykätä reseptin kouraan ja toivottaa onnea.)
Mikäli rahatilanne vain sallii, niin itse varaisin ajan yksityiselle psykiatrille. Käynnit ovat kalliita, ehkä noin 70euroa(?), mutta tällöin lääkärillä on aikaa arvioida tilannetta 45minuuttia. KELA:sta saanee jotakin takaisin. Yksityinen voi myös antaa lähetteen eteenpäin kunnalliselle nuorisopsykiatrian klinikalle.
Minä olen kiitollinen äidilleni joka pakotti minut aikoinaan hakeutumaan hoitoon. Ilman interventiota en tiedä, olisinko enää hengissä.
Jaksamisia sinulle, toivoa on.
Ei hän mikään nuori tyttö enää ole vaan aikuinen nainen, ei hän mihinkään NUORISOpsykiatriaan mene.
psykoosidiagnoosin jos vastustaa psykiatriaa. Silloin pakotetaan syömään lääkkeitä.
Lääkkeillä on hyvin vakavia, jopa pysyviksi jääviä haittavaikutuksia.
Esimerkiksi pysyvät pakkoliikkeet: http://en.wikipedia.org/wiki/Tardive_dyskinesia
Lääkärit tietenkin vähättelevät haittavaikutuksia.
Lie taaksejäänyttä, mutta varaan ajan
yksityiselle. Ellen saa mukaan tyttöä menen ensin itse :)
*kiitos ja turvallista huomista
ja onnea opintoihisi silloinkin*
Jotenkin tekstistäsi paistaa läpi häpeä tytärtänne kohtaan, olenko yhtään oikeilla jäljillä? Anteeksi, jos en.
Jokatapauksessa lapsensa häpeäminen on erittäin raastava tunne nuorelle aikuiselle, kun haluaisi olla läheinen vanhempiensa kanssa.
Asioiden tulisi yleensä mennä niin, että vanhemmat huolehtivat nuoresta siihen asti, kunnes hän on valmis aloittamaan oman elämän ja tämän jälkeen nuori alkaa huolehtia vanhemmistaan kun he eivät enää jaksa samaan tapaan kuin aiemmin.
Luulen kyllä, että tyttärenne on masentunut tekemään mitään elämälleen. Jos on laiska, voi jaksaakin käydä koulussa silloin tällöin. Jos taas masentunut, opiskelulle ei jää tilaa ihmisen mielessä. Ongelmat ovat niin monimutkaisia, että tarvitsee aikaa setviä ne.
tyttösi kuulostaa aikaa lailla minulta. samanlaista elämää vietän ja olen aina viettänyt. voi hänellä olla paha olla, minulla on yleensä. mutta mutta monet ovat luonteeltaan ns. huonompia ihmisiä ja laiskuus ja tyhmyys ei parane pillereillä. itse olen vähän kahden vaiheilla että jaksisinko ottaa yhteyden terveyskeskukseen vai menenkö rautakauppaan hakemaan köyttä ja päkin kaljaa... avun hakeminen on ahdistavaa koska pelkään että lääkäri toteaa että olen vain tällaiseksi syntynyt ja nolaan itteni...mieluummin suoraan itsari ettei tarvitse miettiä.