Uusioperheen raha-asiat

Ajattele asia %-osuutena tulojen mukaisessa suhteessa. Silloin naisellasikin on jotain mahdollisuuksia osallistua kuluihinne ja suunnitelmiinne. Voitte puolin ja toisin olla ottamatta laskelmiin mukaan elatusmaksuja, naisesi saamat elatusmaksut jäävät näin laskelmiesi ulkopuolelle, nehän on tarkoitettu lasten menoihin, samoin sinun maksamasi elatusmaksut.

Jos ei luonne kestä olla suhteessa pienituloisemman naisen kanssa, hae varakkaampi.

Meillä aikanaan oli sanomattakin selvää että kun yhteinen koti tulee kyseeseen niin kaikki on yhteistä. Lainat tosin saatiin puoliksi, mutta vaikka ei olisi saatu, ei olisi ollut puhettakaan että asunto jäisi ostamatta jos emme olisi pystyneet saamaan lainaa puoliksi. Ja kuitenkaan tulot ei ole samanlaiset. Toinen tienaa huomattavasti enemmän. Mutta eiköhän teillä noin huomattavasti eriarvoisissa asemissa tule kysymykseen se että voittaako rakkaus vai raha? Naisesi ei varmasti voi tuloilleen mitään tai sille ettei hänellä ole sijoituksina mitään.

lasteni elatuksen ja perinnöt aivan ensimmäiseksi.
Nainen tarvitsee nähtävästi sinua unelmansa toteuttamiseen. Tarvitseeko muuhunkin?

kirjoitus...
Minä, minä,minä.....

Minä tienaan vuodessa 250000 ja pystyn matkustamaan, on asunto, harrastuksia ym.
Unelmani ovat totuetuneet jne. (unelmillakin on jalat maassa)
Huolehdin lapsistani jne.

Jospa ne päätä huimaavat haavet ovatkin vain sinun haaveita, eikä kumppanisi?
Pistäkää menot ja elämän tyylinne vastaamaan naisesi tasoa, eli hänelle ei tule paineita ja sinä tyydyt siihen elämään.

Jääneet rahat voit laittaa lastesi tilille.
"olemme joutuneet uhraamaan matkustamiseen paljon rahaa"???
Eikös matkustelu ole ihan vapaaehtoista, siihen ei kukaan pakota?

Tai laita naisesi pihalle ja etsi rikas tilalle.

jos tarkoitat esim taloa, niin osta sinä se. Siis sinun rahasi mutta myös vain ja ainoastaan sinun omaisuutta.

Jos menette lomamatkalle, menette jos molemmilla on varaa maksaa matkansa.

Mutta sitten nämä päivittäiset jutut, ruoka jne...niiden kanssa en kyllä halkoisi hiuksia.

yksineläjänä.

Elämässä pitäisi olla ihmissuhde tärkeämpi kuin rahalla hankittu omaisuus.

Kun muutatte yhteen,mieti että itse maksat muualle lastesi elatuksesta..se on siis - merkkisenä teidän mahdollisesta tulevasta yhteis-taloudestanne.

Naisystäväsi saa rahaa toiselta vanhemmista lastensa elatukseen..ne on siis tarkoitettu lapsille,ei niitä lasketa perheen yhteisiksi tuloiksi.Oman osuutensa lastensa elatuksesta joutuu naisystäväsi myös maksamaan.

Tokihan yleisemmin naiset saavat pienempää palkkaa kuin miehet...se on valitettava tosiasia.
Mutta pointti on siinä että onko raha sinulle elämässä tärkeimpänä asiana?Vaiko se että olet kivan ihmissuhteen kohdannut..ja haluaisit hänen kanssaan elämän kivat hetket jakaa??

Kun palkkatulot eivät ole samanlaiset kumppanuksilla..ei silloin voi miettiä kumpi laittaa enemmän rahaa mihinkin,tai maksaa mitäkin.
Itse oon pienituloisempi kuin mieheni,silti maksan hänenkin laskujaan koska katson että parisuhteessa pitää voida auttaa toista..pyteettömästi.Siinä ei silloin euroja lasketa..kaikki menee kuitenkin perheen eteen..eikä meill oo ees yhteisiä lapsia,kummallakin toki omat lapsensa.

Sellainen minun rahat-sinun rahat-ajattelu on todella vaikeaa toteuttaa, jos halutaan kuitenkin elää "meidän kodissa". Jos halutaan jotenkin olla samaa yksikköä, asua yhteisessä kodissa, juoda samasta maitopurkista, niin tuollainen sun-mun-juttu voi aiheuttaa pahoja riitoja. Eli hyvä, että mietit.

Meillä on tehty niin, että kun päätimme pitkän seurustelun ja pohdiskelun jälkeen muuttaa yhteiseen kotiin, niin kummallekin oli selvää, että kodin lisäksi on meidän rahat. Ne ansaitaan meidän kassaan ja ne käytetään meihin. Minä tienaan enemmän ja meidän yhteisten lisäksi ainoastaan miehellä ent. suhteesta lapsi. Mutta sillä ei ole väliä ja kumpikin kyllä antaa kaikkensa, oli se kaikki sitten pienempi tai suurempi. Eli harkitsisin nyt kovasti oletko oikeasti valmis elämään yhteistä taloutta. Jos sulla on epäröintiä ja koet, että sulle tulee tästä liikaa taakkaa, niin rohkeasti vaan jaat huolen naisen kanssa. Pahemmin se sotkee jos teillä ei ole selvät sävelet. Jonkinlainen me-henki kyllä täytyy enemmin tai myöhemmin kehittää ja jos olette vakavasti yhdessä ja sitoutuneet toisiinne. Mutta kait te neuvottelemalla jonkun väliaikaratkaisun voitte kehittää. Ja tuohan nyt riippuu kuluistanne. Teitä olisi sitten isompi joukko saman katon alla ja jos elätte leveästi, johon sinulta menee suhteessa pieni osuus ja nainen antanut kaikkensa ja kitkuttelee, niin siitä voi seurata "epis"-fiiliksiä. Voisi tosiaan tulla kuilua, jos sinä käyt etelänmatkoilla ja rilluttelet ja shoppaat kun nainen istuu kotona, kun rahaa ei ole. Olisitko itse valmis elämään köyhemmin, jos nainen haluaa myös muuhunkin käyttörahaa eikä pysty leveämpää elämäntyyliä kustantamaan? Jos toisaalta sulle tulee olo, että siivelläsi eletään, niin samassa pisteessä ollaan taas. Eli toi mun-sun-ajattelu kyllä hajottaa.

En tiedä millaisesta unelmasta on kyse, mutta onko kyseessä sellainen, joka ei sitten voisi jäädä pelkästään sinun omistukseesi?

Eli sinuna: Puhut tämän naisen kanssa. Se on ihan normaalia, että ihmiset tiedostaa riskit, mitä voi tollasesta syntyä. Ja hyvä, että niitä riskejä halutaan minimoida. Jos nainen tässä vaiheessa sinulle verisesti suuttuisi eikä sopua löydy, niin tuskin sitä saman katon allakaan löytyisi.

unohda suhde ihan naisen takia. Itselläni on mies, joka tasaisieen tahtiin muistuttaa kuka talossa tuo suurimman osan tuloista. Suhde on siksi pilalla ja tulee olemaan, koen olevani alistettu tästä jatkuvasti vittuilusta, joka alkoi pienenä vinoiluna. Jos nyt jo ajattelet tuollain, niin mitä luulet sen olevan joskus myöhemmin. Säästä naisesi tältä ja nauti rahasta itse tai etsi nainen joka tienaa saman verran, niin ei taarvitse ajatella pikkumaisesti.

jaa-a. Jos menette naimisiin, voisi tehdä avioehdon 100000 sijoituksestasi, sen jälkeen kaikki yhteistä.

Jos jatkatte avossa. Sinulla on varaa maksaa kaikki asumis- ja unelmamenot, asunto ja unelmat ovat sinun nimissäsi. Elatusmaksut molemmat käyttävät omiin lapsiinsa. Ruokamenot ja vaivat voitte jakaa 50/50. Kolme lastasi ovat 10/30 ja vaimosi 2 ilmeisesti 25/30 paikalla. Silloin vaimollesi ei jää kuin ruokamenot, niin hänellä on vara hengittää, hankkia vaatteita, sisustaa kotia pikkujutuilla yms. Ja jättää säästöön pari sataa/kk pahan päivän varalle.

saan vähemmän mutta maksan kumminkin mieheni lasten menoja (koska miehelleni jää rahaa vähemmän pakollisten laskujensa jälkeen kun minulle vaikka tienaa enemmän). ja itsekkin olen ammattiin harjoittelemassa silti minulla ehkä pienemmän tulot tavallaan. vaikka mieheni joskus sanoikin että minun ei periaatteessa "tarvitse maksaa hänen laskujaan lapsistaan talostaan jne" totesin hänelle koska ollaan perhe ollaan perhe ja rahasta ei olla tapeltu koska kaikki menee yhteiseen elämään.. eli yhteiset rahat eikä jaotella että kuka maksaa ja mitä on se sitten tyhmää tai ei mutta raha asiat ei pilaa ainankaan tätä yhdessäoloa:)

Meillä on tilanne, jossa minä tienaan n. 450e/kk ja mieheni huomattavasti enemmän. Meillä on talo, se on mieheni nimissä, enkä maksa lainaa penniäkään. en maksa yhteisiä laskuja (esim. tv-kanavat), koska yksinkertaisesti minulla ei ole rahaa. Kaikki rahat, mitä minulta jää kuussa omien laskujen jälkeen käteen, menee ruokaan. Lainata minun ei tarvitse mieheltäni, jos pyydän rahaa, hän kyllä sitä antaa. Mieheni mielestä on ihan sama, jos maksan lainan takaisin, että kumpi sillä' ostaa kaupasta ruokaa.. Ja hän on aivan oikeassa. Kun saman katon alla asutaan, niin myös rahat ovat yhteisiä. Elatusmaksuja saamme molemmat ja ne menevät ruokaan ja muihin menoihin. Rahasta emme tappele, koska olemme sopineet, että kumpikin kantaa kortensa kekoon. Minä nyt satun kotiäitinä tienaamaan vähemmän, minkäs teet.

Älä anna rahan tulla rakkautenne väliin. Jos suhde on muuten toimiva, niin kannattaa unohtaa rahaseikat. Kaiken omaisuutesi voit turvata niin, ettei eron tullessa nainen saa mitään. Niin on meilläkin, vaikkei sitä vaaraa olekaan.. Älä unohda, jos sinusta tuntuu, että elätät naista, että hän varmasti hoitaa kotityöt teillä suurimmaksi osaksi, tekee hyvää ruokaa, hoitaa hyvin lapset yms. Se on kuitenkin palkatonta työtä..

tiliä, molemmilla omat joista maksetaan lasten elatus ja henk.koht. menot, sekä yhteinen, johon molemmat maksavat tietyn summan kuussa, joka on tietty prosentti tuloista, isompituloisella tulojen mukaan suhteutettu isompi prosentti. Ei ole tullut natinaa eikä hammastenkiristelyä.

meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat.
lainan lyhennys menee miehen tililtä, mutta monesti minä maksan 2 kertaa isommalla summalla laskuja ja ruokamenoja. :)
Mies tienaa enemmän, mutta minä olen parempi tuhlaamaan... Siksi eri tilit. minulla saattaa saldo huudela useinkin nollaa ja sitten mies maksaa, mutta harvoin rahaa pyydän, vaikka saisinkin.
Meillä ei kinata rahasta eikä mietitä kuka maksaa mitä. Yhteistä elämää eletään ja yhteisiä unelmia toteutetaan ja yhteisiä lapsia (joista biologisesti yksi on vain minun) kasvatetaan.
Koittakaahan nyt tajuta, että raha on vain rahaa, mutta jos se on NOIN tärkeää kannattaa miettiä miksi siinä suhteessa oikein haluaa olla...