On siinä perheillä järjestelemistä, kun ennen töihin lähtöä pitää viedä osa lapsista yhteen suuntaan päiväkotiin, ekaluokalle menijää joutuu jonkin aikaa saattamaan kouluun, ehkä ihan toiseen suuntaan jne.
Ihmettelen, kuinka pärjäävät ne, joilla ei ole minkäänlaista verkostoa apuna. Rankkaa varmasti on, kun on meilläkin kova järjesteleminen, vaikka päiväkoti 100 metrin päässä ja koulu n. 500 metrin. Vastakkaisilla suunnilla tosin.
Melkoinen ongelma tulee jo siitä, että ekaluokan aloittavalle tulee joka toinen viikko ns. iltavuoro, alkaa kello 10. Silloin on vanhempien jo oltava töissä tai ainakin matkalla sinne.
Kuinka ihmeessä yksinhuoltajat nämä saavat järjestettyä. Voihan aremmalta lapselta, jolla on hankalampi koulumatka mennä jokunen viikkokin, ennen kuin yksin voi laittaa matkalle.
Ei tunnu ihan loppuun asti ajatellulta tuollainen iltavuoro ekaluokkalaisille.
Eilen juttelin ekaluokkalaiseni kanssa niitä näitä. Jännittämisestä hän sanoi: " No totta kai sitä vähän jännittää, koska se on niin iso elämän...(ei muistanut sanaa, katsoi kysyvästi äitiinsä, joka auttoi) ...muutos.
Pienempi, 4-vuotias totesi siihen kuivasti, leikkiään keskeyttämättä "paitsi että olethan sä jo ollu eskarissa".
Ihmettelen, kuinka pärjäävät ne, joilla ei ole minkäänlaista verkostoa apuna. Rankkaa varmasti on, kun on meilläkin kova järjesteleminen, vaikka päiväkoti 100 metrin päässä ja koulu n. 500 metrin. Vastakkaisilla suunnilla tosin.
Melkoinen ongelma tulee jo siitä, että ekaluokan aloittavalle tulee joka toinen viikko ns. iltavuoro, alkaa kello 10. Silloin on vanhempien jo oltava töissä tai ainakin matkalla sinne.
Kuinka ihmeessä yksinhuoltajat nämä saavat järjestettyä. Voihan aremmalta lapselta, jolla on hankalampi koulumatka mennä jokunen viikkokin, ennen kuin yksin voi laittaa matkalle.
Ei tunnu ihan loppuun asti ajatellulta tuollainen iltavuoro ekaluokkalaisille.
Eilen juttelin ekaluokkalaiseni kanssa niitä näitä. Jännittämisestä hän sanoi: " No totta kai sitä vähän jännittää, koska se on niin iso elämän...(ei muistanut sanaa, katsoi kysyvästi äitiinsä, joka auttoi) ...muutos.
Pienempi, 4-vuotias totesi siihen kuivasti, leikkiään keskeyttämättä "paitsi että olethan sä jo ollu eskarissa".
Vastaukset 14
Vanhimmat
koulumatkaa, kellon katsomista, harjoiteltu paljon. Reipas tyttö ja helppo kävelymatka, yksi autotien ylitys, uskon sujuvan hienosti!!
viime viikolla meidänkin ekaluokkalaiselle. Tyttö kertoi minulle puhelimessa, että iskä on ottanut lastenhuoneen kellosta yhden viisarin pois. En ehtinyt kysellä, kun mentiin jo seuraavaan asiaan, mutta ilmeisesti sekuntiviisarin.
Koulumatka on kävelytietä pitkin koko matka, puistoa ja metsikköä. Minusta vähän turhankin suojaisa näkyvyyden kannalta, mutta se nyt on näitä mummin omia ajatuksia, joita ei passaa ääneen sanoa...
ekalle meneviä, täällä näköjään lakkautetaan pikkuhiljaa kaikki kyläkoulut.
Meidänkin pojan perilliset läksivät eka kertaa kaupungin kouluun, heidät täytyy nyt kuljettaa sinne koulukyydeillä. Tosin vanhin heistä oisikin jo mennyt sinne yläasteelle.
Toisaalta koulun vaihto helpottaakin vanhempia, nyt heidän ei tarvia kuljettaa lapsia ennen töitten alkua kouluun, lapset pärjäävät jo keskenään koulumatkan, nuorinkin matkaa eskariin samassa kyydissä, voi ihme kuin tuo aika on mennyt, - vastahan muksut syntyivät..
P.s. jäi muuten hieno koulu tyhjilleen, se sijaitsee aivan vesistön äärellä, vain tien ylitys ja pääset uimaan :) Siihen oisi hyvä perustaa joku esim. hoitoalan yritys..jos ketä kiinostaneen.. tosin ei sitä ole vielä kaupattukaan kaupungin taholtakaan..
P.s.p.s. lasten eteenpäin vienti on niitä suurimpia urakoita yksinhuoltaja vanhempana, ainakin jos ei lähellä asu ketään joutavaa mummoa tai muuta sukulaista..
Espoossa, alakouluja on 50 ja peruskouluja, joissa ala-aste, 8.
Kyllä se aika tosiaan menee huomaamatta, oikein tuota olen viime päivinä miettinyt että voiko siitä tosiaan olla kohta 7 vuotta, kun tuo pikkuinen pisti tulollaan kahden suvun päät onnesta sekaisin.
Teidän kylän ? pitäisi varmaan ruveta myymään niitä euron tontteja, jotta saisitte lapsiperheitä kyläänne sieltä lähikaupungista.
Nyt sen taas oikein käsittää, miten rankkaa ja haastavaa on arjen pyöritys yksinhuoltajille etenkin, samoin esim. niille lapsiperheille, joissa toinen vanhemmista tekee matkatöitä.
Nimimerkki kertonee kaiken?
.. ja papat myös! Se on pieni vaiva jos vie, hakee ja antaa välipalaa mussukoille. Meillä saan kerran viikossa pikkuisen yökylään ja vien hänet aamulla päiväkotiin. Onneksi päiväkoti on tuossa vieressä. Äitinsä menee aamuvuoroon puoliviideksi.
Tuntuu kyllä tosi kurjalta nämä syksyt kun miltei joka syksy joku koulunsa aloitteleva pikkuinen jää liikenteen uhriksi. Toivotaan malttia liikentteeseen.
Jotenkin sai hilpeäksi tämä yli kuuskypä kotiäiti
oppivat, viikko ehkä, jos ei ole etukäteen harjoiteltu.
Mulla viis, nyt jo aikuisia. Sukkuloivat ratikalla ja busseilla, ekasta lähtien.
Samoin lapsenlapset, nuorin niistä tällä hetkellä menee kolmannelle.
Ei kai se kahdessa vuodessa vaikeemmaksi ole mennyt.
Ja tuo matka, mitä tuolla lapsella on, on mielestäni tosi lyhyt.
Sitten, kun pitää kulkuneuvoakin vaihtaa, on jo jännitystä, kuinka kaikki sujuu ;)
siihen, että tyttö pärjää - oikeastaan tiedän, että pärjää.
Matkan varrella kyllä on puron ylittävä puinen silta, jossa usein on vähän isompia poikia pyörineen. Olen joskus itsekin joutunut sanomaan, että väistäkääpä vähän, se kohta matkassa minua vähän mietityttää. Toisaalta, tyttö on kyllä osoittautunut aika urheaksi pikku ihmiseksi, turha varmaan mummin huolehtia...
Mitäs järjestelemistä siinä on?
Eikös nykyään ole kaiken mailman kodinhoidonvapaat, isyyslomat, kodinhoidontuet yms.?
Kotona olosta maksetaan?
Meille oli vaimon kotiin jääminen lasten kanssa selvä ratkaisu.
Ei ollut mitään tukia eikä apuja.
Työkkäriinkään ei voinut ilmoittautua koska sieltä olisi hätistelty töihin.
Kunnalliseen päivähoitoon ei olisi ollut mahdollisuutta, eikä halua.
Yksityinen oli kallista.
Ensin vuosikaudet penskojen kanssa kotona ja sittemmin osa-aikaiseen iltatyöhön.
Eiköhän nykyään ole paremmat mahdollisuudet valintoihin?
Miksi molempien vanhempien työssäkäyntiä pidetään itsestään selvyytenä?
Materia vai lapset?
Toki nykyään on paremmat mahdollisuudet kuin meillä aikoinaan. Ei kai sinne kotiin ihan loputtomiin makseta nykyäänkään.
Hyvähän se on, jos on mahdollisuus valita itselleen sopivin ratkaisu. Täällä pääkaupunkiseudulla jo asuntojen hinnat sanelevat sen, että molempien työssä käynti useimmiten on tarpeen. Eivät myöskään kaikki äidit halua luopua urastaan, eikä lasten etukaan sitä välttämättä edellytä.
En minä siinä äidin työssä käynnissä, etenkin jos lapset jo yli kolmivuotiaita, näe tuollaista valinta-asetelmaa.
näitä asioita. Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin, vaikka olisikin kaikenlaisia vapaita ja tukia sun muita saatavilla. Näin se vaan on nykyaikana.
Olen lukenut näitä kommenttejasi eri asioista ja tunnut hiukan sanoisinko kehuvan omaa olemistasi ja kuinka te olette tehneet niin ja näin ja kaikki on mennyt tosi hienosti, vaikka olet sinäkin juttujesi mukaan aloittanut elämäsi niukoissa oloissa.
Tunnut vähättelevän monia ihmisiä, jotka eivät ole onnistuneet elämässään niin hyvin kuin sinä olet.
Hiukan ylpeilet olemisellasi ja tekemisilläsi. Tähän tulokseen olen tullut kirjoituksistasi. Ehkä tahtomattasi annat lukijalle tämmöisen vaikutelman.
oli tarkoitettu nimimerkki Laiska-Lasselle.
ei koskaan saa sanoa, että menee hyvin. Vähintään on sanottava; kyllä on ollut vaikeaakin.
Kotiäitiydestä ja uraäideistä meidän ei enää luulisi käyvän sanasotaa. Se on nimittäin ikuisuuskysymys. Silloin, kun itse oli 70-luvun alussa kotona lasten kanssa, haukuttiin loiseks.