Sade pisaroita
laineileviin aaltoihin
yllä uhkuvat tummat pilvet.
Loisketta rantakivien uomiin
kuiskeiden viriävää tuulta
kaislikoissa että huminoivia
kuin rapisevia puiden lehtien
sävelet ympäröi äänillään
tätä keinuvaa luonnon lehtoa
kallion seinämissä kirmailevia
pikkulintuja,
aaltoihin seilaten
avautuvassa ulapassa
vastarannaton
taivaanranta
harmaana pisaroi luonnonsyli.
Ja minä
edessäni aukeaa
vastarannaton järvenselkä
huokuu värittömyyttään
kuin tyhjyyden
koskemattomuutta
näin pitkä on ja syvä
on kahleemme toisiimme
syksyä jo puhuroi
talven tuloaan odottaen
mittaamaton rakkauden kaipuu
ilman vastarantaa.
- Sinua !
laineileviin aaltoihin
yllä uhkuvat tummat pilvet.
Loisketta rantakivien uomiin
kuiskeiden viriävää tuulta
kaislikoissa että huminoivia
kuin rapisevia puiden lehtien
sävelet ympäröi äänillään
tätä keinuvaa luonnon lehtoa
kallion seinämissä kirmailevia
pikkulintuja,
aaltoihin seilaten
avautuvassa ulapassa
vastarannaton
taivaanranta
harmaana pisaroi luonnonsyli.
Ja minä
edessäni aukeaa
vastarannaton järvenselkä
huokuu värittömyyttään
kuin tyhjyyden
koskemattomuutta
näin pitkä on ja syvä
on kahleemme toisiimme
syksyä jo puhuroi
talven tuloaan odottaen
mittaamaton rakkauden kaipuu
ilman vastarantaa.
- Sinua !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luonnon sävelet
nuo niin ylhäiset yksinäiset
vastarannalla katsovat
kuinka pienten saarten puut
syksyssä jo ilkamoivat
silti talvenseljässä
laineet laulaa vielä jaksavat
sinä odotat
koska hänkin jaksaa
samat odotukset
mukanaan kantaa..
Tällainen vaatimaton vastaruno minulta syntyi hienojen sanojesi johdosta.Tämä suomi24 ei jostain syystä päästä minua kirjautumaan, joten saat rekkaamattoman noidan kylään runoosi=))) Tykkäsin!
Sinun sanasi eivät ole vaatimattomia,ehkä
vain lyhennelmiä kuin tiivistettynä omasta
repertuaaristani,joita tavallani venytän kuin
etten haluaisi päästää - Sinua - käsistäni.
Kiitos palautteestasi tämän syksyn hengestä.
Syksy tuo syksynsävyjä runoihinkin -
"Sade pisaroita
laineileviin aaltoihin" - -
eilen itse kirjoitin samaa, vain eri sanoilla :)
eli ajatus_sillalla olemme kohdanneet kaiketi sinun kanssasi.
Runosi saa hamuamaan shaalia harteille -
erittäin kuvaavaa tunnelmaa tuulineen
ja lohduttomana vastarannaton taivaanranta - -
talven tuulet tuntee,,,
Murukulta puhaltaa kämmeniisi, josko vähän lämmittäisi
ja ojentaa mukin suklaakaakaota (_)? kera hymyn :)
kiitoksilla höystäen!
Syksy kuin suvelle käsipäivää sanoisi ja lähtiäiseksi
saattelisi menneen lämmön huomaan.
Elämäkin toisinaan tuntuu kuin vastarannaton,jonne
ei nää eikä yllä ojentuvaan kohteeseen,johon yrittää
kurkottaa,jos vain vastarannalla olisi odottaja...
mystistä syksyn tunnelmaa kuin mielen hajontaa.
Kiitos puhalluksestasi joka on aina ollut niin lämmin
ja kun vielä suklaakaakaota hymyn kera niin ehkä
minäkin sula kuin lämpenen syksyyn.
Lämmöllä Kiitän.
miten syksy tepastelee pienein askelin
luontoon, syventää kaiken erilaiseksi ja hiljentää.
Hiljentää lintujen laulun, seisahduttaa vedet ja
riisuu puut.
Melankolisuus herää Sinussa, meissä.
Mielestäni runosi puhuu syksyn sanoman ja
ihmisen yksinäisyyden, kaipauksen toiseen ihmiseen -
rakkauteen.
Tunnelmista pidin, haikeudestasi.
Syksy puhuttelee kuin mielen markkinoilla ja eri
tunnelmissa...
kuin Todellinen Ystävyys
niin edestä kuin takapeilistä
katsoenkin että miten - Todella
toisiamme kohtelemme
runo pihoillammekin !
Kiitän