Itseenne tyytyväisiä?

Hei vain taas.

Tietojeni mukaan anoreksia alkaa melko usein viattomasta laihdutusyrityksestä. Lisäksi on toki myös kohtalaisen ajattelemattomia pro-ana-henkilöitä, jotka pyrkimällä pyrkivät saavuttamaan anorektisen ulkomuodon ja painoindeksin. Anoreksia voi toki alkaa monesta muustakin syystä, johon vahvasti on käsittääkseni liitännäisenä huono omanarvon tunne ja/tai huono itsetunto.

En tahdo mollata tai masentaa ketään, mutta tahtoisin vain kysyä, oletteko te painoanne kadottaneet ja pudottaneet ruumiinkuvaanne ja nykyiseen elämäänne tyytyväisiä? Onnellisia? Mistä kaikki alkoi ja mikä on nykyinen tilanne? Onko parantuminen suunnitelmissa tai työn alla?

Kiitän asiallisista vastauksista ja toivon hyvää vointia ja paljon eritoten henkisiä voimia teille kaikille.
6304
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

nyt kuitenki parantunut ja todellakin paino noussut PALJON. enkä tosiaan oo tyytyväinen laihdutan taas... uskon etten koskaan tule olemaan täysin tyytyväinen omaan vartalooni, ällöttää joka aamu kun kattoo mitä laittais päälle yms. suihkussa käyminen on helvettiä.

Äänestä

Omalla kohdallani sairaus puhkesi nimenomaan tietoisesti laihduttamalla.
Olin reippaasti ylipainoinen ja jotenkin koko laihdutus karkasi vaan käsistä.Tiesin kyllä,että vaara sairastua uudelleen on suuri,mutta luotin sokeasti siihen että aikuisiällä osaisin olla varovaisempi kun silloin teininä.Toisin kävi.

Myönnettäköön,että kun tunnistin mistä on kyse en välittänyt kait mulla oli se ns.kuheruskuukausi menossa ja edelleen olin sata varma,että pystyn kyllä lopettamaan heti kun vaan haluan.

Nyt kun sitä on kaulaansa myöten suossa ei tämä olekkaan enää kivaa tai no kivaa ja kivaa eihän tämä ikinä mitään kivaa ole ollut.Apua olen koittanut hakea pariinkin otteeseen.Aluksi kun olin lievästi ylipainoinen ja nyt kun paino on edelleen muutamalla kilolla normaalipainon puolella.Mitään apua en tosin ole toistaiseksi saanut,koska sille ei ole kuulemma niin akuuttia tarvetta.Niinpä sitten olen lyönyt hanskat tiskiin ja jarrut pois päältä.Välillä koitan tosissani tsempata ja muokata ajatuksiani terveempään suuntaan,mutta se on niin pirun vaikeaa yksin.Pitäisi olla joku jolle puhua kun kaikki kaatuu niskaan,mutta sen verta ylpeä kun olen en halua rasittaa ketään lähimmäistäni omilla ongelmillani mitkä loppupeleissä olen itse itselleni aiheuttanut.

Mitä tohon onnellisuuteen tulee en ole ikinä tainnut olla näin onneton kun nyt olen mikä taas ruokkii tätä kierettä entisestään.

Äänestä

Itse en ehkä vielä ole mikään anorekstikko nyt. Sairastanut olen joskus vuosia sitten ja nyt pelkään että taas olen sinne matkalla. Olin vielä alkuvuodesta hiukan ylipainoinen aloin laihduttaa. Aluksi painoa lähti muutama kilo ja olo oli ihana, tunsin oloni nätiksi ja terveemmäksi ja nautin olostani. Paino oli lähtenyt helposti joten ajattelin et okei vielä hiukan. Nyt painoindeksini on 20 enkä olekkaaan enää onnellien enkä tyytyväinen itseeni haluaisin laihtua vielä vähän lisää tunnen oloni lihavaksi ja kammottavaksi. Toinen puoli minusta on putoamassa helvettiin, haluaa olla hoikempi ja hoikempi tunne huonoa oma tuntoa kaikesta mitä syön toinen puolin yrittää sanoa että olet nyt aikuinen nainen ryhdistaydy: laihduit, hienoa, mutta nyt voit jo lopettaa!

Äänestä

Osuispa wannabe-anorektikoiden aka pro-anojen silmiin.

Äänestä
  • En ollenkaan :///
    Itsetunto on tosi huono ja vihaan itseäni.

    Äänestä

Pieni laihdutus yritys karkas käsistä. Terkantarkastuksen takia (vitosella) aloin laihduttaa, painoin sillon 57-60kg. Tarkastukseen mennessä 53.3kiloa ja sillonen tavote oli 47kg:tä. Nyt painan kauheat 50kiloo ja tavote on 43.

Ja bmi on 18.6

Oikeestaan en osaa ees kuvitella elämää jos en olis alkanu laihduttaan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Uthelias kirjoitti:

Hei vain taas.

Tietojeni mukaan anoreksia alkaa melko usein viattomasta laihdutusyrityksestä. Lisäksi on toki myös kohtalaisen ajattelemattomia pro-ana-henkilöitä, jotka pyrkimällä pyrkivät saavuttamaan anorektisen ulkomuodon ja painoindeksin. Anoreksia voi toki alkaa monesta muustakin syystä, johon vahvasti on käsittääkseni liitännäisenä huono omanarvon tunne ja/tai huono itsetunto.

En tahdo mollata tai masentaa ketään, mutta tahtoisin vain kysyä, oletteko te painoanne kadottaneet ja pudottaneet ruumiinkuvaanne ja nykyiseen elämäänne tyytyväisiä? Onnellisia? Mistä kaikki alkoi ja mikä on nykyinen tilanne? Onko parantuminen suunnitelmissa tai työn alla?

Kiitän asiallisista vastauksista ja toivon hyvää vointia ja paljon eritoten henkisiä voimia teille kaikille.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu