Olisiko jollain kokemuksia Viita-akatemiasta?
Aloittaako siellä jokainen romaanin/runokirjan "alusta", vai mennäänkö sinne valmiiden tekstiraakileiden kanssa?
Koulutus on ainakin aika pitkä, joten tulosta luulisi syntyvän..
Aloittaako siellä jokainen romaanin/runokirjan "alusta", vai mennäänkö sinne valmiiden tekstiraakileiden kanssa?
Koulutus on ainakin aika pitkä, joten tulosta luulisi syntyvän..
Vastaukset 11
Vanhimmat
julkaisseista kirjailijoista, jotka ovat käyneet Viita-Akatemian. Osa aloitti alusta, osalla oli aluillaan ja joillain pidemmällä kässärit.
* Carita Forsgren
* Eeva-Liisa Eronen
* Vilja-Tuulia Huotarinen
* Hannu Häkli
* Kalervo Hämäläinen
* Kullervo Järvinen
* Anneli Kanto
* Jorma Kekki
* Marko Keskinen
* Eino Kotola
* Juhani Laulajainen
* Timo Malmi
* Jani Nieminen
* Jaana Paju
* Seita Parkkola
* Seppo Parkkonen
* Marikki Piirtola
* Sanna Ravi
* Merja Repo
* Katariina Romppainen
* Juha Siro
* Kirsi Stenvall
* Susanna Taivalsalmi
* Mimmu Tihinen
* Kari Tolonen
* Vuokko Tolonen
* Ulla Vaarnamo
* Eero Vanhatalo
* Terhi Vedenkivi
* Tuija Välipakka
Kullervo Järvinen on muuten Viita-akatemian perustajia, eikä varsinaisesti "kirjailija, joka on käynyt Viita-akatemian". :) Samaten Vuokko Tolonen on akatemian entinen opettaja.
Enkä muuten usko, että kaikki nuo listatut olisivat välttämättä viita-aikanaan esikoistaan vielä kirjoitelleet.
Ainoa kenestä tältä listalta olen kuullut on vilja-tuulia huotarinen, muut ovat täysin tuntemattomia nimiä.
Viita-akatemiassa voi kirjoittaa kaikenlaista tekstiä, runoja, pidempää ja lyhyempää proosaa, pakinoita, esseitä, draamaa jne. Rajoitteita ei oikeastaan ole. Tekstinraakileita käsitellään tunneilla, ja osalla syntyy pidempiäkin tekstikokonaisuuksia. Kaikilla ei.
Koulutus on pitkä, ja sen aikana ehtii tapahtua kaikenlaista. Minkäänlaisia tulostavoitteita ei ole. Ihmisillä syntyy kolmen vuoden aikana enemmän tai vähemmän tekstiä, eikä ketään heitetä pihalle, vaikkei saisi vuoteen aikaan mitään.
Suosittelen hakemaan.
ei tietenkään ole relevanttia, kirjoja julkaistaan, kun on niiden aika. Mutta kuten aiemmin todettiin, oma kokemukseni oli sama: tulostavoitteita ei onneksi ollut ja ihmisillä on aina hyvin eriasteisia kunnianhimoja ja lahjakkuuksia sekä kykyä & halua hyödyntää taitojaan. Motiivitkin ovat erilaisia, joillekin näytti riittävän jonkinlainen sosiaalinen piiri, jossa jauhetaan perusajatuksia kirjoittamisesta ja toisille taas oli tärkeää tutkia itseään ja maailmaansa syvemmin.
Niin tai näin, mikään koulutus ei ole huono asia. Itse julkaisin vähän koulun jälkeen. Se auttoiko koulun käyminen sitä ei ole relevanttia, relevanttia on oma halu. Sitä ei koulussa annettu. Se oli jo ennestään. Mutta suosittelen kaikille, jotka haluavat kokeilla itsensä peliin laittamista. Tyhmempiäkin harrastuksia on. Ja toisinaan harrastuksesta voi versoa sivutyö - jos ei muuta.
Kävin 3-vuotisen Viita-akatemian ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille, jotka haluavat kehittyä kirjoittajana. Tärkeää on se, että sitoutuu koulutukseen ja on kiinnostunut lukemaan myös muiden tekstejä. Kukin kirjoittaa omaan tahtiin ja tuo tekstejään silloin, kun niitä on. Ei ole väkisin puristmisen pakkoa, vaan pikemminkin monnet kirjoittamiseen liittyvät lukot ainakin itseltäni katosivat. Opettaja on todella hyvä ja ammattitaitoinen. Ryhmämme oli myös mukava ja palautetta annettiin rakentavasti. Kirjailijavierailut olivat myös mielenkiintoisia. Joka kerralla opin uutta ja nyt vain surettaa, että koulu jo loppui.
Kysyy listalla esiintyvä nimi, joka kyllä kirjoitti esikoistaan Akatemia-aikana.
Jos asuisin Suomessa, ja jos olisin nuorempi, tai jos olisi niin paljon säästöjä, että voisin elää ilman tuloja muutaman vuoden, hakisin juuri tuollaiseen koulutukseen. Ymmärrättekö te Suomessa asuvat, miten harvinaista se on maailmanlaajuisesti, että voi opiskella halvasti tai jopa ilmaiseksi? Siis en tiedä, millaiset lukukausimaksut tuolla laitoksella on, mutta verrattuna meikäläisiin kursseihin se on varmaan halvempi ja syvällisempi.
Kadehdin...
ja tajusin, ettei se ole kokopäiväinen kurssi. Tuonhan voisi suorittaa ja samalla tehdä töitä.Ja halpa! Mahtavaa!!!
monessakin oppilaitoksissa. Esim. Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutuksen perusopintoja voi opiskella netissä, Oriveden Opiston etäopistossa on kursseja jne. Eihän netti enää sido aikaan, paikkaan.
Tuo Jyväskylän kurssi taitaa olla enempi sellaista työelämän tekstintuottoa, mutta Kansanvalistusseuran Etäopisto vaikuttaa juuri sellaiselta kuin olin haaveillut. Ryhmässä ideoimisessa voi olla oma ihanuutensa, mutta onhan kirjoittaminen toisaalta yksinäistä puuhaa. Kotona kirjoittaminen ja palautteen saaminen postissa voi olla todella joustava tapa herätellä kirjoittajanlahjansa syvästä talviunestaan.
Otan heihin yhteyttä ja tiedustelen, miten maksaa ulkomailta.
Kiitos vielä kerran.