Olen 34v 168cm/70kg nainen.
Miesystäväni kanssa oltu noin 5v yhdessä.
Kun aloimme seurustelemaan olin n 52kg eli painoa on tullut. Ja rajusti viimeisen kahden vuoden aikana.
Itse tykkäsin pyöreämmästä itsestäni tiettyyn rajaan asti. Ja mieskin vakuutteli, että häntäkään ei haittaa. Kun ei tuota itsekkään mikään mr-finland mitoissa ole..
No nyt kesällä mies yllättäen hankki minulle erään trendi fitness kuntoiluvideon. Tajusin vihjeen.
Olen aina ennen ollut jopa alipainoinen ja kiloja ei tullut söipä mitä tahansa. Uusi tilanne siis koko laihduttaminen. Kilot tuli tietysti epäterveellisestä ruuasta e-pilleistä(luulisin) ja liikunnan puutteesta. Selvä yhtälö.
No nyt tässä sitten yritän laihduttaa ja tämä kuntovideo saa minut enemmän pahalle tuulelle kuin millekkään ilo-liikunnasta-fiilikseen. Sellasta nuorten pimatsujen tekemää ketkutusta(joo olen kade:) jossa tällanen aikoinaan synnyttänyt lehmä ei perässä pysy. Tietysti jatkuva riitely vielä ukon kanssa vie koko touhusta viimesenki kiinnostuksen. Hän kun ei omasta mielestään ole edes tarkoittanut tätä vihjailuna. Oli miten oli, itseni takia haluan muutaman kilon edes tiputtaa. Hiki virtaa kun vaan vähänkään mitään teen, rappuset hengastyttää jne.
Kävelen joka päivä noin 4km työpaikalle, eli nk. hyötyliikuntaa. Vatsalihasliikkeitä tehnyt ja aikasemmin hommatut lihakset löytyy, mutta eivät näy ton ihramahan alta. Mietinkin, että jos saan kiloja alas mitä tolle löysälle nahalle voi tehdä? Ei ole vara leikkaukseen mennä.
Salille minua ei saa. Tai jos saa niin "aikuisten naisten" ryhmään. Muutenkaan en ole kiinnostunut "pukuhuone vertailusta", kellä roikkuu ja kuin paljon jne.
Miestä olen yrittänyt saada kävelyseuraksi, mutta hän ei jaksa kuulemma töiden jälkeen ja vkonloppuna kaljaa hällä kuluu 24tölkkiä ja muut viinakset. Että on siinä äijällä pokeria vihjailla.
Menee nyt parisuhde puolelle..mut eix ihminen ole psykofyysinen kokonaisuus..kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Hän on alkanut katsella sarjoja jossa ei muuta sisältöä olekaan kuin kauniit,hyväkroppaset tytönhupakot. Juoni on sivuseikka jos sitä yleensä edes on.
Tunnen itseni siinä sohvalla olessani maailman rumimmaksi naiseksi. Ja mieleen pakostakin tulee ajat jolloin oikeasti näytin hyvältä.
Mitään nopeaa poppakonstia en ala edes yrittämään. Eix se ole sitä jojo-laihduttamista? Selvää on että pitkän aikavälin 10kg:n pudottaminen tarvitsee. Ukon mielestä(rivien välistä luettuna sekin) jo kahden viikon kuntoohjelma pitäis jo näkyä. "Ihan kuin olisit kiinteytynyt, ihan kuin urheilijan pohjeet.." Yms. totuus on se, että paino ei ole tippunut ja mitään kiinteytystä sen kummemmin. Äijä vaan ei ole "tutkimusmatkojaan" viitsinyt/halunnut tehdä itsenilaiseen mätisäkkiin. Niin voi kai sitä kuvitella ties mitä vai onko vaan sitä, että yrittää ruoskia enemmän tekemään..
Eli onko laihdutusvinkkejä tilanteeseeni, tosin täällä netissä niitä on pilvin pimein..ottaappa niistä sitten selvää. Ja mitä mieltä olette noista fitness-videoista, mulla ne ei toimi.
Ja ton äijän heitän pihalle, jos kehtaa keljuilla/vihjailla vaikka itse on täys sohvaperuna.
Loukattu olo ja itsetunto nollissa. Myönnän.
Kertokaa kokemuksia ja hyvät neuvot on aina kullan arvoisia!
Miesystäväni kanssa oltu noin 5v yhdessä.
Kun aloimme seurustelemaan olin n 52kg eli painoa on tullut. Ja rajusti viimeisen kahden vuoden aikana.
Itse tykkäsin pyöreämmästä itsestäni tiettyyn rajaan asti. Ja mieskin vakuutteli, että häntäkään ei haittaa. Kun ei tuota itsekkään mikään mr-finland mitoissa ole..
No nyt kesällä mies yllättäen hankki minulle erään trendi fitness kuntoiluvideon. Tajusin vihjeen.
Olen aina ennen ollut jopa alipainoinen ja kiloja ei tullut söipä mitä tahansa. Uusi tilanne siis koko laihduttaminen. Kilot tuli tietysti epäterveellisestä ruuasta e-pilleistä(luulisin) ja liikunnan puutteesta. Selvä yhtälö.
No nyt tässä sitten yritän laihduttaa ja tämä kuntovideo saa minut enemmän pahalle tuulelle kuin millekkään ilo-liikunnasta-fiilikseen. Sellasta nuorten pimatsujen tekemää ketkutusta(joo olen kade:) jossa tällanen aikoinaan synnyttänyt lehmä ei perässä pysy. Tietysti jatkuva riitely vielä ukon kanssa vie koko touhusta viimesenki kiinnostuksen. Hän kun ei omasta mielestään ole edes tarkoittanut tätä vihjailuna. Oli miten oli, itseni takia haluan muutaman kilon edes tiputtaa. Hiki virtaa kun vaan vähänkään mitään teen, rappuset hengastyttää jne.
Kävelen joka päivä noin 4km työpaikalle, eli nk. hyötyliikuntaa. Vatsalihasliikkeitä tehnyt ja aikasemmin hommatut lihakset löytyy, mutta eivät näy ton ihramahan alta. Mietinkin, että jos saan kiloja alas mitä tolle löysälle nahalle voi tehdä? Ei ole vara leikkaukseen mennä.
Salille minua ei saa. Tai jos saa niin "aikuisten naisten" ryhmään. Muutenkaan en ole kiinnostunut "pukuhuone vertailusta", kellä roikkuu ja kuin paljon jne.
Miestä olen yrittänyt saada kävelyseuraksi, mutta hän ei jaksa kuulemma töiden jälkeen ja vkonloppuna kaljaa hällä kuluu 24tölkkiä ja muut viinakset. Että on siinä äijällä pokeria vihjailla.
Menee nyt parisuhde puolelle..mut eix ihminen ole psykofyysinen kokonaisuus..kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Hän on alkanut katsella sarjoja jossa ei muuta sisältöä olekaan kuin kauniit,hyväkroppaset tytönhupakot. Juoni on sivuseikka jos sitä yleensä edes on.
Tunnen itseni siinä sohvalla olessani maailman rumimmaksi naiseksi. Ja mieleen pakostakin tulee ajat jolloin oikeasti näytin hyvältä.
Mitään nopeaa poppakonstia en ala edes yrittämään. Eix se ole sitä jojo-laihduttamista? Selvää on että pitkän aikavälin 10kg:n pudottaminen tarvitsee. Ukon mielestä(rivien välistä luettuna sekin) jo kahden viikon kuntoohjelma pitäis jo näkyä. "Ihan kuin olisit kiinteytynyt, ihan kuin urheilijan pohjeet.." Yms. totuus on se, että paino ei ole tippunut ja mitään kiinteytystä sen kummemmin. Äijä vaan ei ole "tutkimusmatkojaan" viitsinyt/halunnut tehdä itsenilaiseen mätisäkkiin. Niin voi kai sitä kuvitella ties mitä vai onko vaan sitä, että yrittää ruoskia enemmän tekemään..
Eli onko laihdutusvinkkejä tilanteeseeni, tosin täällä netissä niitä on pilvin pimein..ottaappa niistä sitten selvää. Ja mitä mieltä olette noista fitness-videoista, mulla ne ei toimi.
Ja ton äijän heitän pihalle, jos kehtaa keljuilla/vihjailla vaikka itse on täys sohvaperuna.
Loukattu olo ja itsetunto nollissa. Myönnän.
Kertokaa kokemuksia ja hyvät neuvot on aina kullan arvoisia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
juomisen, perunoitumisen, vanhentumisen ym. vuoksi. Tuo kaljoittelu ja tyttöjen katselu on mielestäni vain sellaista riippuvaisuutta, jolla yritetään kohottaa masentunutta mielialaa. Kyllähän nämä useinkin yrittävät siirtää huonoa itsetuntoaan toiseen, ei kannattaisi uskoa noin läpinäkyviä provoja.
Ei siihen painon pudotukseen mitään poppakonstia oikeasti olekaan olemassa.
Elämäntapojen muutokset tuovat itsestään painon pudotuksen pitkällä aikavälillä. Sopiva (pysyvä) ruokavalio ja säännöllinen liikunta.
Eikö sellainen kuntovideo ole aika ahdistava? Ei ainakaan sopisi minulle. Heitä roskiin koko video tai anna miehellesi se takaisin synttärilahjaksi. Ne ovat aivan humpuukia ja rahastusta.
Teet jo työmatkat kävellen, joten ei siihen enää hirveästi tarvitse lisätä päivittäistä liikuntaa. Minä lisäisin siihen vielä ulkoliikuntaa 3-4 kertaa viikossa. Kävely on aivan hyvä, jos ei ole nivelkulumia tai muita vammoja jaloissa. Tai esimerkiksi uintia tai pyöräilyä. Itse en välitä käydä kuntosalilla tai käyttää yleensäkään mitään laitteita, minusta ne ovat niin yksitotisia käyttää. Pitkästyn sellaiseen. Pidän ulkoliikunnasta, koska siinä maisemat vaihtuvat aina, vuodenajat vaihtelevat ja jokainen lenkki on erilainen. Teen myös ulkotöitä kotonani. Jokainen sää on ulkoilusää. Ei edes "tulipalopakkaset" (-30) tai pieni sade haittaa ulkoilua. Pitää vaan pukeutua sään mukaan.
10 kg:n pudottamiseen sinulta ei mene kovin paljon aikaa. Pudotat sen noin kolmessa kuukaudessa, eli alle kilo viikossa.
Ravintona enemmän tuoreita kasviksia, hedelmiä, salaatteja, rasvattomia maitotuotteita, kasvisrasvatuotteita, vähärasvaista lihaa kuten broileria tai kalkkunaa. Vältät rasvoja, sokeria ja liikoja hiilihydraatteja, kuten liikaa pastaa, perunaa ja vaaleita leipätuotteita. Säännölliset ruoka-ajat, riittävä syöminen ja "napostelut" pois.
Kyllä ukkosi pitäisi saada lenkille mukaan, se olisi oikeastaan hänen velvollisuutensa. Siinä hänkin saisi riittävästi liikuntaa lisää elinvoimaa. Voithan myös alkaa lenkkeilemään työkavereidesi tai muuten tuttaviesi kanssa.
En saa enää vaimoani lähtemään lenkille, koska hänen painonsa on noussut niin, että on tullut vakavia nivelsairauksia ja liikuntarajoitteita.
Vältä sinä tällainen kehitys riittävän ajoissa. Olet vielä nuori ihminen, sinulla on aikaa. Elämäntapojen muutoksella vältät nivelsairaudet, sokeritaudin ja sydänsairaudet. Lisäksi saat kohotettua itsetuntoasi ja saat asiat kohdalleen miehesi kanssa. Aloita tänään!
Tekstistäsi tuli mieleeni muutamia ajatuksia... Vaikka ajatukseni saattavatkin kuulostaa "neuvoilta", suosittelisin, ettet noudattaisi mitään ohjeitani kritiikittömästi. Tärkeintä on nimittäin, että löydät itse ongelmasi todelliset syyt ja ratkaiset ongelman tavalla, joka tuntuu sinusta oikealta.
Ensin haluaisin huomauttaa, että et nykyisessä painossasi ole yhtään huolestuttavissa mitoissa. Ymmärrän, että kokemasi painonnousu tuntuu suurelta, mutta älä silti unohda suhteuttaa painoasi mm. lääketieteelliseen määritelmään ylipainosta.
Sitten varsinaiseen asiaan. Uskoisin, että suurin ongelmasi on jossain muualla kuin omassa vartalossasi. Suosittelisin tässä vaiheessa, että panostaisit kaikkein eniten ensinnäkin siihen, että oppisit arvostamaan itseäsi juuri sellaisena kuin nyt olet: sekä omaa persoonaasi että vartaloasi. Eri ihmiset tekevät tämä eri tavoin: toiset lukevat asiaan liittyviä kirjoja, toiset keskustelevat ystävien kanssa, toiset kirjoittelevat itsekseen jne. Etsi keino, joka sopii sinulle. Pääasia että teet jotain, mikä saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi: rohkeaksi, voimakkaaksi, lempeäksi ja ystävälliseksi... (keksi itse lisää). Myös oman kehon arvostamisen opetteluun on erilaisia temppuja. Kaikki eivät esimerkiksi pidä siitä, että katsovat itseään peilistä, kun taas toisia saattaa auttaa oman rakkaan pömppismahan silittely peilin edessä.
Toiseksi katsoisin, että sinun täytyisi saada parisuhteesi taas sellaiseksi, että se tuottaisi nautintoa sekä sinulle että miehellesi. Jatkuva riitely kertoo viestintäongelmista, joiden selvittäminen on välttämätöntä ennemmin tai myöhemmin. Uskaltaisin veikata, että kun olet saanut sekä itsearvostuksesi että parisuhteesi kuntoon, kohtelet kehoasi paljon hellävaraisemmin kuin tällä hetkellä. Silloin painosi asettuu kuin itsestään sinulle sopiviin lukemiin.
En ole mikään asiantuntija parisuhdeasioissa, mutta uskaltaisin arvata, että miesystäväsi välittää sinusta tosissaan, koska olette olleet jo viisi vuotta yhdessä. Uskoisin, että hän ymmärtäisi huolesi ja haluaisi tukea sinua, jos kerrot ajatuksistasi hänelle vilpittömästi ja siten, ettet syytä häntä mistään. Toisin sanoen miesystäväsi täytyisi saada kuulla sinun kokemuksesi nykyisestä elämäntilanteestasi ilman, että hän saa siitä syytöksiä niskaansa. Tähän löydät varmasti keinon, joka sopii sinulle. Jos pelkäät, ettet pysty kertomaan hänelle asiasta ilman, että päädytte riitelemään, ilmaise asia hänelle kirjallisessa muodossa. Voisit esimerkiksi näyttää hänelle tätä keskusteluketjua, sillä aloituksesi herättää varmasti myötätuntoa jokaisessa, joka vähänkään välittää sinusta. Tai ota "ukkosi" kainaloosi illalla peiton alla ja kerro asiasta siellä. Tärkeintä on, että et syytä häntä mistään. Unohtakaa myös kaikenlaiset "rivien välistä vihjailut" suuntaan ja toiseen. Oma keho, itsearvostus ja parisuhde ovat niin intiimejä ja tärkeitä asioita, että niistä kannattaa puhua suoraan eikä vihjailujen kautta.
Myöskään oman itsen syyttäminen ja ruoskiminen (joko henkinen tai fyysinen) johtaa harvoin mihinkään hyvään. On paljon helpompi pitää itsestään huolta niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisten suhteidenkin kannalta, jos arvostaa itseään ja kohtelee itseään sen mukaisesti.
Lopuksi vielä rohkea väite, jota ei ole tarkoitettu lannistamaan sinua (tai ketään muutakaan). Uskon vahvasti, että hyvännäköisissä ihmisissä viehättävintä eivät ole heidän ulkoiset mittansa tai viimeistelty olemuksensa, vaan heidän elämänilonsa ja tyytyväisyyttä hehkuva olemuksensa. Uskon myös, että kyseessä on eräänlainen positiivinen "noidankehä": mitä enemmän ihminen nauttii elämästään ja itsestään, sitä parempaa huolta hän pitää itsestään kaikin puolin. Tämä taas johtaa parempaan ulkonäköön, joka saa ihmisen tuntemaan olonsa paremmaksi jne. Näin ollen neuvoisin sinua kiinnittämään vähemmän huomiota itse laihduttamiseen ja keskittymään sen sijaan siihen, että tunnet olosi kaikin puolin hyväksi. Kun kehosi ja mielesi hyrräävät tyytyväisyydestä, terveellinen syöminen ja liikunta eivät vaadi edes ponnisteluja, vaan ne tuntuvat luonnolliselta tavalta elää.
Ota mies puhutteluun ja sano, että myös hänellä on aihetta elintapojen parantamiseen ja, että aloitatte uuden elämän yhdessä.
Jotenkin tuntuu nimittäin omituiselta, että hänellä olisi joku oikeus arvostella sinua ja patistaa liikkumaan, vaikka itse taitaa myös olla melkoinen lössykkä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että itselleen on sokea.
Ja arvatenkin tähän voi tulla vastaukseksi nitinää tyyliin "pitäiskö miehen sit vaan kärsiä läskistä akasta ja olla hiljaa!!!1". Ei, ei pidä, mutta ei naisenkaan tarvitse katsella lösähtänyttä ja kaljoittelevaa sohvaperunamiestä yhtään sen enempää.
Ja luulisi, että tuokin projekti sujuisi sitten yhdessä paremmin? Vuoden päästä voisitte molemmat olla jo aivan erinäköisiä ja elämänne voisi olla muuttunut paljonkin. :)
Mutta pointtina siis, että ei kannata alistua tuollaiseen arvosteluun, jos toinenkaan ei elä sanojensa mukaisesti. Ja saman neuvon antaisin siis myös miehelle, jonka sohvaperunavaimo käskee kuntoilemaan (täällä kun vedetään hirveän herkästi näitä nainen&mies -kortteja esiin)
Mitään lihava oo sanoopa ukkosi mitä tahansa! Valtaa se vain hakee ja halua sua hallita.
Tietenkin terveellinen elämä ei oo kenellekään pahaksi. Liikuntaa enemmän - aerobista ja lihaskuntoa (sorri vaan, mutta salille kannattaa mennä), terveellinen ruoka - ne perusasiat, eli vihanneksia lisää, tummaleipää, hyviä pehmeitä rasvoja, kalaa tai broileria, raejuustia jne. Mut tärkeintä on kuiteskin se, että rakastat itseäsi just sellaisena kuin olet!