Tämä on vähän itsekäs toivomus, eikä sitä tietenkään tarvitse toteuttaa. Itsekäs siksi, että voisin tietty itse kirjautua Mopin palstalle ja kysyä tätä siellä, mutta en halua sitä tehdä. Joten, jos kiinnostaa...
Täällä on tarjoiltu aikamoista sekametelisoppaa aiheesta sielu ja sen kuolemattomuus tai kuolevaisuus, henki, ruumis, ihmisen vanha ja uusi osa, ylösnousemus jne.
Kristityillä tuntuu olevan noista asioista monenlaisia käsityksiä.
Teillä on siellä pari teologia, jotka voisivat kertoa asiasta "virallisen" luterilaisen näkemyksen. Voisittekohan kysyä heiltä? Itse en ainakaan tiedä, millainen se on.
Mistä osista kristitty ihminen koostuu? Onko hänellä ruumis, sielu ja henki, vaiko vain ruumis ja sielu? Ovatko henki ja sielu sama asia?
Mitä ovat ihmisen vanha ja uusi osa? Pelastuuko vanha osa jotenkin jalostuneessa muodossa, vai katoaako se kokonaan? Ruumishan kuuluu vanhaan osaan, ja se ainakin ylösnousee hengellisenä ruumiina (näin olen ymmärtänyt), mutta entä tämä henkinen "vanha aatamimme"? Miten sille käy?
Vai pelastuuko vain henkemme, siis se osa meistä, joka on peräisin taivaasta, ei maan päältä? Vai onko meissä sellaista osaa? Ja se, jos sellainen on, liittyy sitten ylösnousemuksessa hengelliseen ruumiiseemme? Vai miten asia on?
En kysele näitä epätoivoissani, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Itselleni ei ole käytännössä niin väliä, miten nuo asiat tulkitaan.
Kiusaa vain tuo uskomaton sekasotku, mikä näkemyksissä näyttää vallitsevan. Kun kuitenkin luulisi, että kyse on kristitylle aivan keskeisestä asiasta, josta ei voi olla kuin yksi "oikeaoppinen" tulkinta.
Täällä on tarjoiltu aikamoista sekametelisoppaa aiheesta sielu ja sen kuolemattomuus tai kuolevaisuus, henki, ruumis, ihmisen vanha ja uusi osa, ylösnousemus jne.
Kristityillä tuntuu olevan noista asioista monenlaisia käsityksiä.
Teillä on siellä pari teologia, jotka voisivat kertoa asiasta "virallisen" luterilaisen näkemyksen. Voisittekohan kysyä heiltä? Itse en ainakaan tiedä, millainen se on.
Mistä osista kristitty ihminen koostuu? Onko hänellä ruumis, sielu ja henki, vaiko vain ruumis ja sielu? Ovatko henki ja sielu sama asia?
Mitä ovat ihmisen vanha ja uusi osa? Pelastuuko vanha osa jotenkin jalostuneessa muodossa, vai katoaako se kokonaan? Ruumishan kuuluu vanhaan osaan, ja se ainakin ylösnousee hengellisenä ruumiina (näin olen ymmärtänyt), mutta entä tämä henkinen "vanha aatamimme"? Miten sille käy?
Vai pelastuuko vain henkemme, siis se osa meistä, joka on peräisin taivaasta, ei maan päältä? Vai onko meissä sellaista osaa? Ja se, jos sellainen on, liittyy sitten ylösnousemuksessa hengelliseen ruumiiseemme? Vai miten asia on?
En kysele näitä epätoivoissani, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Itselleni ei ole käytännössä niin väliä, miten nuo asiat tulkitaan.
Kiusaa vain tuo uskomaton sekasotku, mikä näkemyksissä näyttää vallitsevan. Kun kuitenkin luulisi, että kyse on kristitylle aivan keskeisestä asiasta, josta ei voi olla kuin yksi "oikeaoppinen" tulkinta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö Suomen Evankelisluterilainen kirkko osaa vastata kysymykseen?
kirkon jäsenet, ja meillä maallikoilla näyttää olevan jos jonkinlaista näkemystä. Siksi haluaisin kuulla, mitä teologit sanovat.
No joo, voisin tietty kysyä jossakin kirkon palstalla, mutta kaipa toivon, että vl:t panisivat lusikkansa soppaan ja asiasta syntyisi puhetta Mopin palstalla. Olen nimittäin vl-liikkeestä lähtöisin mutten tiedä, miten vl-opin mukaankaan tämä asia ymmärretään. En näytä tietävän oikein mitään.
Mooses teki teltan,
--------------------------------------------------------------------------------
joka jakautui kolmeen eri osaan.
Ensimmäinen oli nimeltään "SANCTUM SANCTORUM" (kaikkein pyhin); siellä asui Jumala eikä siellä ollut mitään valoa.
Toinen osa oli "SANCTUM" (pyhä), jota valaisi seitsenhaarainen kynttilänjalka.
Kolmas oli "ATRIUM" (esikartano), joka sijaitsi taivasalla auringon valolle avoimena.
Tämä kuvaa KRISTITTYÄ IHMISTÄ. Hänen henkensä on "sanctum sanctorum", JUMALAN ASUNTO PIMEÄSSÄ, VALOTTOMASSA USKOSSA, sillä hän uskoo sen, mitä hän ei näe, tunne eikä käsitä. Hänen sielunsa on "sanctum". Siellä on seitsemän valoa, nim. KAIKKI SIELUNKYVYT, joilla hän ymmärtää, erottaa toisistaan, tietää ja tuntee ruumiilliset, näkyväiset asiat. Hänen ruumiinsa on "atrium", se on kaikille avoimena, niin että jokainen voi nähdä, mitä se tekee ja miten se elää.
--------------------------------------------------------------------------------
Paavali rukoilee (1. Tess. 5, 23) Jumalaa, joka on rauhan Jumala, pyhittämään meidät, ei vain osittain, vaan kokonaan ja läpeensä, niin että henki, sielu, ruumis ja kaikki olisi pyhää. Tämän rukouksen aiheesta olisi paljonkin sanottavaa; mainittakoon lyhyesti vain seuraavaa: JOLLEI HENKI OLE PYHÄ, EI OLE ENÄÄ MITÄÄN PYHÄÄ. Hengen pyhyydestä kamppaillaan kiivaimmin, ja se on kaikkein eniten vaaralle alttiina, sillä hengen pyhyys on PELKKÄ PALJAS USKO, henkihän, kuten sanoimme, ei käsittele kouraantuntuvia asioita. Väärät opettajat tulevat ja houkuttelevat henkeä; toinen esittelee tekoja, toinen taas tapoja autuuden saavuttamiseksi. Jollei henki silloin ole viisas ja pidä puoliaan, niin se lankeaa pois omasta olemuksestaan ja päätyy ulkonaisiin tekoihin ja tapoihin, joiden avulla se luulee tulevansa autuaaksi. Silloin se heti menettää uskonsa ja on kuollut Jumalan edessä.
--------------------------------------------------------------------------------
Tällöin ilmestyy monenlaisia lahkoja ja järjestöjä; yksi rupeaa kartusiaaniksi, toinen paljasjalkamunkiksi. Koetetaan saavuttaa autuus paastoamalla, rukoilemalla ja mikä milläkin ulkonaisella teolla. Kaikki ne kuitenkin ovat itsevalittuja tekoja ja järjestöjä, eivät Jumalan käskystä syntyneitä vaan ihmisten keksimiä. Niihin tottuessaan ihminen lakkaa kiinnittämästä huomiota uskoon ja oppii yhä enemmän rakentamaan teoille, kunnes vajoaa niin syvälle, että riitaantuu niistä muiden samanlaisten kanssa. Jokainen väittää olevansa paras ja halveksii muita, niin kuin meidän observanttimme (Fransk.munk.haarautuma) nytkin rehentelevät ja ylpeilevät. Paavali suuntaa tässä (1. Tess. 5, 23) rukouksensa tällaisia tekopyhiä ja hurskastelevia opettajia vastaan sanoessaan Jumalaa rauhan ja yksimielisyyden Jumalaksi. Sillä nuo rauhattomat ja riitaisat pyhimykset eivät voi löytää Jumalaa eivätkä pysy hänessä, jolleivat luovu kukin omaa asiaansa ajamasta ja yhdy kaikki hengessä ja uskossa tunnustamaan, että teot aiheuttavat vain erimielisyyksiä, syntiä ja rauhattomuutta ja että usko yksin tekee ihmiset hurskaiksi, sovinnollisiksi ja rauhaa rakastaviksi. Niinpä sanotaan Ps. 68, 7: "Jumala saa meidät asumaan talossa sovinnossa", ja Ps. 133, 1 "Kuinka kaunista ja suloista onkaan, että veljekset asuvat sovinnossa."
RAUHA SAAVUTETAAN VAIN OPETTAMALLA, ETTEI AUTUUTTA TUOTA MIKÄÄN TEKO EIKÄ ULKONAINEN TAPA, VAAN YKSINOMAAN USKO, SE ON: LUJA LUOTTAMUS JUMALAN NÄKYMÄTTÖMÄÄN ARMOON, JOKA ON MEILLE LUVATTU.
Siis ihmisessä on henki, sielu ja ruumis. Henki ei ole Jumalasta, vaan se on osa ihmistä; uskovaisella ihmisellä se toimii Jumalan asuntona.
Jos henki on pyhä eli siellä asuu Jumala, se pyhittää myös sielun (joka on yhtä kuin ajallinen psyyke?) ja ruumiin.
Entä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Yksi osa ihmistä eli henki palaa Jumalan luo odottamaan vanhurskasten levossa viimeistä päivää, jolloin se pääsee yhtymään kirkastettuihin sieluun ja ruumiiseen (jotka ovat vanha osamme kirkastettuina, niinkö?) Siis vanha osamme kuitenkin pelastuu puhdistettuna, vaikka sanotaan, ettei se peri taivasta??
Siis ihmisessä on henki, sielu ja ruumis, ja vain henki palaa kuoleman jälkeen Jumalan luo (niinkuin Raamatussa sanotaan, että se palaa).
Tuohan tarkoittaa sitä, että sielu (joka on Lutherin mukaan yhtä kuin psyyke?) ja ruumis kuolevat, mutta herätetään henkiin viimeisenä päivänä.
Miksi sitten Jeesus sanoo, että älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua?
Joko henki ja sielu ovat sama asia, tai sitten henki menee Jumalan luo ja sielu vaeltelee ties missä (huh). Vai onko henki siellä Jumalan luona hereillä, ja sielu nukkuu jossakin muualla vanhurskasten levossa, ja vain ruumis on kuollut?
Kyllä minä ainakin näkisin tästä mielelläni loogisen teologisen esityksen, niin paha soppa tämä on.