Oheisessa artikkelissa Petteri Järvinen arvelee ettei muutaman vuoden kuluttua ehkä ole saatavilla suurelle yleisölle laitteita, joilla kuviensa digitoinnin voisi suorittaa.
Mitä mieltä olette? Onko ajatukselle tukea laitteiden ja tekniikan tulevissa suuntauksissa? Vaikutta näin äkisti kovin yllättävältä. Voisiko informatiikkateollisuus luopua moisesta rahasammosta ja antaa ulkoistaa kilpailijoille digitoinnin, vaikka olisivat itsekin kakkua jakamassa...
" Digitointi kannattaa tehdä nyt. Muutaman vuoden päästä myynnissä ei ehkä ole laitteita, joilla arkistoinnin voi tehdä itse. Sen jälkeen vaihtoehtona on maksaa työstä ulkopuolisille, mikä voi tulla kalliiksi."
- http://www.iltalehti.fi/digi/2009081810092188_du.shtml
Mitä mieltä olette? Onko ajatukselle tukea laitteiden ja tekniikan tulevissa suuntauksissa? Vaikutta näin äkisti kovin yllättävältä. Voisiko informatiikkateollisuus luopua moisesta rahasammosta ja antaa ulkoistaa kilpailijoille digitoinnin, vaikka olisivat itsekin kakkua jakamassa...
" Digitointi kannattaa tehdä nyt. Muutaman vuoden päästä myynnissä ei ehkä ole laitteita, joilla arkistoinnin voi tehdä itse. Sen jälkeen vaihtoehtona on maksaa työstä ulkopuolisille, mikä voi tulla kalliiksi."
- http://www.iltalehti.fi/digi/2009081810092188_du.shtml
Vastaukset 5
Vanhimmat
Digi tuo digi vie. Tätä puolta ei ole taidettu ajatella juuri ollenkaan kuluttaja digi innostuksessa. Kun aijemmin filmiä osattiin kehittää ja tuottaa kuvia myös itse niin asiat oli jotenkin hanskassa. Ei oltu täysin nörttien/laitevalmistajien armoilla. Nyt oleellista on tuottaa uusia "innovaatioita" vuosittain ja markkinoille kulutettavaksi. Näin saadaan aikaan noidankehä joka ei välttämättä edes ole ympäristön kannalta hyvä.
.... olen samaa mieltä Petterin kanssa siitä, että televisiossa HDMI, etc. tarjoaa sisällöntuottajille aikaisempia tehokkaampia keinoja kontrolloida sitä miten esim. tv- ohjelmia voidaan tallentaa. Uskon, että tulevaisuudessa kuluttajilta poistuu mahdollisuus arkistoida esim tv-ohjelmia itselleen ja tallentaminen tulee keskittymään vain "ajan siirtoon" eli tallennetut tiedostot tuhoutuvat omia aikojaan kovalevyltä määrätyn ajan kuluttua.
Mitä ihmisten itse tuottamaan digitaaliseen materiaaliin tulee (kuvat etc.), niin uskon, että varmistaminen automatisoituu. Nythän OsX:n timemachine on siinä asiassa edelläkävijä ja luulen, että tulevaisuudessa muissa järjestelmissä siirrytään samankaltaisiin ratkaisuihin joissa käyttäjän ei juurikaan tarvitse ajatella varmistamista, vaan se hoituu lähes tai kokonaan itsestään. Se, että jos ihmiset eivät ole enää kiinnostuneita omista kuvistaan (ei viitsi järjestellä ja lisätä luettelotietoja) ei varmastikaan ratkea teknisin keinoin.Kuitenkaan digitaalisuus ei muuta tätä asiaa. Varmasti monet kodit ovat puolillaan kenkälaatikoihin unohtuneita kuvia ja negatiiveja joiden sisällöstä kenelläkään ei ole sen tarkempaa käsitystä.
useat kaipaajat jokaisen pusikkokuvan tarkkaa skannausta, joka on mielestäni turhaa hommaa. Kuvat kannattaisi ensiksi siirtää "helposti katsottavaan muotoon" esimerkik kuvaamalla diat dvd-käyttöä varten ja sitten tarvittaessa skannata tärkeimmät kuvat paremmalla tarkkuudella.
Kaitafilmeissä pätee sama juttu. Vhs ja muut videonauhat dvd:lle. Palveluita löytyy netistä kätevästi.
Omat arkistot ovat nyt digimuodossa ja "on iso työtaakka siirtynyt harteilta" :) Ostin kokonaispalvelun koko arkistolle eräästä nettifirmasta.
Kun vain heikkolaatuinen digimuoto ja originaalit häviävät vaikkapa tulipalossa. Ei ole enää originaaleja, on vain heikkolaatuisia kopioita.
Kaikki mahdollinen tarkkus kehiin aina kun jotain digitoi. Se pusikkokuva voi aikojen päästä olla se merkittävin kuva koko rullassa. Pusikkoa ei enää ole, sen tilalla on autiomaa, eikä kukaan enää tiedä, missä paikassa joku Einstein on siitetty.
Arkistohommissa (siis pro), tehdään aina kaikki parhaalla laadulla, mitä laitteista saadaan irti. Sen on nimittäin niin, että jos joku on tuhlannut omaisuuksia kalliisiin pusikkokuviin ja kummallisiin kaitafilmeihin, silloin on ollut joku tarkoitus. Lopputulos ehkä onkin virhelaukaisu, mutta siinä voi olla informaatiota, jonka arvo havaitaan vasta myöhemmin. Ja jostain syystä noita pusikkokuvia originaaleina ei ole aikanaan heitetty suoraan roskiin.
Ensin pitää miettiä, mitä digitoi ja minkä on valmis heittämään roskiin. Typerää digitoida kaikki kehnosti ja jälkeenpäin harmitella niitä puskakuvia, joita tiedostot ovat pullollaan, kun samaan aikaan erittäin tärkeistä kuvista ei ole olemassa kuin heikkolaatuisia thumbnaileja.
Nopeasti kaikki heti ajattelevat tietenkin skannereita, "pöh, niitähän saa marketista parilla kympillä". No niin saakin, nyt. Mutta jokusen kymmenen vuotta kun vielä kuvataan suoraan digimuotoon, skannerien myynti romahtaa. Niitä ei valmisteta enää kuin keskikaljaa. Koska niitä ei juuri kukaan enää tarvitse mihinkään, siis koska kaikki uudempi materiaali on digimuodossa jo valmiiksi.
Ympyrä sulkeutuu.
Neljännesvuosisata sitten olin oikein paikalla seuraamassa, kun kilpailevaan kirjapainoon tuotiin kaupungin ensimmäinen skanneri. Repro oli toisessa kerroksessa. Skanneri oli niin iso, että ei mahtunut hissiin, eikä rappuihin. Äärettämän harva edes alalla tiesi mikä sellainen laite on. Skannerikuskit olivat korkeiten palkattuja ammattilaisia alalla, tienasivat jopa enemmän kuin painajat.
Niin siis sen skannerin takia rakennuksen ulkoseinää oli pitänyt pikkuisen purkaa ja skanneri nostettiin nosturilla sisään.
Skannerit muuttuvat takaisin ammattilaislaitteiksi, tavallinen tallaaja ei tee niillä yhtään mitään. OK. kopiokoneita tarvitaan. Mutta mihin kun kaikki liikkuu bittivirtoina??? Kopiofirmoilla voi aikanaan mennä taas joskus ihan hyvin kun kellään ei ole monitoimikoneita kun skannereita ei juurikaan tarvita. Tulostimia tarvitaan vielä pitkään, pitää olla allekirjoitettavia papereita jne. Mutta jo nyt, kaikki allekirjoitettavat paperit tulostetaan tiedostoista tarpeellisissa määrissä.
Oisko kellään muuten isoa lerppuasemaa? Naapurilla oli jotain vanhoja failuja, joita olisi halunnut tutkailla- Ei kuulemma löydy käytettynäkään enää mistään. Itsellä on tavallinen lerppuasema olemassa, sille ei vain oikein enää ole koneita, mihin se menisi heittämällä. Ja monellako on kasettiasemia, joilla voi lukea Sinclair Spectrumille tehtyjä tiedostoja? Yai monenko koneessa lienee korppuasema. Romput pitävät pintansa vähän pitempään. Syynäse, että ihmiset ovat ostaneet valtavasti CD-levyjä. Mutta joskus on aika, että nykyisen musa cd:n kuuntelemiseen tarvitaan yhtä vanhanaikaista kalustoa kuin nykyisin tarvitaan gramofonilevyjen kuunteluun.
Öf, no oon tavannut ohimennen aikoinaan Petterin. Erikoinen nerdie, se on normaalisti ajattelva ihminen, siis muissakin asioissa kuin atk:ssa.