täydellisin biisi: kompakti, uljas, iskevä, valloittava, tarttuva ja sävellyksenä kuolematon.
I Want to Hold Your Hand
on Beatlesin
19590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Laulu on yksi niistä"pikkulauluista"(McMartney)joilla Beatles teki läpimurron varsinkin USAssa.Näissä ekoissa hiteissä kannattaa muistaa että Lennon lauloi ne.Terävä diskanttinen ja suorasukaisen häpeämätön lauluääni ja tyyli oli jotain muuta kuin mikään siihenastisista.Kuunnelkaa muuten saman kylän samaan aikaan pinnalle päässeen ystäväbändin The Swinging Blue Jeansin "Hippy Hippy Shake".Samantyyppinen ääni ja miksaus levyllä.
Vai "pikkulaulu" !! Poika,poika ooppa nyt varovainen sanoissas;taivaan portilla voidaa aikanaan esittää sulle tiukan ihmettelevä kysymys tuosta lausunnostas... ;)
Paul McCartney nimitti alkuaikojen Beatlelauluja 90-luvun haastattelussaan "pikkulauluiksi."Niin hyviä ja suosittuja vaikka olivatkin,niiden rakenne oli helppo,ja ne tehtiin suht.nopeasti.Aluksi neljän tahdin intro,AABA kaava ,selvä lopetus ja loppusointu,usein joku duuri-6.Näitä Lennon-McCartney suolsi valtavat määrät ja jakoivat niitä muillekin.Katso esim You Tubesta Beatlesin giveaway kappaleet.
ihan huikea "pikkulaulu". Esim. She Loves You ja Help! ovat myös kovia.
"Can't Buy Me Love" toi yhden uuden ulottuvuuden...
Svengin. ;)
Johtunee bassosta.
suurin osa näistä pikkulauluista.Tarkistin tuossa Hunter Daviesin Beatles kirjasta (1968) että biisissä tavoiteltiin gospelmaista tyyliä ja ilmaisua.Laulun alkuperäisteksti on Lennonin tekemä suttuinen ruutuvihkon lehti,pyhäinjäänöksestä oli kuva.Gospelia edustaa ilmeisesti lauluosuuden äänityksessä käytetty käsien läpse.You Tubesta kannattaa kuunnella kuinka Paul dominoi biisin levytyksessä.Tarkka mies.Löytyy :I Wanna to Hold Your Hand Rare intro Track take.Tällä biisillä Beatles löi läpi USA:ssa ja sitä myytiin vuoden sinkuksi asti 1,25 miljoonaa briteissä.
60-luvun jazzmooses tuli silloin telkkarin levyraadissa Beatles-uskoon kuultuaan Cant buy..Siitä tuli jo 1965 jazzstandardi kun Ella Fizgerald levytti sen bigbändin kanssa.
"Näissä ekoissa hiteissä kannattaa muistaa että Lennon lauloi ne."
Höh? Katsotaanpa:
- Love Me Do: McCartney laulaa sooloa, Lennon harmoniaa
- Please Please Me: Lennon laulaa sooloa
- She Loves You, I Want To Hold Your Hand: Lennon ja McCartney duettona, Lennonin ääni vain kuuluu ehkä vähän kovempaa
- Can't Buy Me Love: McCartney laulaa yksin
- Hard Day's Night: Lennon laulaa säkeistöt, McCartney B-osan, koska Lennon ei tavoittanut korkeimpia nuotteja
- I Feel Fine, Ticket to Ride, Help: Lennon laulaa sooloa
OK, Lennonilla on jonkinlainen ylivoima, mutta She Loves You ja I Want to Hold Your Hand, jotka myös sävellettiin 50-50 Johnin ja Paulin kesken, ovat itse asiassa duettoja. Johnin ja Paulin äänet täydentävät toisiaan ja niistä muodostuu ikään kuin kolmas ääni kun se soivat yhdessä. Olennainen osa alkuperäistä Beatles-soundia. Beatlesien lauluharmoniavaikutteet tulivat Everly Brothers -duolta.
"Terävä diskanttinen ja suorasukaisen häpeämätön lauluääni ja tyyli oli jotain muuta kuin mikään siihenastisista."
Lennonin ääni oli kyllä aika ainutlaatuinen nasaalissa diskanttiudessaan, mutta mitä tulee häpeämättömyteen ja suorasukaisuuteen, kyllä sitä laulutyyliä oli jo, paitsi mustissa "blues-karjujissa", myös osaksi 50-luvun rock'n'rollissa. Tosin Johnin versio Chuck Berryn Rock And Roll Musicista hakkaa alkuperäisen mennen tullen, samoin Paulin tulkinta Little Richardin Long Tall Sallysta. Itse asiassa on vaikea ajatella niitä muuten kuin Beatles-kappaleina.
Vaan jo 1963 nousi julkisuuteen Mick Jagger joka vei "suorasukaisen häpeämättömän laulunäänen" potenssiin kaksi. Ja 1964 tuli Eric Burdon...
"Kuunnelkaa muuten saman kylän samaan aikaan pinnalle päässeen ystäväbändin The Swinging Blue Jeansin "Hippy Hippy Shake"."
Sitä biisiä Beatleskin usein livenä esitti. Kumma kylla ei levyttänyt koskaan.
Please Please Me ja She Loves You olivat uskomatonta kyllä flopanneet Amerikassa täysin. Joten Lennon & McCartney istuivat alas ja räätälöivät radiohitin varta vasten USA:n markkinoille, amerikkalaisten makuun. Brian Epstein ja Capitol Records organisoivat sitten massiivisen mainoskampanjan ja lopulta kappale nousi ykköseksi ja "brittiläinen invaasio" oli alkanut. Näin olen lukenut.
Tämä onkin muuten ehkä syy miksi en ole koskaan kyseistä biisistä pitänyt yhtä paljon kuin muista Beatlesien alkuaikojen hiteistä. IWTHYH:ssa on jotain tekemällä tehtyä ja kornia, Please Please Men, She Loves Youn ja Hard Day's Nightin energisyys puuttuu.
Kuunelkaapa sointuvaihdoksia. Säkeistöt noudattavat 12-tahdin blues-kaavaa, ilmeisesti ensimmäistä kertaa Beatlesien historiassa. Blues, taikka rythm'n'blues, kuten sanottiin, oli tulossa briteissä muotiin 1963-1964. Beatleskin alkoi tehdä jotain vähän sen tyylistä. Eihän Can't Buy Me Love tietenkään miltään blues-rockilta kuulosta. Bluesin sointukehittely on kumminkin havaittavissa normaalin vauhdikkaan Beatles-poljennon ja poppimaisuuden takaa.
"Tosin Johnin versio Chuck Berryn Rock And Roll Musicista hakkaa alkuperäisen mennen tullen, samoin Paulin tulkinta Little Richardin Long Tall Sallysta."
Paulin Long Tall Sally ei ole juuri minkäänveroinen coveri. Kovin on laiskaa yritystä, LR:n alkuperäinen on täydellinen klassikko... mutta Lennon taas hallitsi oikeasti uudelleentulkitsemisen ja muutenkin oli uskottavin laulaja Beatlesissa, ja hyvä säveltäjäkin. Käsittääkseni silti She Loves You ja I Want to Hold Your Hand ovat enemmän Paulin kynästä, puhumattakaan myöhemmistä hiteistä, jolloin Macca vasta loistikin.
ovat käsittääkseni sävellyksinä selvästi enemmän Paul McCartneyn musiikkia, kun taas niissä lauluvokaalit ovat pitkälle yksin Lennonia. En minä ainakaan siinä I Want to Hold Your Handin alussa kuule mitään duettoa, vain tietyissä stemmakohdissa on Paulin ääni tukena. She Loves You on enemmän duetto, vaan siinäkin Lennon ääni dominoi selvästi.
Aika hauskaa, että biisit jotka ovat enemmän Paulin kirjoittamia, ovat enemmän Lennonin laulamia. Niin sen toki kuuluu mennäkin, että parempi säveltäjä säveltää enemmän ja parempi tulkitsija saa rock-laulussa enemmän ääntänsä kuuluviin. Klassisessa lauluperinteessä tekniikka on asteen verran tulkintaa tärkeämpi, ja Paul on parempi laulaja teknisesti kuin John, mutta jälkimmäisellä nyt vain on sitä jotain särmää ja tulkintaa, joka riisuu aseista.
mukaan yleensä "laulun tekijä lauloi sen".Olisi kivaa tutkia tarkemmin sitä puolta.Osa on kuitenkin todistettavasti yhdessä tehtyjä.
lauloi yleensä päälauluosuuden Beatles-biisissä. Mutta vaikkapa She Loves You ja I Want to Hold Your Hand tekevät poikkeuksen: molemmat ovat selvästi enemmän Paulin sävellystä ja vähemmän Paulin laulua.
Tunnetuin poikkeus tuohon "se laulaa joka kirjoitti" sääntöön lienee Eight days a week, jolla Lennon on pääsolisti vaikka laulu lienee Maccan yksin kirjoittama. Esimerkkinä päinvastaisesta saattaisi käydä You know my name, jolla Macca on enempi äänessä vaikka laulun "sanat" ja melodia lienee Lennonilta.
Yellow Submarine ja With the Little Help from My Friend ovat Paulin biisejä, jotka Ringo laulaa, ja I'm Happy Just to Dance with You on Lennon-sävelmä, jonka laulaa Harrison - mutta tässä kai tarkotettiinkin lähinnä Lennonin ja Paulin kipaleita.
I Want to Hold Your Hand on Paul McCartneyn sävellys, apumiehenä Lennon. Lennon laulaa biisin. Eiköhän alkuaikojen työnjako tule selväksi...
Millainen bassosäestys tässä on? Kertokaahan!
Näppäile YouTubeen I Want To Hold Your Hand Bass.Siellä ukko näyttää Höfner viulubassolla miten se menee.
Beatles kyllä veti livenä Hippy Hippy Shaken ja se äänitettiin ja on julkaistu B. Live At BBC-tuplalla.