Laumanvartijan paikka ei ole näyttelyssä! Miksi omistajat eivät keksi muuta harrastusta koirilleen kuin se näyttelyssä pyöriminen! Ettekö näe mitä se tekee jalostukselle! Sanokaa yksikin järkevä syy miksi työkoiraa pitäisi kuljettaa näyttelystä toiseen? Kysyin tuttavalta kun hän lopetti näyttelyssä käymisen että miksi et enään mene? Hän vastasi siksi että koirani on muille vihainen. Tämän jälkeen hän osti toisen koiran joka nyt käy näyttelyissä ja on lauhkea luonteeltaan. Tätä koiraa hän aikoo käyttää jalostukseen! Vuoristossa elävät paimenten koirat mahtavat olla huonoja koiria kun eivät ole SERTEJÄ saaneet. Ai niin siellä kilpaillaan työkyvystä, meillä kauneudesta!
Näyttelykoirat!
ccdate
16703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Cockerin paikka ei ole olla sohvaperuna, molossirotuisen agilitykoira, sakemannin tehtävä ei ole sänkykoira, mäyräkoiran tehtävä ei ole harrastaa koiratanssia... Lista on loputon, jos asioita haluaa katsoa yksisilmäisesti. Jos ja kun haluamme kasvattaa ja omistaa tervepäisiä ja terverakenteisia koiria, on eri harrasteilla ja eri "mittareilla" oma tehtävänsä myös rodunjalostuksessa.
Koira voi olla terve, hyväluonteinen, työtehtävässään toimiva, anatomisesti terveesti rakentunut ja vielä kaunis ja rodunomainenkin. Kaikki nämä voivat sisältyä yhden yksilön ominaisuuksiksi, jo olisi oikein suotavaakin, että sisältyisivät.
Minun mielestäni mikään eikä kukaan ole oikeutettu kategorioimaan koiria ja niiden kanssa nyky-yhteiskunnassa eläviä ihmisiä, kuten aloitusviestissä on tehty. Jos joku haluaa harrastaa tämän päivän laumanvartijan kanssa koiranäyttelyissä käymistä, niin keneltä se on pois? Ei minulta eikä varmaan aloittajaltakaan. En näe myöskään mitään pahaa siinä, että koirankasvattaja valitsee siitokseen helposti käsiteltävän koiran vihaisen sijasta: missä vuoristoissa tänä päivänä suomalaiset koirat paimentavat ja mitä? Koirat ovat pääasiassa seuralaisia omistajilleen, harraste- tai työkoiran statuksen rinnalla ne ovat LEMMIKKEJÄ, eivätkä suinkaan puolustamassa kenenkään vuoristoasumusta tms. korkeilla kivierämaarinteillä.
Ihmisille toitotetaan suvaitsevaisuuden merkitystä toisiaan, niitä erilaisiakin, kohtaan. Miksei tuota samaa voida suoda koiraharrastajille?
Shetlanninlammaskoiran ja muiden paimenkoirien paikka ei ole seurakoirana, vaan karjan parissa. Ainakin minun kokemuksieni perusteella koira muuttuu näyttelyiden kautta rohkeammaksi ja ystävällisemmäksi, ei niin epäluuloiseksi. Suomessa rekatut laumikset ois hyvä sosiaalistaa, koska täällä niille ei oiekin löydy käyttöö alkuperaiseen työhönsä, niin vaarallista hommaa se on juuri täällä Suomessa. Ihmisiä saattaa kävellä missä tahansa keskellä metsiäkin, kun jokamiehenoikeuksiin kuuluu toisten mailla liikkuminen.
Meidän laumis kulkee näyttelyissä ja yleisillä paikoilla kanssani käyttäytyen erittäin hyvin. Tosin ei tuppaa kenenkään rapsuteltavaksi, mutta ei tokase vaikka joku koskeekin.
Oman perheen lapset ovat lauma ja tontti reviiri. Tontille ei vierailla ole asiaa, puhumattakaan siitä, että joku vieras koskisi lapsiin. Toki omalla vastuulla saa nahkaansa reikiä ottaa.
Mikäli lenkillä ollessa joku vastaantulija käyttäytyy epämääräisesti (humalaiset tai esim. pakkoliikkeiset vammaiset), koira terästäytyy muttei reagoi mikäli kyseinen tyyppi ei tule lähelle turisemaan tai yritä emännän iholle.
Mielestäni tämä on tervejärkisen koiran käytöstä :).
Sitäpaitsi, kyllä Euroopan alueella käytetään työkäytössä olevia laumiksia näyttelyissä (ei nyt kaikkia, jos joku sitä pilkkua haluaa viilata). Tuloksia käytetään jalostuksen tukena.
Joku ylempänä kirjoitti ettei Suomessa koirat tee vartiointityötään joten parempi käyttää jalostukseen niitä lauhkeita. Kysynpähän vaan mikä oikeus Suomalaisilla on alkaa muuttamaan rotuja jotka ovat olleet olemassa vartiointia varten vuosituhansia? Ehkä kannattaisi ottaa ihan vaan joku sakemanni tai rotikka jos laumanvartijakoirassa on liikaa potkua itselleen, ilman että täytyy niitä epätyypillisen lauhkeita koiria alkaa jalostamaan.
Mitäpä tarkoitetaan lauhkealla laumiksella? Meidänkin laumis on lauhkea, mutta kyllä tontii silti pysyy vieraista vapaana sen ollessa yksin pihalla ;)
Eikös sakemannien ja rotikoidenkin tehtävänä ole vartioida ja suojella omistajaansa ja hänen omaisuuttaan, samoin kuin laumanvartijarotujen tehtävänä on suojella karjalaumoja? Joten mitäs sitä sakujen ja rotikoiden luontaisia viettejä pilaamaan, jos kerran ei laumistenkaan? Kuka siis julkeaa käyttää jalostukseen rohkean ystävällisiä, eikä epäluuloisia, sakuja ja rotikoita, kun vahtikoiriahan ne ovat, samoin kuin laumanvartijat.
Shetlanninlammaskoiran ja muiden paimenkoirien paikka ei ole seurakoirana,
Hyvä, että joku muuttaa jälleen huumorin todeksi, kun on tarve puhua totuuksia...
Valitettavasti jalostukseen ei yleensä huolita koiria, joilta ei ole tiettyä määrää näyttelytuloksia, näin on myös laumanvartijoiden kohdalla. Joissain tapauksissa onneksi jalostustarkastus saattaa korvata näyttelytulokset. Olen vielä kahden vaiheilla kumpaan itse kallistun.
Asia erikseen on tietysti henkilöt, jotka ravaavat näyttelyissä enemmän kuin mitä jalostus vaatii. Jos aloitan näyttelyt koirani kanssa, aion käydä vain muutamassa, jotta koirani saisi jotain "yleisesti ymmärrettyjä" meriittejä jalostusta varten.
Täysin sama juttu! Kaksi näyttelytulosta eri tuomareilta on hyvä määrä mutta en ymmärrä niitä jotka ravaa joka viikonloppu paikasta toiseen verenmaku suussa.
Koiranäyttelyitä harrastetaan muistakin syistä kuin esiintymismahdollisuuksista- ja tuloksista. Näyttelyissä koira pääsee tapaamaan ympärillään suuren joukon vieraita ihmisiä ja koiria, eikä näin kasva niin helposti araksi tai aggressiiviseksi.
Mutta ei minustakaan ole mitään järkeä laittaa jalostuslinjojen koiria tärkeysjärjestykseen näyttelytulosten perusteilla, kun näyttelyissä pärjäävät yleensä ne rotujensa sairaimmat yksilöt.
on halvempaa kun menet koirapuistoon, se ei stressaa koiraa niin paljon kuin näyttelyt. Ja oman koirani aion käyttää lonkakuvissa yms. ja jos jotain sairauksia tai muuta löytyy, en aio käyttää sitä jalostukseen vaikka saisi joskus muotovalion arvon.
että en siis yleisesti ottaen ole mikään näyttelyvastainen ihminen. Toisille näyttelyt ovat koiran ja omistajan yhteinen kiva harrastus, ja niin sen tulisi mielstäni ollakin :) minulle vain nousee karvat pystyyn sellaisesta "veren maku suussa"- hommasta.
siihen kun kävin kokeilemassa mätsärissä kuinka kulkisi, toinen koiristani puri ekaa saksan paimenkoiraa joka tuli vastaan kuonosta, siitä alkoi hirveä hulina, johon myös toinen koirani yhtyi, molemmat yrittivat käydä kaiken liikkuvan kimppuun. Saimme tilanteen hallintaan ja koirat autoon. Purtu koira vietiin eläinlääkäriin, se selvisi tikeillä ja antibiootti kuurilla. Maksoin kulut ja päätin että näyttelyt ei ole meidän koiria varten.
Aika paha :D
Mikään muu ei saa aikuisia miehiä innostumaan niin pikkutyttömäisesti kuin naisen pillu ja ruusuke koiralle.