Kysymyksiä...

En pidä itseäni erityisen komeana enkä kyllä rumanakaan, olen jotain siltä väliltä. Huonoa itsetuntoa ei siis ole. Kavereita olen saanut paljonkin.
Olet tavallaan oikeassa siinä, että hyvännäköiset ovat suosittuja. Tosin löytyy sellaisiakin, joilla ulkonäkö on mitä on, mutta heidän luonteensa ja olemuksensa tekee heistä suosittuja.
Vaikka olenkin hmm... persoonallisennäköinen, minua ei ole kiusattu missään vaiheessa elämääni. Kuntoilemalla pidän huolen siitä, että ainakaan vartalossani ei ole mitään hävettävää. Siihen, miltä oma naama näyttää ei voi vaikuttaa, sillä perintötekijät sen määräävät.
Sanoit kärsiväsi aknesta, mikä saattaa olla osasyynä huonolle itsetunnollesi. Oletko käynyt kysymässä kosmetologilta tai lääkäriltä apua vaivaan? Mielestäni toisten ulkonäköä ei pitäisi kommentoida ainakaan negatiivisessa sävyssä. Itse ainakin olen mielissäni, jos joku minua komeaksi väittää. Toisaalta ajattelen usein, että se saattaa olla jotain kettuilua tms.
En kyllä osaa neuvoa miten itsetuntoa voisi parantaa. On luultavasti osattava löytää myönteisiä asioita itsestä eikä keskittyä niihin pieniin vikoihin (esim. silmät liian pienet, ryppyjä, löysää ihoa, liian pienet rinnat jne.). Kun suhtautuu itseensä myönteisesti ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, alkavat asiat näyttää valoisemmilta. Hyvä olo säteilee ulospäin, et sitä ehkä itse näe, mutta muut näkevät.
Huomauttelut ulkonäöstä saattavat loppua, kun olet ensin sinut itsesi kanssa. Epävarmuus luultavasti näkyy sinussa, ja siksi ivailut kohdistuvat juuri sinuun. Sinuun suhtaudutaan ehkä eri tavalla kun suhtaudut ensin myönteisesti itseesi. Olet "saaliina", koska näytät "haavoittuneelta". Hyväksy siis itsesi.

Taisi tulla aikalailla toistoa, mutta toivottavasti sanoma tuli selväksi. :)

Hmm... Olen itseni mielestä melko tavallisen näköinen, tai siis en hirveän rumakaan enkä super kaunis. Inhoan nenääni, mutta muuten kasvot ovat suht ok. Eli näillä linjoilla. Jotkut asiat ovat mielestäni rumia ja joistain ole ihan ylpeä. Joskus kun katson peilistä mietin: ahh! olen nätti! ja toisinaan: "Oon niin ruma. Haluan kuolla ja repiä itseltäni pään irti. Eli näin :)

Lohduttelen itseäni mietimällä vaikkapa jotain vammaisia joilta on esim: palanut naama tai muuta vastaavaa. Mitä minä tässä valitan??

Ja sitten vielä. Aijjotko hankkia poika/tyttö ystävän joka tykkää sinusta vain ulkonäön perusteella? Minä vastaan että en. Haluan pojan joka rakastuu minuun eikä naamaani ja kroppaani. Muista että sisäinen kauneus on aitoa kauneutta!

Ulkonäkö vaikuttaa loppujenlopuksi ehkä vähemmän suosioon kuin uskotaan, mutta toki ne koulun suosituimmat eivät tainneet olla mitään kamalia variksia. Tärkeää on hyväksyä itsensä, vaikka se kuulostaakin kliseeltä. Itse pidän joistain piirteistä itsessäni, mutta toisia taas vihaan. Kaulani iho tuppaa olevan sekä herkkä, että karvatupot ja finnit tulehtuvat sillä alueella pahasti, joten se haittaa parran ajamista, jonka toisinaan sen ihon takia vain siistin koneella lyhyeksi. Toiseksi olen yksi karvaisimmista miehistä, mitä olen koskaan nähnyt itsekkään, mukaan lukien arabit. Se on ollut arka asia, mutta opin hiljalleen hyväksymään sen ja olen varma, että löydän vielä elämäni naisen joka rakastaa viidakkomiestä =). Mutta olen silti tyytyväinen itseeni

Itsetunto on mielestäni kiinni elämänasenteesta. Hipit keksivät sen jo aikoinaan. Rakasta kaikkea elävää, nauti kaikesta mitä on. Kiitä Luojaa sateesta ja jokaisesta uudestapäivästä. Älä jää murehtimaan, sitä sanotaan murheiden märehtimiseksi ja murheet vain painuvat syvemmälle pätsiin =D.