Vihaan äitiäni.
Vanhempani eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja vaan keskiluokkaisia.
Isäni on ollut aina syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Häntä en osaa vihata.
Äitini on aina tehnyt sen, minkä on halunnut ja kaikki on mennyt hänen mukaansa. Vaikka hän on päätökset aina tehnyt, on hän selkeästi monin sanoin antanut ymmärtää miten me lapset olemme olleet hänelle taakka ja hän ei ole voinut elää nuoruuttaan.
Äitini on itsekäs ihminen. Se miltä asiat näyttävät ulkoapäin on ollut aina kaikki kaikessa, lapsen onnellisuus on ollut toissijaista. Kaikki pitää mennä hänen pillinsä mukaan. Lasten tehtävänä on mielyttää vanhempiaan. Lapsia ei pidä hemmoitella, etenkään materiaalisesti.
Kaiken tämän voisin vielä antaa anteeksi, mutta en sitä että hän ei suojellut minua, päinvastoin.
Jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi 11-vuotiaana sukulaismiehen toimesta. En voinut kertoa äidileni, olisihan se saattanut tehdä äitini surulliseksi ja vaarantaa tärkeän julkisivun. Minulla ei ollut ketään aikuista turvana. Jouduin elämään lapsuuteni pelossa. Minusta ennen iloisesta ja sosiaalisesta lapsesta tuli syrjäänvetäytyvä, hiljainen ja masentunut. Vanhempani eivät tehneet mitään, vaikka muutoksen tyhmäkin olisi huomannut. Psykologin luona käynti ei varmaan edes juolahtanut heidän mieleensä. Mitä turhaan, onhan julkisivu kunnossa, mitä turhia kaivelemaan.
Yritin vältellä tätä miestä niin hyvin kuin pystyin, vaikka se olikin hankalaa koska hänellä oli tapana tulla ilmoittamatta meille. Äitini tiesi, että en siedä tätä miestä. Rippikoulunkäytyäni mies pyysi minua vastasyntyneenlapsensa kummiksi. Hän käytti lastaan aseena pästäkseen lähelle minua. Sanoin ei, koska tiesin hänen aikeensa. Mutta äidilleni tämä ei sopinut. Hän yritti pakottaa minut kummiksi. Se mitä minä haluan ei ollut tärkeää, vaan tämä julkisivu. Pidin pääni. Vastustin ensi kertaa äitiäni, en olisi voinut ottaa sitä riskiä, että olisin joutunut näin kahden miehen kanssa ja raiskatuksi.
Äiti vihaan sinua ja en tiedä voinko koskaan antaa sinulle anteeksi.
Vanhempani eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja vaan keskiluokkaisia.
Isäni on ollut aina syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Häntä en osaa vihata.
Äitini on aina tehnyt sen, minkä on halunnut ja kaikki on mennyt hänen mukaansa. Vaikka hän on päätökset aina tehnyt, on hän selkeästi monin sanoin antanut ymmärtää miten me lapset olemme olleet hänelle taakka ja hän ei ole voinut elää nuoruuttaan.
Äitini on itsekäs ihminen. Se miltä asiat näyttävät ulkoapäin on ollut aina kaikki kaikessa, lapsen onnellisuus on ollut toissijaista. Kaikki pitää mennä hänen pillinsä mukaan. Lasten tehtävänä on mielyttää vanhempiaan. Lapsia ei pidä hemmoitella, etenkään materiaalisesti.
Kaiken tämän voisin vielä antaa anteeksi, mutta en sitä että hän ei suojellut minua, päinvastoin.
Jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi 11-vuotiaana sukulaismiehen toimesta. En voinut kertoa äidileni, olisihan se saattanut tehdä äitini surulliseksi ja vaarantaa tärkeän julkisivun. Minulla ei ollut ketään aikuista turvana. Jouduin elämään lapsuuteni pelossa. Minusta ennen iloisesta ja sosiaalisesta lapsesta tuli syrjäänvetäytyvä, hiljainen ja masentunut. Vanhempani eivät tehneet mitään, vaikka muutoksen tyhmäkin olisi huomannut. Psykologin luona käynti ei varmaan edes juolahtanut heidän mieleensä. Mitä turhaan, onhan julkisivu kunnossa, mitä turhia kaivelemaan.
Yritin vältellä tätä miestä niin hyvin kuin pystyin, vaikka se olikin hankalaa koska hänellä oli tapana tulla ilmoittamatta meille. Äitini tiesi, että en siedä tätä miestä. Rippikoulunkäytyäni mies pyysi minua vastasyntyneenlapsensa kummiksi. Hän käytti lastaan aseena pästäkseen lähelle minua. Sanoin ei, koska tiesin hänen aikeensa. Mutta äidilleni tämä ei sopinut. Hän yritti pakottaa minut kummiksi. Se mitä minä haluan ei ollut tärkeää, vaan tämä julkisivu. Pidin pääni. Vastustin ensi kertaa äitiäni, en olisi voinut ottaa sitä riskiä, että olisin joutunut näin kahden miehen kanssa ja raiskatuksi.
Äiti vihaan sinua ja en tiedä voinko koskaan antaa sinulle anteeksi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tälläkin palstalla monet väittävät, että oma äiti on lapselleen se paras äiti näin ei aina todellakaan ole! Itselläni hieman samantapainen tyranni äitinä, jolle lapset ovat se vallankäytön väline.
suojella sinua äijältä, kun hän ei tiennyt asiasta?
Olet luonut ympärillesi, ymmärrettävästi tosin, rakennelman, joka koostuu suurelta osin kuvitelmistasi. Epäilemättä se on suojannut sinua, mutta nyt siitä on tullut sinulle vankila. Anna se romahtaa!
Sinua ei raiskattu, et voi tietää, olisiko sinua raiskattu, et voi tietää, miksi mies pyysi sinua lapsesi kummiksi, äitisi ja isäsi eivät tienneet koko asiasta mitään.
Selvitä asia mainitsemasi törkimyksen kanssa ja anna syyttömille sivullisille rauha!
Ehkä et lukenut koko juttua? Äitini käytöksestä johtuen en voinut hänelle kertoa asiasta. Äidin kuuluisi suojella lastaan. Vaikka ei tietäisikään hyväksikäytöstä, kyllä äiti joka lastaan rakastaa huomaa jos lapsi muuttuu täysin ja yrittäisi hakea hänelle apua.
Äitini on aina ollut itsekäs ja en tiedä miksi hän on edes lapsia hankkinut. Äitini osuudesta kertoo myös siskoni henkinen pahoivointi, hänellä on syömishäiriö. (Siskoani tämä mies ei tietoni mukaan ole hyväksikäyttänyt.) Äitini ei ole yrittänyt auttaa siskoani, kuittaa asian sanomalla, että heidän suvussaan ihmiset kun ovat temperamenttisia.
Minulla on paljon syytä vihata äitiäni ja minua loukkaa, että joku täysin ulkopuolinen sanoo äitiäni syyttömäksi. Vaikka äitini olisi syytön hyväksikäyttööni, välittämisen puutteesta voin vaatia häntä tilille.
P.S "et voi tietää, miksi mies pyysi sinua lapsesi kummiksi" Mies, joka alkaa kopeloimaan 11- vuotiasta lasta aina kun hänellä on vain tilaisuus ja sitten tilaisuudet käyvät vähiin ja mies keksii pyytää hyväksikäyttämäänsä lasta oman lapsensa kummiksi, ei ole vaikea arvata, että tällä miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa.
että:Sinua ei raiskattu, et voi tietää, olisiko sinua raiskattu. Mietis nyt taas vähän..
Tiedoksi sinulle: muukin kuin raiskaus voi olla seksuaalista hyväksikäyttöä. Siis esim koskettelu ja kopelointi. Ja juuri näinhän ap tuossa edellisessä viestissään kirjoittaa. Seksuaalinen koskettelu ja kähmiminen vaurioittaa lasta ihan yhtä lailla kuin täysi raiskauskin vaikka sitä on monien vaikea käsittää. Lakkaa siis halkomasta hiuksia ja hanki vähän empatiaa niin elämäsi on paljon helpompaa...
hyväksikäyttöä kun sanoit ettei ole raiskattu. Tiedän kyllä että seksuaalistahyväksikäyttöä on monenlaista.
No omasta vietistäsi kyllä sai sen käsityksen että koska ei ollut raiskausta tapahtunut niin silloin ei ollut oikeastaan tapahtunut mitään. Ja näinhän ei ollut, joten mikä oli oikeastaan pointtisi?
Tämä on totta. Itsekkään en saanut mitään tukea äidiltäni sillä hän oli itse jäänyt lapselliseksi.
Sinulla on oikeus vihata äitiäsi hän oli kehittymätön ja ei osannut ja ehkä ei halunnut olla vanhempi.
Ihmisiä on monenlaisia. Isälläsikin oli vastuu hän pakeni sitä hiljaisuuteen.
Voimia sinulle.
Itse olen nyt äiti ja olen halunnut antaa omalle lapselleni tukea jota itse en saanut.
Huomaan kuinka raskasta on yrittää olla välillä vanhempi kun itse on jäänyt ilman äidin ja isän turvaa.
Mutta kun asian tiedostaa voi suuntaa muuttaa..
puhua hänen kanssaan. Teillä on ollut huonot keksinäiset välit ja olet kokenut, ettet voi keskustella äitisi kanssa. Jos olisit joskus yrittänyt, niin ehkä välinne olisivat parantuneet. Äitisi on täysin syytön kokemaasi hyväksikäyttöön. Eihän hän edes tiedä tapauksesta. Hänen ainoa vikansa taitaa olla, ettei hän ole ajatusten lukija eikä erikoisen herkkä aistimaan toisen ihmisen tunnetiloja. Se ei silti tarkoita, ettei hän rakastaisi sinua.
Monesti vanhemmat luulevat murrosikäisten muuttuessa, että kysymyksessä on jokin kehitysvaihe. On aivan tavallista, että vanhemmat eivät esim huomaa nuortensa huumeidenkäyttöä. Psykologi ei ole mikään ratkaisu ongelmiisi, vaan se, että ihan itse yrität miettiä elämääsi ja lakkaat syyttämästä toisia ihmisiä omista vaikeuksistasi.
Onpa outoa, että täällä saa kovin vähän myötätuntoa toisilta. Johtuuko se siitä sitten, että äideille on kova paikka, jos joku kyseenalaistaa äidinrakkauden.
"Psykologi ei ole mikään ratkaisu ongelmiisi, vaan se, että ihan itse yrität miettiä elämääsi ja lakkaat syyttämästä toisia ihmisiä omista vaikeuksistasi."
Miksi hyväksikäytönuhreille ja muuten masentuneille ja mielenterveysongelmaisille suositellan yleensä terapiaa? Uskon, että psykologi on oikea ratkaisu minulle. Ei kai sitä voi koko ikäänsä syödä masennuslääkkeitä niin kuin minä teen turruttaakseni pahan olon. Kerään vain rohkeutta mennä psykologille. Helppoa se ei ole kun lapsesta asti on saanut huomata, että ihmisiin ei voi luottaa. Kenelle sitten suosittelisit psykologia jos, et hyväksikäytön uhrille?
"lakkaat syyttämästä toisia ihmisiä omista vaikeuksistasi." Eli on siis oma vikani, että jäin vaille rakkautta ja aikuisen luottamusta lapsena. Oma vikani, että jäin kaksin tämä miehen kanssa samaan huoneeseen.
Olen nyt aikuinen. Olen päässyt varsin pitkälle kroonisesta masennuksesta huolimatta ja en aio olla masentunut koko elämääni. Mutta en tiedä voinko ikinä täysin antaa anteeksi äidilleni...
Joillakin on vaikea tajuta sitä, että OIKEASTI on ihmisiä jotka ovat niin sairaita, että eivät suojele omaa lastaan.
Tällaisilla keskiverto ihmisillä on ehkä niin suojattu elämä, että he eivät tajua pahuudesta. On toki olemassa väärinymmärryksiä, mutta oikeasti monella äidillä on tapana peittää omat virheensä.
onko omaa syyllisyyttä sietämätön kestää?
Luulen, että nämä äidit jotka eivät osaa suojella ovat kasvaneet itse perheissä joissa jotain pielessä tai ovat antaneet itsekkyydelle luvan.
Täydellsiä äitejä ei ole mutta kyllä normaali äiti lastaan suojella haluaa.
näin minä olen tehnyt. Äitini oli (ja on ) ilkeä ja hänen lempikäytöksenään oli minun nolaamiseni julkisesti ja alituinen neuvominen ja itsevarmuuden nujertaminen. Se loppui kun uskalsin irtautua hänestä ja laittaa välit totaalisesti poikki. Joskin hän kerkesi tehdä pari todella inhottavaa temppua ennen välirikkoa.
Nyt olen eheä ja tasapainoinen kolmen lapsen äiti. En kaipaa raastavaa ja rasittavaa ihmissuhdetta elämääni ja minulla, niin kuin sinullakin, on täysi oikeus ja velvollisuus pitää huolta itsestäsi ja ihmissuhteistasi. Kenenkään ei tarvitse kärsiä inhottavasta ihmissuhteesta olipa kysessää äiti tai joku muu.
Ymmärrän hyvin vihasi ja tuntemuksesi. Älä kuitenkaan vihaa vaan jatka elämääsi ja jätä menneisyys äitineen taaksesi. Minä nautin nyt elämästä. En ole tavannut äitiäni noin 5 vuoteen vaikka samassa kaupungissa asumme. En ole häntä koskaan rakastanut tai tuntenut häntä äidikseni.
mitään psykologeja tarvita. Terapiat ovat puhdasta huuhaata.
En oikein ymmärrä, mistä olet äidillesi vihainen. Siitäkö, että hän yritti pakottaa sinut suostumaan kummiksi. Hyvänen aika sentään, mikset silloin kertonut äidillesi, miksi et halua tuon miehen lapsen kummiksi? Äitisi saattaa olla aivan ymmällään eikä ymmärrä, miksi vihaat häntä. En minäkään ymmärrä. Vähän kohtuullisuutta ja suvaitsevaisuutta suhteessasi muihin ihmisiin voisit opetella.
Sinulla on pahoja ongelmia, mutta eivät ne ole vanhempiesi syytä. Olet jo aikuinen ihminen. Lakkaa olemasta uhri. Rupea selviytyjäksi. Jos ei sinua kerran ole raiskattu, niin miksi sitten käyttäydyt niin kuin olisi? Ihmisillä on, kuule, paljon pahempiakin murheita kuin sinulla ja he ovat selviytyneet niistä. Joskus tuntuu, että kaltaisiasi ihmisiä pitäisi elämän oikein kunnolla höykyttää. Asenteet muuttuisivat edes vähän.
ei ole mikään syy etteikö voisi olla traumatisoitunut!
Se mitä lapselle on tehty, ahdisteltu ja tuhottu hänen minä kuvaansa on usein hyvin traumatisoivaa vaikka se ei olisi kirjaimmellisesti raiskaus.
Usein se on vielä kaiken lisäksi vanhempien syy jos ne eivät ole kasvattaneet lasta niin että hänellä olisi hyvä itseluottamus ja tunto siitä että hän on jotain. Jos pientä lasta on aina vähätelty ja kaikki muu on ollut tärkeämpää miten lapsi voi oppia että hän on tärkeä.
Se että sinulla on ollut hyvä elämä ei oikeuta tulla sanomaan kellekään kuinka traumatisoivaa mikäkin asia voi olla. Varsinkin lapsena tapahtuneet asiat joihin ei ole saatu oikeanlaista "hoitoa" ja tukea voivat raastaa ja tuhota ihmisen henkistä hyvinvoinnin koko loppu elämäksi.
syytä vanhempiasi ongelmistasi. Eivät he ole niihin syyllisiä.
Toivon todella, että sinulla ei ole itselläsi lapsia. Vai terapiat puhtaata huhaata? Miksi sitten psykologiksi tai psykiatriaksi päästäkseen pitää opiskella pitkään. Tuntemani ihmiset ovat ainakin saaneet apua terapiasta.
Et varmaankaan tiedä mikä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Siihen harvoin sisältyy väkivaltaa tai raiskauksia. Se ei silti tarkoita, että se on lapselle hyvin traumaattista ja vaikuttaa loppuelämään.
"Joskus tuntuu, että kaltaisiasi ihmisiä pitäisi elämän oikein kunnolla höykyttää." Sinua ei varmastikkaan ole käytetty hyväksi lapsena. Jos olisi, miettisit mitä sanoisit. Lapsena koettu asiat oli kyseessä sitten hyväksikäyttö, väkivalta tai rakkaudettomuus seuraa ihmistä usen läpi koko elämän mm. masennus, huono-itsetunto, arvottomuudentunto, lista jatkuu loputtomiin.
"Ihmisillä on, kuule, paljon pahempiakin murheita kuin sinulla ja he ovat selviytyneet niistä." Mikäs tällainen suurempi murhe kuin lapsuuden seksuaalinenhyväksikäyttö on? Avioero? Työttömyys? Syöpä? Ihmiset kun kokevat eri asiat eri lailla.
Taidat olla aika katkera ja ilkeä ihminen kun toivot toisille pahaa.
Mistä sinä tiedät etteikö vanhempani voisi olla syyllisiä suurimpaan osaan ongelmiani? Miten niin se on niin mahdotonta?
Hitto jos sinun elämäsi olisi pilattu etkö olisi katkera?
toisten kirjoituksista. Ap on turhan valittaja. Hänellä on ollut hyvä koti ja kunnolliset vanhemmat. Äiti vain EI TIENNYT tytön vaikeuksista. Ap:n kannattaisi mennä itseensä ja miettiä mitä hyvää on hänen elämässään. Elämässä ei pääse eteenpäin, jos turhaan syyttelee muita ihmisiä. Monilla ihmisillä on ollut paljon suurempia vaikeuksia, ja he ovat silti selvinneet elämässään. Itse kuulun niihin ihmisiin.
Äitini ja isäni erosi eikä isä ole minusta niin välittänyt. Joten lapsuuden asuin äidin kanssa. Äitini miesystävä rupesi käyttämään minua seksuaalisesti hyväkseen kun olin 9 sitä jatkui useita vuosia. Se teki sitä joskus vaikka äiti oli samassa sänkyssä ja äiti ei tehnyt mitään tai oli sammunut tai en edes halua muistaa.
Kun vihdoin ja viimein hajosin ja äiti kuuli asiasta hän ei tehnyht mitään. Miesystävä jäi asumaan meille siltikin. Äiti oikeastaan suuttui minulle asiasta. Minä olin se "toinen nainen" jonka kanssa hänen mies petti häntä. Hän alkoi olemaan mustasukkainen ja katkera minulle. Hän ei ymmärtänyt kuinka kärsin ja pelkäsin ja tappelin vastaan ettei tarvitse olla missään tekemisissä sen miehen kanssa.
Nykyään: En voi sanoa että rakastaisin äitiäni. Hän on vain äiti, tulemme kuitenkin juttuun. Soittelemme ja näämme usein. Olen kieltänyt kaiken menneen itseltäni ja siksi varmasti pystyn olemaan tekemisissä äitini kanssa.
äiti kännissä sanoo minulle vielä ilkeitä asioita ja puhuu aina välillä exmiesystävästään.
En voi koskaan antaa varmaankaan anteeksi äidilleni ja rakastaa häntä kuin moni välittää vanhemmistaan.
Olen niin pahoillani puolestasi. Uskon, että minä jos joku voin osittain ymmärtää mitä olet kokenut.
Pahinta on, että joutuu elämään lapsuutensa pelossa ja menettää luottamuksen aikuisiin.
Olen myöskin kohdannut, kun kerron asiasta, että ihmiset eivät halua kuunnella, uskoa tai vähättelevät tapahtunutta. Lapsen seksuaalinenhyväksikäyttö tuntuu olevan vielä tabu. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Ei sinun tarvitse rakastaa äitiäsi. Eikö se rakkaus pitäsi ansaita?
Minusta on aina inhottava kuulla että joku muukin on kokenut vastaavaa, koska tiedän kuinka kamalaa se on ja kuinka lähtemättömät arvet se voi jättää ihmiseen.
Olen katkera kyllä siitä että menetin lapsuuteni. No kaikki alkoi jossain 8 vuotiaana joten olin saanut kuitenkin kahdeksan vuotta olla lapsi. Sen jälkeen kaikki lapsuudestani vietiin.
En luottanut ihmisiin moniin vuosiin, varsinkaan miehiin. Vaikka minulla oli paljon kavereita, en silti jakanut heidän kanssaan mitään itsestäni. Puhuimme aina heistä ja olimme heillä. Tapasin sitten nykyisen mieheni. En vieläkään tiedä mitä tapahtui mutta häneen rupesin luottamaan. Hän oli kärsivällinen suhteeni ja antoi minun rauhassa olla ja epäonnistua ja sitten välillä onnistua tukien kaikessa.
Häneen luotin ja minä pystyin jopa hänelle puhumaan asioista ja ongelmista jotka painavat mieltäni. Mutta hän sanoi ettei halua kuulla mitään, koska tulee niin vihaiseksi ja avuttomaksi kun joku on satuttanut minua eikä hän voi tehdä mitään. Se tuntui vähän pahalta kerran kun ehkä pystyisi vähän avautua niin minua ei suostuta kuunteleen. Ymmärrän kyllä myös häntä se on pahaa kuultavaa mitä tapahtui joten en halua satuttaa häntä jos hän ei itse halua kuulla siitä.
Suututtaa kuinka pienet tuomiot on tuollaisesta saatu oikeudessa, kun ne harvat jutut jotka joutuvat oikeussaliin asti.
Minut on kasvatettu uskonnollisella tavalla. Raamattua iltasaduksi ja sillei.
siellä jopa sanotaan että kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Miten ketään voi kunnioittaa jos hän ei ole osoittanut olevansa sen arvoinen. Olen kiitollinen toisinaan että olen tässä heidän ansiostaan, mutta toisinaan toivon etten olisi syntynyt kuinka paljolta pahalta sitä olisi säästynyt.
voimia myös sinulle
Yritä ymmärtää poikaystävääsi: monella miehellä on samanlainen reaktio, joka johtuu juuri siitä voimattomasta raivosta hyväksikäyttäjää kohtaan. Kun haluaisi vaikka mennä vetämään kuonoon, muttei välttämättä koskaan saa tilaisuutta.
Sinun kannattaa pyrkiä puhumaan kokemastasi jollekin täysin ulkopuoliselle, esim. muutama käynti psykologilla, joka näkee asian täysin ulkopuolisena. Vaikuttaa siltä, että olet jokseenkin päässyt asian yli, sikäli kun siitä voi koskaan päästä yli.
Hienoa, että olet löytänyt tuollaisen poikaystävän ja että uskallat jossain määrin jo luottaa häneen.
Äitisi suhtautuminen hyväksikäyttöösi on suorastaan oksettavaa...itse tuskin olisin enää aikuisena missään tekemisissä hänen kanssaan.
ansaita. Ansaittu rakkaus ei ole todellista rakkautta.
Vai mitä lapsen pitää mielestäsi tehdä ansaitakseen vanhempiensa rakkauden? Entä mitä vaimon pitää tehdä ansaitakseen miehensä rakkauden? Millainen vaimo ei ansaitse miehensä rakkautta? Millainen lapsi ei ansaitse vanhempiensa rakkautta?
Jos joku rakastaa sinua, niin kerropa, mitä ole tehnyt ansaitaksesi sen.
mutta tarkoitin että on oltava rakkauden arvoinen.
Ei sinun ole pakko rakastaa vanhempiasi jos he eivät ole sen arvoisia.
kuten kysyit millainen vaimo ei ansaitse miehensä rakkautta?
niin miten sellainen vaimo joka pettää miestään ja punoo juonia miehen pään menoksi, joka ei rakasta miestään, ansaitsisi miehen rakkautta. Miten sellainen ihminen joka on hakannut omia vanhempiaan ansaitsee heidän rakkauden.
Lapsi syntyy niin sanotusti viettomana, hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Hänestä voi silti kasvaa vaikka millainen ihminen, joka ei ansaitse rakkautta.
Rakkaus on kiintymisen tunne toista ihmistä kohtaan, kun tiedät hänen puutteensa ja vikansa pystyt hyväksymään ne ja silti välität hänestä.
Siinä vaiheessa kun huomaat sellaisia asioita joita sinä et hyväksy, ei rakkaus ole enää aitoa.
Tarinasi oli todella surullinen. En usko kuitenkaan, että äitisi on halunnut sinulle pahaa. Luultavasti asia on ollut äidillesi niin suuri, että hän on vain yrittänyt kieltää koko asian. Se on yksi ihmisen normaaleista suojelumekanismeistä. Kieltäminen. Hän ei ehkä vain ole halunnut kohdata asiaa. Sitä tapahtuu usein, vastaavanlaisissa tilanteissa. Todella surullista. Oletko itse käynyt psykologin puheilla kyseisestä asiasta? Suosittelen lämpimästi, jos et sitä vielä ole tehnyt, mutta uskon kyllä, että olet. Voimia, ja kaikkea hyvää sinulle!
Kaikki on äidin syytä? Kasva aikuiseksi. Opettelhan ottamaan vastuuta omista teoistasi, eläkä aina syytä äitiäsi, hän on jo rauhan ansainnut.