Moikka, mä mietin et onko täällä muita odottajia jotka kamppailevat tupakasta irti pääsyn kanssa...? Mä oon polttanu vuosia ja nyt jonku aikaa ollu takaraivossa että pitäis lopettaa kokonaan, syitähän on monia mm.
-raskaus
-oma terveys
-rahat menee hukkaan
eli nää melko perinteiset, mutta se lopettamisen alkuun saaminen on äärimmäisen hankalaa ja tuskastuttaa jo pelkkä ajatuskin. Olis kiva kuulla muiden juttuja aiheesta, saarnaajat ym "paremmat ihmiset" voi kirjotella kommenttejaan sit ihan muualle, kiitos :)
-raskaus
-oma terveys
-rahat menee hukkaan
eli nää melko perinteiset, mutta se lopettamisen alkuun saaminen on äärimmäisen hankalaa ja tuskastuttaa jo pelkkä ajatuskin. Olis kiva kuulla muiden juttuja aiheesta, saarnaajat ym "paremmat ihmiset" voi kirjotella kommenttejaan sit ihan muualle, kiitos :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Heippa,
Itse olen ollut lähinnä satunnainen polttaja. Nyt kun tulin raskaaksi lopetin kokonaan.
vaikka ei välttämättä mitään takeita ole tupakan aiheuttamista haitoista, on mielestäni kuitenkin Todella itsekästä pakottaa sikiö kestämään myrkkyjä.
Ja ihan varmasti, kun itse lopettaa niin jaksaa tehdä enemmän asioita, kun keuhkot ei ole niin täynnä tervaa.
plus minun mielestä ison mahan kanssa kävelevä nainen tupakka kädessä on todella ruma näky. Tekisi mieli huitasta :D
Itse ajattelen lapseni parasta en omaa napaani.
Toivotan paljon onnea tupakan lopettamiseen, jos tahdot sitä tarpeeksi onnistut varmasti! Onnea!
raskauden ajan ja ajattelin että omapahan on asiani, turhaan siitä vaahdotaan. Synnärillä si vauva vuorokauden-kahden iässä huusi tauotta pää punaisena ja ihan hikisenä. Yritettiin kaikki mahdollinen lisäruuasta kapalointiin. Sit kätilö kysy et tupakoinko? Kun kerroin tupakoineeni, kätilö kehotti lähtemään tupakalle ja imettämään kohta sen jälkeen. Vauva rauhottui kun seinään. Kyse oli kuulemma nikotiinin vierotusoireista. Siihen loppu mun tupakointi.
poltin ekan raskauden ajan kokonaan, mut aika vähän eikä ollu vauvalla mitään vaivoja eikä oo ollu vieläkään nyt reilun vuoden ikäsenä... (tällä en sitten hae mitään puolusteluja/ hyväksyntää)
Nyt kuitenkin tuntuu että oon polttanu aikani ja olis aika lopettaa mut se tuntuu niin vaikeelta. Olin jo välillä yli kuukauden lähes kokonaan savutta ja sit ratkesin ku käytiin vähän lomareissulla...huono omatunto vaivaa kyllä ja saamattomuus kismittää vieläkin enemmän.
Tää alkuraskaus on ollu muutenkin ihan päinvastainen ku eka, ekalla kerralla ei ollu mitään pahoinvointeja eikä muita vaivoja, nyt ei muuta olekaan... Nyt väsyttää koko ajan ja on paha olo, ei huvita tehdä kertakaikkiaan mitään... Ruokaa tekee mieli mutta kun sitä saa eteensä niin eipäs teekään enää mieli... Tupakka ei kyllä auta asiaa yhtään, vaikka en edes polta paljoa...
Lisästressiä tuo vielä kun pitäisi kohta mennä taas puoleks vuodeks töihin kun pitäisi saada säästöjä uutta vauvaa varten ja muutenkin kun on oman kämpän hankinta edessä... Joka aamu mielessä on lopettaminen, mutta sitten jossain vaiheessa menen taas tupakalle, kun ei ole voimia ohjata sitä turhautumista muualle...
Kyllä mä vielä pystyn kun löytäisin vaan sen oikean vireen...
en voi sanoa, että olisin polttanu useita vuosia, mutta vuosia kuitenkin.. pääsin tupakasta alle viikossa eroon kun sain tietää olevani raskaana.. se oli tarpeeksi vahva motiivi siihen =)
mutta kyllä sed siitä.. neuvoni on, että älä tuudittaudu siihen et "no jos mä poltan nyt vaikka kolme tänään, 2 huomenna" jne.. helpompi ja ei niin paljoa itseensä piinava tapa on vaan lopettaa seinään ns. tupakan himo loppuu noin päälle viikossa, mutta tiedän, tavasta on vaikeempi päästä eroon..
TSEMPPIÄ!! =)
Se ei oo mitään muuta kun lopettaa jos on tarpeeksi motivaatiota pystyy tupakoinnin lopettamaan. Eikä se mittaa sitä kuinka koukussa on onko sitä kessua vetänyt 2 vuotta vai 20 vuotta, enemmänkin vuosien mittaan koukutuksen lisäksi se tulee pahana tapana.
Itse poltin 4 vuotta ja tupakkaa meni n.15- askillinen päivässä. Kun lasta alettiin yrittämään lopetin tupakan polton ja tärppäsikin heti! Yhtään tupakkaa en raskauden aikana polttanut, tottakai joskus vitutus oli niin maksimaalinen että mielessä se käväsi mutta kun alkoi miettimään että onko se vauva jotenkin syyllinen omaan vitutukseeni.. tuskimpa, joten se tupakka jäi aina ajatus asteelle.
Tupakointia en ole aloittanut sitten lopettamisen jälkeen mitä nyt joskus viihde käynneillä on tullut polteltua, mutta nekin aika harvoiksi jääneet jostain syystä ;)
Mielestäni jos tupakoitsijalla on tarpeeksi hyvä asenne ja motivaatio lopettamiseen homma kyllä onnistuu. Muista palkita itsesi onnistumisesta ja pelkkä lopettaminen ja siinä onnistuminen on jo todella palkitsevaa itsellesi ja VARSINKIN erittäin tärkeää vauvan terveyden kannalta :)
kävin äsken tupakalla ja suutuin itelleni kesken tupakan: "on se ämmä perkele jos et sen vertaa saa aikaseks että pitäisi ja pitäisi vaan, mut mitään ei tapahdu" Että tämmönen pieni ilta-angsti, mut nyt se on loppu. Tupakat roskiin ja laastarit valmiiks pöydälle odottamaan aamua. Tekemiseks kaivoin kaapista sukkapuikot ja lankaa (vaikka oonki huono neulomaan :D ), hyllystä löysin useamman lukemattoman kirjan ja katsomattoman leffan, ristikkolehtiäkin näyttäisi olevan... Myös käsipainot ja jumppamaton nostin näkösälle niin saa purkaa turhautumistaan niiden kanssa. Pyöräkin löytyy pihasta. Ainakin korvaavaa tekemistä on tarjolla kun vaan saa mielen pysymään lujana...
Päätin myös, että joka päivä laitan 2 e pojan possuun ja palkitsen itseni kerran kuukaudessa jollakin mielekkäällä asialla, olkoonkin sitten uusi vaate, kasvohoito, mikä tahansa muu kuin tupakka-aski :) Kahvista en kyllä luovu kokonaan vaikkei sitäkään nyt raskauden takia paljoa mene.
Lopettamisen hyviä puolia on niin paljon enemmän kuin huonoja ja nyt sen todistan itselleni!!!
En ole raskaana enkä tupakoi, mujtta yhtä asiaa olen ihmetellyt kovasti: Miksi ette hyvät ihmiset lopeta sitä tupakointia jo ennen raskautta suunnitteluvaiheessa? Minun järkeni mukaan kukaan ei ala yrittää raskautta niin mahdollisimman huonossa tilanteessa (kuin tupakointi raskauden kannalta on).
Sitten on toki asia erikseen, jos ehkäisy pettää. Toki itse kuvittelisin siinä tapauksessa mieluummin keskeyttäväni koko raskauden kuin altistavani sikiötä tupakalle.
Jos lapsessa ei vielä vuoden vanhana mitään näy, niin se ei kerro mitään. Yleensä tupakan aiheuttama vahinko tulee esille vasta kouluiässä. Sittenkös on mukavaa kun oman pikku riippuvuuden takia piti vahingoittaa lasta pysyvästi?
Kunhan nyt vain ihmettelen, kun en todellakaan ymmärrä. En sano, että olette paskoja vanhempia, mutta vähintään ymmärtämättömiä kyllä olette, kun ette tajua riskejä. Eniten ihmettelen, mikä saa ihmisen aloittamaan tupakoinnin.
Kyllä se on niiden helppo neuvoja jakaa ja ihmetellä, ketkä eivät koskaan ole polttaneet. Meitä on moneen junaan.
Eiköhän kaikki tupakoivat odottajat ja muutkin tupakoivat ymmärrä riskit liityen tupakointiin. Ja mainittakoon, että ne ovat riskejä.
Miksiköhän miljoonat ihmiset ei ole ilmankaan raskautta kyenneet lopettamaan tupakointia? Siinä mietittävää...
Ihmetykseni aihe oli, että miten voi lähteä tekemään lasta, vaikkei ole onnistunut lopettamaan tupakointia. En niinkään ihmettele sitä, että miten ette pysty raskausaikana lopettamaan (eipä itsellä ole kokemustakaan mokomasta huumeesta). Mutta miksi se lapsi on pakko tehdä juuri silloin, kun tilanne on mahdollisimman huono (sikiö väkisin kärsimään tupakoivan elimistöön).
Miksi ette hyvät ihmiset odota, että pääsette ensin kuiville?
Jokainen raskaus ei ole suunniteltu!
Niin? Jos luit ensimmäisen viestini, niin huomasit kyllä, että totesin siinä myös "ehkäisyn pettäminen on tosin asia erikseen". Nyt puhe onkin ihan siitä tilanteesta, kun niitä lapsia tehdään tarkoituksella.
(Toisinaan tuntuu, että tällä palstalla ihmisillä on vaikea hahmottaa viesteistä oleellinen. Miksi?)
että tällä palstalla nurisee ihmiset, jotka eivät tänne kuulu... Et ole raskaana etkä tupakoi, pitäisikö sinun siirtyä johonkin muuhun threadiin höpisemään ja ihmettelemään...
Tupakointi ei suinkaan ole tilanteista huonoin, on olemassa myös alkoholisteja ja huumenarkomaaneja, joilla on lapsi tai jopa useampi. On olemassa myöskin epäterveellisesti eläviä äärimmäisen lihavia ja sairaita ihmisiä, joilla on lapsia. Lapsia, joista tulee myös äärimmäisen lihavia ja ennen pitkää sairaita, koska heidän vanhempansa näyttävät heille huonoa esimerkkiä elämällä epäterveellisesti. Tupakointi on vain yksi näistä huonoista tapauksista... Alkuperäinenkin kirjoittaja taisi mainita, että "paremmat" ihmiset voivat jättää kommentoimatta.
Itseäni tai tapaani puolustamatta, kuulun minäkin tupakoiviin äiteihin. Raskausaikana toki huomattavasti vähemmän polttaneena, mutta kuitenkin. En suosittele tupakointia kenellekään ja olen itsekin juuri pääsemässä eroon tupakasta pitkän taistelun jälkeen. Se ei ole niin helppoa kuin voisi luulla. Vaikka nyt pääsisinkin lopullisesti tupakasta eroon, minusta ei ikinä tule tupakoinnista nalkuttavaa akkaa. Ennemmin käyttäisin kokemustani kannustaakseni positiivisesti niitä ihmisiä, jotka tupakoinnin haluavat lopettaa. Lopettamishalu lähtee itsestä, mutta oikeanlainen tuki ei ole koskaan pahaksi.
Joten, alkuperäiskirjoittajalle, Hyvä, että Sinä olet löytänyt itsestäsi energiaa auttaa niin itseäsi, kuin tulevaa lastasikin lopettamalla tupakoinnin. Toivottavasti päätösesi pitää, muista pysyä lujana ja uskoa itseesi huonoinakin hetkinä, et ole ainut asian kanssa kamppaileva!
IKINÄ tavannut ihmistä, joka tekisi abortin sen takia, että raskauden alkuvaiheessa alkio/sikiö on saattanut altistua tupakalle tai alkoholille. Ehkäpä sinun ei edes kannata ikinä harkita lasta, koska kukaan ei pysty suojelemaan lastasi kaikilta maailman epäkohdilta, et edes sinä itse.
todella hyvä kirjoitus!!!!
itse myös miettinyt usein että on odottavia jotka polttavat, juovat viinaa,käyttävät huumeita,syövät epäterveellisesti tai joutuvat käyttämään todella vahvoja lääkkeitä raskauden aikana.kannattais aina miettiä ennekuin tuomitsee että syötkö itse esimerkiksi kaikkien terveys ohjeiden mukaan,liikutko niin paljon päivässä kun suositukset sanovat, oletko normaali painoinen.
ainahan on jotain josta voi sanoa.harva meistä terveyden perikuva on.
olen todellakin samaa mieltä kirjoituksesi kanssa!!!