tähtien meri, tuolla kaukana
odottaa löytäjäänsä
me syksyn kansa, sinä ja minä
maailman löytäjät
sydämensä etsijät
löydämmekö koskaan pimeydestä valoa?
katsomme yhä ääretöntä taivasta
tavoittamattomia galakseja
taivas kylpee yksinäisyydessä;
sen mustat surureunat
kipinöivät yhä ylöspäin
me toistemme sydämessä
näemme, kun aamu sarastaa
odottaa löytäjäänsä
me syksyn kansa, sinä ja minä
maailman löytäjät
sydämensä etsijät
löydämmekö koskaan pimeydestä valoa?
katsomme yhä ääretöntä taivasta
tavoittamattomia galakseja
taivas kylpee yksinäisyydessä;
sen mustat surureunat
kipinöivät yhä ylöspäin
me toistemme sydämessä
näemme, kun aamu sarastaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
syksy ja melankolia yhdistettynä Sinun
runoosi ja persoonaasi - täydellisen kaunista
ja harmonista.
niinpäin
nyt näinpäin
niinpäin
putoavat syksyn lehdet
Syksy saapui. Kiitos lukijoille ja kynäniekoille.
Syksy saapui. Kiitos lukijoille ja kynäniekoille.