Internet on saanut aikaan lukuisia keskusteluja siitä, miten sen suhteen pitäisi toimia. Internetiä on verrattu myös ilmestyskirjan petoon. Eli sellaiseen, joka tulee sellaisessa muodossa, jota kukaan ei voi vastustaa.
Internetissä on paljon hyvää, mutta ehkä vielä enemmän pahaa. Tiedän, että todella monet katsovat sieltä televisio-ohjelmia yms. vaikka tietävät, ettei se ole oikein. Ei vain voi vastustaa kiusausta, kun se on liian helppoa. Internetin suhteen ei voi tehdä samanlaisia päätöksiä, kuin television suhteen tehtiin. Televisiohan on pääasiassa viihdyke. Toki tuleehan sieltä uutiset, mutta tarviiko pienen lapsen nähdä kaikkia raakuuksia, mitä maailmalla tapahtuu?
Internetissä on sähköpostit, yms. Yhä useampi palvelu on siirtynyt nettiin.
Kuinka ohjaamme lapsiamme ja nuoriamme käyttämään nettiä oikein. Kuinka itse pystymme pysyttelemään sopivilla sivuilla. Itsekin heikkona turhan usein olen huomannut katsovani televisio-ohjelmia, tai surffaillu sellaisilla sivuilla, mitkä eivät ruoki uskonelämää.
Jokaisella meillä on omat heikot kohdat, joita on vaikeaa vältellä. Internet tuo monen pahan liian helposti saataville.
Tiedän, että esim. Spotifyn kaltaisista musiikinkuuntelusivuista on tullut liian suuri houkutus nuorisolle. Samoin youtube on vähän ikävä asia. Tuntuu, että sieltäkin löytää jo melkein mitä tahansa musiikkikappaleita ja musavideoita.
Miksi nykyajan nuoria on paljon vaikeampaa saada seuroihin, kuin aikaa ennen internetiä? Todella monet ovat jääneet jopa ihan kiinni tietokoneisiin. Aika voi kulua helposti myös ihan asiallisen tuntuisilla pelisivuillakin, mutta jos niistä tulee koko elämän sisältö, niin helposti uskominen ja arki jää toissijaiseksi. Ei jakseta lähteä seuroihin, kun on mielenkiintoiset pelit meneillään. Yksi huolestuttava ilmiö on netin galleriasivustot ja yhteisölliset palvelut. Vaikka ne tuo muassaan hyviä asioita, kuten sen, että yhteydenpito helpottuu, liittyy niihin paljon ikäviäkin asioita. Siellä on liian helppo ottaa kontaktia uskottomii ja epäuskoisiin, monesti rajat hämärtyvät ja netissä saatetaan keskustella myös uskonasioista, joista olisi parasta pystyä puhumaan kasvotusten.
Tiedän, että tämä suomi24:kään ei ole mikään paras sivusto, mutta tiedän, että täällä käy myös lestadiolaisia nuoria ja vanhempiakin. Haluan heille sanoa, että ette menetä mitään, vaikka lopettaisitte täällä käymisen kokonaan. Jos mietityttää, että voiko jotain asiaa tehdä, ei kannata tulla täältä sitä kysymään. Jokaisella on varmasti jokin uskovainen ystävä tai sukulainen, jolta voi kysellä asioita, jos on jossain asioissa epäselvyyksiä. Nykyään valintojen tekeminen ei ole hirveän helppoa, koska aika teknistyy kovaa vauhtia ja tulee kokoajan uusia houkutuksia jne.
Synti vain tulee jatkuvasti lähemmäksi ja helpommin saavutettavaksi. Mutta kun jaksamme kilvoitella uskossa, niin pääsemme taivaan kunniaan. Sinne, missä saamme laulaa ilovirttä ainiaan!
Internetissä on paljon hyvää, mutta ehkä vielä enemmän pahaa. Tiedän, että todella monet katsovat sieltä televisio-ohjelmia yms. vaikka tietävät, ettei se ole oikein. Ei vain voi vastustaa kiusausta, kun se on liian helppoa. Internetin suhteen ei voi tehdä samanlaisia päätöksiä, kuin television suhteen tehtiin. Televisiohan on pääasiassa viihdyke. Toki tuleehan sieltä uutiset, mutta tarviiko pienen lapsen nähdä kaikkia raakuuksia, mitä maailmalla tapahtuu?
Internetissä on sähköpostit, yms. Yhä useampi palvelu on siirtynyt nettiin.
Kuinka ohjaamme lapsiamme ja nuoriamme käyttämään nettiä oikein. Kuinka itse pystymme pysyttelemään sopivilla sivuilla. Itsekin heikkona turhan usein olen huomannut katsovani televisio-ohjelmia, tai surffaillu sellaisilla sivuilla, mitkä eivät ruoki uskonelämää.
Jokaisella meillä on omat heikot kohdat, joita on vaikeaa vältellä. Internet tuo monen pahan liian helposti saataville.
Tiedän, että esim. Spotifyn kaltaisista musiikinkuuntelusivuista on tullut liian suuri houkutus nuorisolle. Samoin youtube on vähän ikävä asia. Tuntuu, että sieltäkin löytää jo melkein mitä tahansa musiikkikappaleita ja musavideoita.
Miksi nykyajan nuoria on paljon vaikeampaa saada seuroihin, kuin aikaa ennen internetiä? Todella monet ovat jääneet jopa ihan kiinni tietokoneisiin. Aika voi kulua helposti myös ihan asiallisen tuntuisilla pelisivuillakin, mutta jos niistä tulee koko elämän sisältö, niin helposti uskominen ja arki jää toissijaiseksi. Ei jakseta lähteä seuroihin, kun on mielenkiintoiset pelit meneillään. Yksi huolestuttava ilmiö on netin galleriasivustot ja yhteisölliset palvelut. Vaikka ne tuo muassaan hyviä asioita, kuten sen, että yhteydenpito helpottuu, liittyy niihin paljon ikäviäkin asioita. Siellä on liian helppo ottaa kontaktia uskottomii ja epäuskoisiin, monesti rajat hämärtyvät ja netissä saatetaan keskustella myös uskonasioista, joista olisi parasta pystyä puhumaan kasvotusten.
Tiedän, että tämä suomi24:kään ei ole mikään paras sivusto, mutta tiedän, että täällä käy myös lestadiolaisia nuoria ja vanhempiakin. Haluan heille sanoa, että ette menetä mitään, vaikka lopettaisitte täällä käymisen kokonaan. Jos mietityttää, että voiko jotain asiaa tehdä, ei kannata tulla täältä sitä kysymään. Jokaisella on varmasti jokin uskovainen ystävä tai sukulainen, jolta voi kysellä asioita, jos on jossain asioissa epäselvyyksiä. Nykyään valintojen tekeminen ei ole hirveän helppoa, koska aika teknistyy kovaa vauhtia ja tulee kokoajan uusia houkutuksia jne.
Synti vain tulee jatkuvasti lähemmäksi ja helpommin saavutettavaksi. Mutta kun jaksamme kilvoitella uskossa, niin pääsemme taivaan kunniaan. Sinne, missä saamme laulaa ilovirttä ainiaan!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuli sellainen olo että kilvoitteletko omilla voimillasi? Missä on Pyhän Hengen apu ja ohjaus/opetus? Sain sinusta sellaisen kuvan, että ponnistelet omin voimin ja elät todellisuudessa kaukana Jumalasta. Millainen on henkilökohtainen rukouselämäsi ja Jumalan Sanan tutkiminen? Ole rehellinen itsellesi, ei minulle tarvitse vastata! Koin hengessäni, että sinulle pitää näin kirjoittaa!
Sikäli edellinen kirjoittaja on hyvällä asialla, - esimerkillinen, että hän tuo esiin pelkonsa rehellisesti. On selvää että tällainen sekamelska joka maailmassa on, se on hyvin pelottavaa ihmisyydellemme. Koko ihmisen raadollisuus näkyy kotiimme internetistä. Ja kun on pieniä lapsia vielä hoivattavana, niin paatunut on se joka ei pelkää, tai sitten valehtelee päin näköä.
Mut todellakin mitä 1Saara sanoit, on ensiarvoisen tärkeätä näinä aikoina (jos ennenkin) pitää avoin ja vireä yhteys "yläkerran Isäntään". Häneltä tulee apu kun me sitä häneltä Jeesuksen nimessä rukoilemme. Tämä ei ole fraasi vaan Jumalan pettämätön sana!!
Mutta... jos seuraat keskivertoa esikoislestadiolaista, niin melko kuivaksi menee kieli lausuttaessa Jeesuksen nimeä. Puhumattakaan että se olisi makiana joka hetki huulillaan, pursutakseen sieltä vähän väliä pihalle.
Päinvastoin: Hän alkaa pilkata, jos kuule jonkun Jeesusta rakastavan lausuvan usein rakkaansa nimeä. hän sanoo: "...tanan omavanhurskas jeesustelija, lähe matkoihis."
Täälläkin törmäämme näihin hiippareihin, aivan päivittäin. Jeesuksen Herrakseen tunnustavia pilkataan hämmästyttävän härskisti.
Siitä hengestä tietää että (omavanhurskaus) saatanan henki asuu hänessä, vaikka hän on olevinaan harras uskovainen.
Hyvällä asialla ja varmasti vilpitönkin, en halua tuomita. Mutta rivien välistä henkii etäinen yhteys Jumalaan ja siten myös luottamus siihen että Hän kykenee meitä ja lapsiamme varjelemaan. Läheinen yhteys vanhempien ja Jumalan välillä on varmaan tehokkain kristillisen ilmapiirin luoja koteihin.
Itse uskon, että Jumala on kykenevä kasvattamaan nuorisoamme samoin kuin on kasvattanut meitä: minä ainakin huomaan kuinka erilainen ihminen minä olen nykyisin verrattuna vaikka siihen kun olin nuori. Jumala yksin voi meidän ajatusmaailmaamme ja halujamme muokata: minulla esim. ei ole internetin kanssa koskaan ollut mitään ongelmia: ei ole sisäistä halua hiippailla pahoille sivuille.
Kun puhutaan pyhityksestä, on se juuri sitä, että Herra itse saa meitä muuttaa ja vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen! Jos tahtomisemme on vielä pitkänkin uskossa olon jälkeen muuttumaton, ei syynä voi olla muu kuin Jumala-suhteemme laiminlyöminen!
...Kristuksen sana sydämessäsi, ...
... ja Jeesuksen käsky vie sana minusta kaikille.
Ei paremmin voi evankeliumin kannalta enää asiat olla.
Syntisille nimenomaan Jeesus on käskenyt sanaansa julistaa. Mistä tällainen kummallinen Raamatun vastainen käsitys on tullut, että kristittyjen paikka ei olisi siellä missä on koolla paljon syntisiä. Tämä juuri on syntiä, että kristityt vetäytyvät pois siltä missä heidän tulisi julista sanomaa Kristuksesta. Mikä pahinta..., se on syntiä jota ei pidetä syntinä.
Tämä on hyvin vaaralinen tila kristikunnassa. Vahdataan ja hyijytellään suttomien vikoja, sohvalla maaten.
Sitä samaa mitä on mökkis ulkopuolellakin on, sitä samaa on internetissäkin. Ihmiselon koko kirjo. Jos Jumala ei meitä ARMOLLAAN VARJELE SYNNISTÄ, niin hukasa ollaan.
"Siellä on liian helppo ottaa kontaktia uskottomii ja epäuskoisiin, monesti rajat hämärtyvät ja netissä saatetaan keskustella myös uskonasioista, joista olisi parasta pystyä puhumaan kasvotusten."
Eikö kristittyjen tehtävä olekkaan kertoa ilosanomasta osattomille?
"Synti vain tulee jatkuvasti lähemmäksi ja helpommin saavutettavaksi. Mutta kun jaksamme kilvoitella uskossa, niin pääsemme taivaan kunniaan. Sinne, missä saamme laulaa ilovirttä ainiaan!"
Synti on lähellä! Olemme jok' ainut kokonaan syntisiä, se on varmaa. Kuka muuta väittää, ei tunne itseään.
Nykyisin kun kuuntelen avoimin korvin ja sydämin Lestadiuksen saarnoja, niin olen hämmästynyt niissä saarnoissa syntien projisoimista. Lestadius ei useinkaan puhu itsestään jokapäiväisen katumisen ja patrannuksen tarpeessa olevana kokosyntisenä.
Sen sijaan hän tarkkailee päiväsaarnoissaan koko ajan sitä, mitä syntejä "maailman ihmiset", "kuolleen uskon tunnustajat" ja "armonvarkaat" tekevät, ja sarkasmikin on aika julkeata. Mitäpä siinä, varmaan 1850 luvun ronskikielinen saamelainen ymmärsi mistä Lestadius puhui.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi hänestä on kuolemansa jälkeen värkätty lestadiolaisessa liikkeessä jokin Jumalan veroinen ihmemies. Yksi uskova pappi rutsinmaalta, heikko syntinen ihminen, rohkea parannussaarnaaja viinamäen miehille. Itse uskon, ettei hän tällaista jumaloimista hyväksyisi missään tapauksessa.
Judaistit (itseään jumaloivat uskonnolliset narsistit) välttävät kosketusta syntisiin, se oli näin jo Jeesuksen aikana. He kun olivat mielestään parhaita uskovia. Sellaisia ovat tämänkin ajan "parhaat" kristityt. Eristäytyvää omahyväistä ja ylpeää sakkia.
Tämä hengellinen ylpeys on vain puettu nöyryyden kaapuun, sen tähden moni ei näe heitä sellaisina kun he todellisuudessa ovat. Mutta Hengstä syntyneille totuus näistä "nöyristä" kirkastuu jo muutamasta sanasta. Näin se valitettavasti on.
Ei niin että ketään ulospäin Jumalan valtakunnasta työntäisin, mutta että jokainen osaisi Jeesus ovetsta sisälle, - keskinäisen rakkauden lämpimään yhdessä miljoonien lunastettujen kanssa.
Hyvin vastasit! :)
Tulee mieleen: Hengellinen ihminen tutkii kaikki (tavallaan näkee ihmisten läpi), mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia!
Meidänkin yhteys tuntuu varmasti monista oudolta, muuttolintu, sinä, ym. huomaavat aina samat asiat (vääristymät).
Ihmeellistä on pyhien yhteys! Se on todella yliluonnollista ja olisi täysin mahdotonta ellei sama Henki olisi yhdistäjänä ja opettajana ja neuvonantajana kaikille Jeesuksen omille!
Kiitos Herralle, ettei meidän tarvitse olla ja vaeltaa oman ymmärryksemme varassa, vaan Pyhä Henki on jalkaimme lamppu ja valo tiellämme!
Hänelle eivät lähimmäiset merkitse mitään kunhan rituaalinen puhtaus säilyy, kuten näemme Jeesuksen kertomasta laupiaan samarialaisen vertauksesta.
Pappi ja leviitta menivät ohitse sen tähden, että he olisivat joutuneet juutalaisten puhtaussäännösten vuoksi pitkään karanteeniin virkatoimituksistaan, koskettuaan veriseen likaiseen mieheen.
Muuten hän on vaarassa menettää rituaalisen puhtautensa, eli lapinluottamuksen.
eli farisealaisesta paremmuuden hengestä! Jos he katsoisivat Vapahtajamme surullisia kasvoja silloin kun halveksivat yhtä kalliisti ostettuja lampaita, kyllä varmasti kasvot häpeästä punastuisivat! -Mutta ei punastu, eikä hävetä, koska ovat vielä sokeita!
uudestisyntynyt on kokonaan uusiluomus..kaikki vanha on takana..hän on kuollut synnille..pyhä ja puhdas..
pitäkää itsenne synnille kuolleina...tehkää kutsumisenne lujaksi niin ette koskaan lankea...valehteleeko Jumalan Sana...ei totisesti
meidän uskovien on mentävä syntisten keskelle viemään ilosanomaa!
Syntiset tarvitsevat pelastusta!
siitä kuinka vielä liiankin monet esikoislestadiolaiset halveksivat toisissa kristillisissä piireissä eläviä Jumalan lapsia, eli veljiä ja sisaria!!!!
"Yhdellä ainoalla uhrilla Hän on tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" eli erotetaan elämään Herralle!
Jeesus avaa sokeiden silmiä. Tulee päivä jollon kukaan ei voi enää jatkaa paremmuuden hengessä. Silloin punastuvat kasvot häpeästä jonka on onnitunut siihen asti torjumaan. Jumala suokoon jokaiselle paremmuuden henkeen sairastuneelle tilaisuuden parannukseen, ennen kun se on myöhäistä.
Joh. 9:39 Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan,
että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi."
Joh. 9:40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"
Joh. 9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä;
mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy."
Joh. 10:1 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
Joh. 10:2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
Parantumattomasti terveille ei Jumalan armo kelpaa. Terveet eivät tarvitse parantaa, kiteyttää Jeesus.
Syntisille Jumala on armollinen. Kiitos Herralle, sillä lihamme puolesta me olemme kaikki syntyiä hautaan asti.
Mutta sen ihmisen asiat ovat TODELLA huonosti, joka sanoo ettei hänessä ole enää syntiä.
Ihminen on siis omassa itsessään syntinen, mutta Kristuksessa Jeesuksessa hän on, uskon ja Kasteen kautta, vanhurskas pyhä ja puhdas.
Jeesus Kristus on meidät kärsimisellään kuolemallaa ja kuolleista ylösnousemisella pyhittänyt Jumalan omisi. Jeesuksen uhriveren tähden meillä on pääsy kaikkein pyhimpään.
Pyhityselämä on sitten toinen osa pyhitystä.
Kristuksessa Jumalan omaksi vanhurskautettu ja pyhitetty erottaa Pyhän Hengen voimasta omaa elämäänsä Herran käyttöön, niin paljon kun hän Jumalalta voimaa tehtäväänsä ja kutsumiseensa saa. Tässä on kohdassa hyvin merkittävä osuus sillä että ihminen on ahkera pyytämään Jumalalta avuja ja tointa, Jeesuksen nimeen rukoillen.