Hei mulla on takana kaksi synnytystä ja odotan kolmatta rv 19. Mulle ei oo myönnetty ikinä sektiota. Ongelmani on että kohdun suu ei ole ikinä auennut kymmentä senttiä ekassa yheksän jossa tuli repeämiä ja ylipitkä leikkaushaava ja imukuppia käytettiin...3700g/49,5cm/36c,m poika
Toisessa käsin avustettu synnytys kun kohdunkaulan reuna otti kiinni ja se piti pehmittää ja sanottiin että aukean vain 8 senttiin. 3050g/47cm/34cm tyttö...
Omko kellään ollu vastaavaa?? Onko reuna ollut jäljellä/kovettuneena tai jotain... Mikä mussa vikana kun paikat ei aukee normaalisti.
Ei auta puhua neuvolassa, ja vaikka tekisin mitä aina sanovat että hyvin se jo menee kun kolmas jne...
Pelkään jotta kuolen tällä kertaa....
Toisessa käsin avustettu synnytys kun kohdunkaulan reuna otti kiinni ja se piti pehmittää ja sanottiin että aukean vain 8 senttiin. 3050g/47cm/34cm tyttö...
Omko kellään ollu vastaavaa?? Onko reuna ollut jäljellä/kovettuneena tai jotain... Mikä mussa vikana kun paikat ei aukee normaalisti.
Ei auta puhua neuvolassa, ja vaikka tekisin mitä aina sanovat että hyvin se jo menee kun kolmas jne...
Pelkään jotta kuolen tällä kertaa....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ota nyt hyvä ihminen yhteyttä kunnon lääkäriin joka kuuntelee sinua.Noiden kokemusten jälkeen (mitkä oli kamalaa luettavaa) olisi hyvä saada sektio.Itse sain sen synnytyspelon takia (eka ja vika lapsi) ja sitähän sinullakin osaksi on.Kun päätät jotain niin sen saat etkä suostu mihinkään muuhun!!
että ottasivat tosissaan minut. Minnekkään papereihin ei ole kirjoitettu mitään noista mun synnytysten kuluista, mutta olen huutanut henkeni edestä menettäny tajuntani ja pulssini jolloin lapsi vedettiin kupilla siitä nyt 9 vuotta. Toisen teosta 2 vuotta ei ollut ihan niin hirveä kun sain olla ammeessa ja koetin rentoutua mahdollisimman kauan siellä. Ainoa mikä oli toisessa hirveää oli se että ponnistaessa tuli suoli ulos ja jouduin mielettömälle kipulääkitykselle, niin että itkin usein yksin suihkussa käydessä kun sattui vaan jatkuvasti monta viikkoa ja sitä eivät mulle edes kertoneet vasta kun soitin keskussairaalaan, että mitä synnytyksessä vaurioitui kun viiltää peräsuoleen tai jonnekkin, ja kertoivat...Varmaan siksi eivät kertoneet, etä sain paniikkikohtauksen lopussa kun voimat loppui ja olen kuntoillu kummankin ootusaikana paljon n 8km/päivä ja koettanu treenata ja valmistautua, ei perkele tuu mitään...
Nyt en oo kuntoillu, mitä töissä käyny vaan kun paikat on jo jonkun verran muuttunu, joka edistystä edellisiin...ettei tuu liian aikaisin...
Kiitos että jaksoit jotain vastata. Olen melko pienikokoinen ja todella kateellinen muille jotka saa heti sektion ilman kitumista ja kuoleman pelkoa..Sairaalassani ei sellaista helpolla anneta..Tiedän kun monet ystävät on joutunu lopulta hätäsektioon, kun ensin piinattu pari päivää ja annettu veden mennä myrkylliseksi...
Ihmettelet varmaan miksi sitten synnytän?! Kun inhoan sitä niin paljon....
En voi sanoin kuvailla miten paljon rakastan lapsia ja haluan lapsia. He ovat kaikki mitä elämältä voi toivoa. Toiseksi olen kyllä käyttänyt ehkäisyä, mutta kahdessa viimeisessä raskaaksitulossa unohtu vain yksi päivä välistä pilleri ottamatta kiireen takia ja suoraan raskaaksi, vaikka yhdyntäkään ei osunu lähelle koko päivää.... eli taitaa olla meidän perhe hedelmällistä porukkaa;) ei silti että olisin mitenkään ollut pahoillani sattuneista. Ilo on ollut tulevista lapsista sekä minulla että miehelläni mieletön ja yllätys...
Kenelle sinä puhuit muuten kun sait sektion ja oliko miehesi mukana siis vaatimassa/ samassa keskustelussa?
Miten toivuit ja miten imettämien sujui?
Jäikö paha arpi??
Millainen olo siitä jäi jälkeenpäin?
Kiitos.
Reilusti vaan sairaalan nimi julki, ei asiat muuten parane.
Reilusti vaan sairaalan nimi julki, ei asiat muuten parane.
siellä epikriisissä, pyydä itsellesi siitä kopio.
Pelkopolille juttelemaan.
Hmm. Esikoista synnyttäessä olin auennut 9cm ja kätilö antoi luvan ponnistaa ja sanoi että hän painaa tuon lipareen pois edestä. Ja se ei onnistunut heti, mutta kuitenkin jossain vaiheessa. En jäänyt miettimään asiaa sen kummemmin, mutta nyt kyllä iski pieni pelko=/! Miksikähän hän antoi ponnistamisluvan? Minulla oli kipulääke, joten en ollut tuskissanikaan sillä hetkellä. Lapsi oli yli 4,5kg ja hartiat aiheuttivat repeämät. Tietysti aloitin ponnistamisen kun lupa tuli, luotin kätilöön tottakai. Nyt pelottaa onko minullakin jokin aukeamisongelma (kuulostaa tyhmältä). Pelkään jo valmiiksi että tämä kakkonen on yhtä suuri kuin esikko ja repeän synnytyksessä niin että olen vaipoissa lopun ikääni.
Olen tosiaan huomannut, että kätilöt ym. terapeutit on ainakin mun kohdalla ottaneet heti keskustelun alkuun sen kannan, että alakautta synnytät TIETENKIN. Ne on tosi pitkään vastustaneet muita vaihtoehtoja. Ehkä ne siten haluaa karsia "turhat" pelkosektiot pois.. Olen jopa kätilöltä (ystäväni) kuullut, että sairaalat eivät haluaisi näitä "turhia" suunniteltuja sektioita mm. sen vuoksi, että ne maksavat!! Joillakin sairaaloilla on kuulemma eräänlainen hiljainen kilpailu siitä, missä tehdään vähiten sektioita.
Lisäksi vielä se, että kannattaa tosiaan lukea ne omat epikriisit.. Mun kätilö oli kirjoittanut sinne suoranaisia valheita, jotta sai hoitovirheuhan itseltään pois.
Älä luovuta! Sun täytyy ehkä olla ihan helvetin jyrkkä ja ehdoton kannassasi, jotta saat sektiomerkinnän papereihisi! Eikä se tuolla historialla tunnu edes turvalliselta kätilön tai lääkärin vaatia alatiesynnytystä. Miksi pitäisi edes enää kokeilla alateitse, kun olet "kokeillut" jo tuolla menestyksellä??
Voimia sisko!!!!