Reissu tehtiin ja palattiin, kiitos täältä saaduin ohjein mm. jaakkima35. Tavoitteena oli pikkuautolla käydä katsomassa isän synnyinsijat eli meitä oli neljä henkeä vuoden 1994 VW Jetassa (bensa). Kilometrejä oli reilu 200 000 alla, joten hieman tukevampijousinen auto olisi ollut parempi. Kolme sellaista reilumpaa pohjakosketusta oli ja tuhat kierrettiin.
Lähdimme Nummelasta pe-aamuna klo 6 (Mäntsälä-Mikkeli-Savonlinna-Kitee) ja olimme Niiralassa klo 12.45. Ajoaika oli 5 h/ 468 km/ keskin. 94 km/h ja taukoihin 1,5 h.
Tullissa meni 2 h ja tuhannet kiitokset niille kokeneille karvanaamaisille ystävällisille enkeleille, jotka odotellessaan antoivat meille ylimääräisiä tullikaavakkeitaan ja neuvoivat niiden (ainoastaan venäjänkielisten) täytössä ja ohjasivat meitä eteenpäin kun tullialueella ei todellakaan ole oikeastaan yhtään asiallista muun kuin venäjänkielistä viittaa.
Tankattuamme jatkoimme matkaa klo 14.42 aluksi Sortavalan suuntaan ja sitten Petroskoin päätietä Murheen Ristille. Kesto 1 h 50 min, josta ajoaika 1 h 34 min/108 km/ kn. 69 km/h ja taukoihin 17 min. Ensimmäinen 55 km hyväkuntoista asfalttia, sitten 40 km varsin pomppuista päällystettyä ja lopulta n. 13 km lentokenttätasoista väylää. Kyllä oli upeat Laatokan maisemat!
Käännyimme pohjoiseen kohti Suojärveä (Uuksujärvi-Loimola- Kollaa-Piitsjoki) ja sorataival alkoi. Ehkä 30 km leveää soratietä jossa oli suht´helppo väistellä painanteita ja välillä sai olla isompien kivien kanssa tarkkana. Noin 5 km 50 mm sepeliä (ilman hienompaa seassa) ja siinä joutui ajamaan tosi hiljaa. Lopussa noin 15 km hyvää sileää asfalttia ja suurin osa inhottavaa pyykkilautaa. Isompia kuoppia ei ollut, mutta kivien välistä hienompi hiekka oli hävinnyt, joten se oli todella täryyttävää mukulakiveä ja sen kannalta oli sama ajoiko 30 vai 60 km/h.
Suojärvelle saavuttiin klo 18.15, ajoaika oli Murheen Ristiltä 1 h 40 min/ 83 km / kn. 50 km/h ilman taukoja.
Siis koko matka Karjalan puolella 193 km/ ajoaika 3 h 20 min/ kn.58 km/h.
Yövyimme Kareliahotellissa. Majoituksen varasimme ja viisumipuollon saimme tosi kätevästi sähköpostitse Korela matkatoimistosta [email protected] asioimalla selvällä suomen kielellä. Viestin liitteenä olleen viisumipuollon printtasin itse ja hain viisumit Hesan lähetystöstä ja olivat kovin tyytyväisiä venäjänkieliseen printtiin, jossa oli selkeästi kaikki heidän kaipaamat tiedot. Lasku tuli viikkoa ennen matkaa ja se maksettiin Nordean tilille. Hotellista sain heidän oman suomenkielisen työntekijän sp-osoitteen [email protected], jota en vielä ole testannut. Hän kertoi, että suoraan heidän kanssaan asioimalla hinnat olisivat edullisemmat, mutta hänelle viisumipuolto-termi tuntui olevan vähän outo. Heillä on suunnitelmissa syksyllä rekisteröityä matkanjärjestäjäksi niin ymmärtääkseni heillä on sitten oikeus myöntää puoltoja. Ulkoa kerrostalo oli romu, mutta huoneet oikein kivaan kuntoon remontoitu, suihku ja vessa käytävällä tai huoneessa hinta 22/44 €/henk.
La-aamuna saimme tilaamamme aamiaisen klo 6 Suomen aikaa. Tankattuamme (ne bensa-asemat löytyvät noin 3 km Suojärveltä Petroskoihin päin kaupungin ulkopuolelta) lähdimme takaisin päin ja kaupungin ulkopuolelta Karatsalmi- Aittojoki/Vegarus (38 km)-Ägjäjärven kylä. Viimemainittu on luonnonkaunis niemi hieman tietä sivuun 51 km Suojärveltä. Onneksi saimme hotellilta ostettua topografisen kartan sillä sen verran uusia metsäteitä seudulle oli rakennettu, että ilman kunnon karttaa usko olisi kyllä loppunut eikä kaikkia teitä löytynyt siitäkään. Kylän läpi kulkee kartalla tie Tolvajärvelle, mutta todellisuudessa Ägläjärven silta on lahonnut pois eikä läpi pääse kuin jalkaisin yksi kerrallaan.
Tie oli parempi kuin olimme kuvitelleet. Siinä oli äskettäin tehty remppaa ja oikaisuja ja kuulemma vielä kesäkuussa se oli ollut hirveä. Ensimmäinen lähes 20 km oli hyvää mutkaista asfalttia. Sitten 15 km tietä jossa sai koko ajan varoa töyssyjä ja pohjakosketuksia sekä kiviä ja siinä kolahteli välillä aika pahoin. Viimeinen 15 km oli kapeahko metsätie, jossa piti ajaa hiljaa, mutta paikka paikoin sai varoa isoja irtokiviä. Paluumatkalla kun ei tarvinnut tiirailla karttaa ajoaikaa kului 1,5 h/ 48 km/ kn. 32 km/h - ehkä turhan paljon olosuhteisiin nähden. Muutama poikittaistanko nimittäin jouduttiin Jetan alta irroittamaan lopullisesti taukopaikalla.
Sivujuonteena mainittakoon, että osa sukulaista tuli täyspitkällä linja-autolla samaan hotelliin ja linjuri kävi myös kääntymässä Ägläjärvellä, mutta kokemusta ja urheiluhenkeä se linjurikuskilta kyllä vaati. Osa porukasta vuokrasi maasturi(taksit) Suojärveltä ja lähti Suistamoon.
Itse ajoimme vielä samana iltana takaisin Niiralaan. Matka-aika Ägläjärveltä 233 km/4 h 50 min/ kn. 48 km/h. Tulliin klo 19.15 ja taas kesto 1 h 50 min. Rajan pintaan Ellilän matkailutilalla yövyttiin.
Yhteenvetona järvimaisemat olivat todella kauniit, tiet paremmassa kunnossa kuin luulimme ja normaaliautollakin pärjää hyvän kelin aikaan.
Lähdimme Nummelasta pe-aamuna klo 6 (Mäntsälä-Mikkeli-Savonlinna-Kitee) ja olimme Niiralassa klo 12.45. Ajoaika oli 5 h/ 468 km/ keskin. 94 km/h ja taukoihin 1,5 h.
Tullissa meni 2 h ja tuhannet kiitokset niille kokeneille karvanaamaisille ystävällisille enkeleille, jotka odotellessaan antoivat meille ylimääräisiä tullikaavakkeitaan ja neuvoivat niiden (ainoastaan venäjänkielisten) täytössä ja ohjasivat meitä eteenpäin kun tullialueella ei todellakaan ole oikeastaan yhtään asiallista muun kuin venäjänkielistä viittaa.
Tankattuamme jatkoimme matkaa klo 14.42 aluksi Sortavalan suuntaan ja sitten Petroskoin päätietä Murheen Ristille. Kesto 1 h 50 min, josta ajoaika 1 h 34 min/108 km/ kn. 69 km/h ja taukoihin 17 min. Ensimmäinen 55 km hyväkuntoista asfalttia, sitten 40 km varsin pomppuista päällystettyä ja lopulta n. 13 km lentokenttätasoista väylää. Kyllä oli upeat Laatokan maisemat!
Käännyimme pohjoiseen kohti Suojärveä (Uuksujärvi-Loimola- Kollaa-Piitsjoki) ja sorataival alkoi. Ehkä 30 km leveää soratietä jossa oli suht´helppo väistellä painanteita ja välillä sai olla isompien kivien kanssa tarkkana. Noin 5 km 50 mm sepeliä (ilman hienompaa seassa) ja siinä joutui ajamaan tosi hiljaa. Lopussa noin 15 km hyvää sileää asfalttia ja suurin osa inhottavaa pyykkilautaa. Isompia kuoppia ei ollut, mutta kivien välistä hienompi hiekka oli hävinnyt, joten se oli todella täryyttävää mukulakiveä ja sen kannalta oli sama ajoiko 30 vai 60 km/h.
Suojärvelle saavuttiin klo 18.15, ajoaika oli Murheen Ristiltä 1 h 40 min/ 83 km / kn. 50 km/h ilman taukoja.
Siis koko matka Karjalan puolella 193 km/ ajoaika 3 h 20 min/ kn.58 km/h.
Yövyimme Kareliahotellissa. Majoituksen varasimme ja viisumipuollon saimme tosi kätevästi sähköpostitse Korela matkatoimistosta [email protected] asioimalla selvällä suomen kielellä. Viestin liitteenä olleen viisumipuollon printtasin itse ja hain viisumit Hesan lähetystöstä ja olivat kovin tyytyväisiä venäjänkieliseen printtiin, jossa oli selkeästi kaikki heidän kaipaamat tiedot. Lasku tuli viikkoa ennen matkaa ja se maksettiin Nordean tilille. Hotellista sain heidän oman suomenkielisen työntekijän sp-osoitteen [email protected], jota en vielä ole testannut. Hän kertoi, että suoraan heidän kanssaan asioimalla hinnat olisivat edullisemmat, mutta hänelle viisumipuolto-termi tuntui olevan vähän outo. Heillä on suunnitelmissa syksyllä rekisteröityä matkanjärjestäjäksi niin ymmärtääkseni heillä on sitten oikeus myöntää puoltoja. Ulkoa kerrostalo oli romu, mutta huoneet oikein kivaan kuntoon remontoitu, suihku ja vessa käytävällä tai huoneessa hinta 22/44 €/henk.
La-aamuna saimme tilaamamme aamiaisen klo 6 Suomen aikaa. Tankattuamme (ne bensa-asemat löytyvät noin 3 km Suojärveltä Petroskoihin päin kaupungin ulkopuolelta) lähdimme takaisin päin ja kaupungin ulkopuolelta Karatsalmi- Aittojoki/Vegarus (38 km)-Ägjäjärven kylä. Viimemainittu on luonnonkaunis niemi hieman tietä sivuun 51 km Suojärveltä. Onneksi saimme hotellilta ostettua topografisen kartan sillä sen verran uusia metsäteitä seudulle oli rakennettu, että ilman kunnon karttaa usko olisi kyllä loppunut eikä kaikkia teitä löytynyt siitäkään. Kylän läpi kulkee kartalla tie Tolvajärvelle, mutta todellisuudessa Ägläjärven silta on lahonnut pois eikä läpi pääse kuin jalkaisin yksi kerrallaan.
Tie oli parempi kuin olimme kuvitelleet. Siinä oli äskettäin tehty remppaa ja oikaisuja ja kuulemma vielä kesäkuussa se oli ollut hirveä. Ensimmäinen lähes 20 km oli hyvää mutkaista asfalttia. Sitten 15 km tietä jossa sai koko ajan varoa töyssyjä ja pohjakosketuksia sekä kiviä ja siinä kolahteli välillä aika pahoin. Viimeinen 15 km oli kapeahko metsätie, jossa piti ajaa hiljaa, mutta paikka paikoin sai varoa isoja irtokiviä. Paluumatkalla kun ei tarvinnut tiirailla karttaa ajoaikaa kului 1,5 h/ 48 km/ kn. 32 km/h - ehkä turhan paljon olosuhteisiin nähden. Muutama poikittaistanko nimittäin jouduttiin Jetan alta irroittamaan lopullisesti taukopaikalla.
Sivujuonteena mainittakoon, että osa sukulaista tuli täyspitkällä linja-autolla samaan hotelliin ja linjuri kävi myös kääntymässä Ägläjärvellä, mutta kokemusta ja urheiluhenkeä se linjurikuskilta kyllä vaati. Osa porukasta vuokrasi maasturi(taksit) Suojärveltä ja lähti Suistamoon.
Itse ajoimme vielä samana iltana takaisin Niiralaan. Matka-aika Ägläjärveltä 233 km/4 h 50 min/ kn. 48 km/h. Tulliin klo 19.15 ja taas kesto 1 h 50 min. Rajan pintaan Ellilän matkailutilalla yövyttiin.
Yhteenvetona järvimaisemat olivat todella kauniit, tiet paremmassa kunnossa kuin luulimme ja normaaliautollakin pärjää hyvän kelin aikaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heti aluksi kiitokset tarkasta ja seikkaperäisestä matkakuvauksesta, mistä on itse kullekin tuolla päin omatoimisesti liikkuvalle hyötyä. Itselleni Ägläjärven suunta on vielä käymättä, joten tuo osuus kuvauksesta tieolojen suhteen oli enemmän kuin hyöydyllinen tulevan matkan suunnittelun kannalta.
Kirjoituksessasi mainitsema hotellin suomalainen työntekijä ja hänen sähköpostiosoitteensa on juuri aiemmassa viestissäni mainitsema Marina, jolla on se pienimuotoinen majoitustoiminta käynnistynyt Suistamolla ja Suomessa matkailua vuosia opiskelleena hän osaa sujuvaa suomea ja on toimelias ihminen.
Heti aluksi kiitokset tarkasta ja seikkaperäisestä matkakuvauksesta, mistä on itse kullekin tuolla päin omatoimisesti liikkuvalle hyötyä. Itselleni Ägläjärven suunta on vielä käymättä, joten tuo osuus kuvauksesta tieolojen suhteen oli enemmän kuin hyöydyllinen tulevan matkan suunnittelun kannalta.
Kirjoituksessasi mainitsema hotellin suomalainen työntekijä ja hänen sähköpostiosoitteensa on juuri aiemmassa viestissäni mainitsema Marina, jolla on se pienimuotoinen majoitustoiminta käynnistynyt Suistamolla ja Suomessa matkailua vuosia opiskelleena hän osaa sujuvaa suomea ja on toimelias ihminen.