En tiedä mistä aloittaa
tuhannet sanat ja ajatukset
odottaa kiinniottajaa
Onko syynä rakkaus
mitä en tunne
mutta aiheuttaa tämän ikävän
kaipuunpistoksen?
Onko syynä rakkaus
mitä tunnen
aiheuttaen myös tämän poltteen
onnentunteen?
Ja tämä sade
syy näihin kyyneleihin
jota en vihaa siksi
että se kastelee maan
vaan siksi
että se menneestäni muistuttaa?
Syksy
Sinä tulit jälleen
Kuoleman kauniit kasvosi
olivat kesästä lämmenneet
Vienet pois valon ja loisteen
vienet pois ilon ja aamusarasteen
mutta tuot tilalle lohtua
mustunevat illat
revontulien loistoa
Kuinka sinua ikävöinkään
Alkoivat jo kesän riennot riittämään
On aika tullut rauhoittua
sydämen hymyt ja haavat asettuvat
On aika mennä kotiin
kääriytyä peittoon lämpimään
ottaa aikaa itselleni
ja kuunnella sateen suloista sävelmää
tuhannet sanat ja ajatukset
odottaa kiinniottajaa
Onko syynä rakkaus
mitä en tunne
mutta aiheuttaa tämän ikävän
kaipuunpistoksen?
Onko syynä rakkaus
mitä tunnen
aiheuttaen myös tämän poltteen
onnentunteen?
Ja tämä sade
syy näihin kyyneleihin
jota en vihaa siksi
että se kastelee maan
vaan siksi
että se menneestäni muistuttaa?
Syksy
Sinä tulit jälleen
Kuoleman kauniit kasvosi
olivat kesästä lämmenneet
Vienet pois valon ja loisteen
vienet pois ilon ja aamusarasteen
mutta tuot tilalle lohtua
mustunevat illat
revontulien loistoa
Kuinka sinua ikävöinkään
Alkoivat jo kesän riennot riittämään
On aika tullut rauhoittua
sydämen hymyt ja haavat asettuvat
On aika mennä kotiin
kääriytyä peittoon lämpimään
ottaa aikaa itselleni
ja kuunnella sateen suloista sävelmää
Vastaukset 5
Vanhimmat
hieno runo,melankoliaa.... ihanaa kun syksy tulee!
aikasta ihanaa kun syksy tulee! Syksy on mun aikaa aina ollut :)
Kiitos kommentistasi!
Sinä saavut kuiskauksena ja suutelet
värejä ja kätesi jättää kosktean jäljen
mihin kosket, hyväilysi tuntuu, kun sinut
tapaa.
Sinä muunnat tutun tienoon, rehevöität,
mikä ennen oli kuin okaat, ja katseesi
surumielisyydessä on Raskkauden lämpöä
sydämestäsi.
Lasket iltasi hunnun minuun aina
aikaisemmin ja suot yön nautintoa
pidempään, ojennat ravinto minun sieluni
nälkään.
Ja kun aamunkoi kutsuu minua ikkunani
takaa, sinä olet valmistanut minut ja häikäiset
loistollasi, värjännyt minulle, pukenut itsesi
jälleen uuteen.
Sinä neito syksy.
http://www.youtube.com/watch?v=bh9TDDFPl3U&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun osaa Rakastaa syksyä, on sielussa sija
nautinnolle, kun antaa syksyn hyväillä pois
kesän kuumat tovit, valmistaa sydämensä Rakkaalleen.
Eikä mikään taivaankannen alla ole kauniimpaa,
eikä syksy niin uppoa loistossaa ihmiseen kuin
mennä mukana vain mukaan ja kainaloon.
Rakkautta.
Kirjoitat tänne valitettavan harvoin
Rakkausrunojasi, ne ovat aina päivän
väriläiskiä ja lukunautintoja.
Tässäkin tekstissäsi oli syvää kauneutta ja
ihmisen sanomaa Rakastamisesta
toiselle ihmiselle.
Arvostan tapaasi kirjoittaa Runoa ja sisäistää
ympäriltäsi Runoosi materiaali.
Tämä oli ajateltu ja sydämestäsi tuleva
upea Runo.
Iloa Sinulle päivääsi.
Kauniisti kirjoitit, tuli hyvä mieli siitä.
Teki pitkästä aikaa mieli kirjoittaa, saa nähdä saako lähestyvä syksy runosuoneni virtaamaan. Kaunista päivää myös Sinulle! :)
Siitä edellisestä on jo aikaa ja nyt syksy toi Sinut
tänne runosi hengessä samoilemaan monivivahteisin
sanoin kuin tunnelmin.
Vielä syksy antaa lämpöään mutta vieden terän siitä
kesän lämmöstä,josta kuitenkin voi terävöittää sanoilla
kirvoittavia tekstiä - joko kevyttä tai raskaampaa.
Lause...kuoleman kauniit kasvot...kertovat jotain
menneestä kuin ehkä tulevastakin elämän elementeistä.
Syksyllä voi olla monta eri kieltä kuin tunnetta
pukea se runoksi - tämä yksi niistä - paljon
kertovasta ... mielenkiintoinen oli runosi...
Valoa kuin lämpöä syksyysi alruna.