Syksy

hieno runo,melankoliaa.... ihanaa kun syksy tulee!

Sinä saavut kuiskauksena ja suutelet
värejä ja kätesi jättää kosktean jäljen
mihin kosket, hyväilysi tuntuu, kun sinut
tapaa.

Sinä muunnat tutun tienoon, rehevöität,
mikä ennen oli kuin okaat, ja katseesi
surumielisyydessä on Raskkauden lämpöä
sydämestäsi.

Lasket iltasi hunnun minuun aina
aikaisemmin ja suot yön nautintoa
pidempään, ojennat ravinto minun sieluni
nälkään.

Ja kun aamunkoi kutsuu minua ikkunani
takaa, sinä olet valmistanut minut ja häikäiset
loistollasi, värjännyt minulle, pukenut itsesi
jälleen uuteen.

Sinä neito syksy.

http://www.youtube.com/watch?v=bh9TDDFPl3U&feature=related

Kiitos Runostasi.

Kun osaa Rakastaa syksyä, on sielussa sija
nautinnolle, kun antaa syksyn hyväillä pois
kesän kuumat tovit, valmistaa sydämensä Rakkaalleen.

Eikä mikään taivaankannen alla ole kauniimpaa,
eikä syksy niin uppoa loistossaa ihmiseen kuin
mennä mukana vain mukaan ja kainaloon.

Rakkautta.

Kirjoitat tänne valitettavan harvoin
Rakkausrunojasi, ne ovat aina päivän
väriläiskiä ja lukunautintoja.

Tässäkin tekstissäsi oli syvää kauneutta ja
ihmisen sanomaa Rakastamisesta
toiselle ihmiselle.

Arvostan tapaasi kirjoittaa Runoa ja sisäistää
ympäriltäsi Runoosi materiaali.

Tämä oli ajateltu ja sydämestäsi tuleva
upea Runo.

Iloa Sinulle päivääsi.

Siitä edellisestä on jo aikaa ja nyt syksy toi Sinut
tänne runosi hengessä samoilemaan monivivahteisin
sanoin kuin tunnelmin.
Vielä syksy antaa lämpöään mutta vieden terän siitä
kesän lämmöstä,josta kuitenkin voi terävöittää sanoilla
kirvoittavia tekstiä - joko kevyttä tai raskaampaa.

Lause...kuoleman kauniit kasvot...kertovat jotain
menneestä kuin ehkä tulevastakin elämän elementeistä.

Syksyllä voi olla monta eri kieltä kuin tunnetta
pukea se runoksi - tämä yksi niistä - paljon
kertovasta ... mielenkiintoinen oli runosi...

Valoa kuin lämpöä syksyysi alruna.