kurssijulkaisut tulivat täällä meillä eilen.
Itse olen jo tämän opiskeluvaiheen ohittanut,mutta monia muita voisi vielä kiinnostaa...tarjontaa on herranen aika laidasta laitaan. Riippuu tietysti asuinpaikasta,millaiset mahdollisuudet on päästä harrastamaan tai opiskelemaan.
Kivaa niissä on ainakin minulla joka kerta ollut.
Viimeksi enää neljä-viisi vuotta sitten opiskelin.
Kerron,mitä kaikkea itse olen kokeillut,kertokaa tekin.
No,kun kielet ovat olleet minulle aina helppoja,olen alkeet käynyt italian-,espanjan-,portugalin kielessä,pärjää sitten sanakirjan käytössä paremmin.Ranskan keskusteluryhmässä kävin pari vuotta,se olikin tosi tehokas,ei sanaakaan suomea,oli ranskalainen opettaja, No,vaikka viroa joten kuten osasinkin myös jo,niin halusin alkeet,kieliopin opetella. Tyvestä puuhunhan mennään.
Lapsille oon aina teroittanut oman äidinkielen osaamisen tärkeyttä,jos ei sitä osaa,muustakaan kielenopiskelusta ei tule kunnollista. Ja onhan tietysti taipumuksilla,ns.kielipäällä merkitystä.
No,nyt voi sanoa,että kuudella kielellä tulen toimeen ja kolmella sanakirjan avulla.Aikanaan hyvin opittu kieli ei niin vain häviä muistista,palautuu tarvittaessa.
No sitten olen harrastanut lausuntaa,matonkudontaa,joogaa...ikonimaalaustakin yritin kerran,muttei se sopinutkaan minulle,luonteelleni liian pikkutarkkaa ja aikaavievää. Ai niin,vielä kokeilin itämaista tanssia,se oli kivaa ja viehkeää.
Kieltenopiskelu voi monella jo näissä i´issä jäädä,matkustelu taitaa vähetä iän myötä.
Sitten on näitä ilmaisia yleisluentoja eri aiheista,mielenkiintoisiakin.
Joten valinnan mahdollisuuksia on,jos vain innostusta ja kuntoa riittää. Sitä paitsi ryhmissä on usein kiva samanmielisten henki,kun on mieltymys samaan harrastukseen.
No,minulla nämä jo takanapäin,joten uutta radikaalimpaa on löydettävä.Nyt onkin se aikaisemmin kertomani Prahaan muutto mielessä,mutta on siinä vielä monta mutkaa.
Mutta niinkauan kuin henki pihisee,ei pitäis antaa periksi toimettomuudelle,kyllä aina löytyy jotain,luonteen mukaan.
Itse olen jo tämän opiskeluvaiheen ohittanut,mutta monia muita voisi vielä kiinnostaa...tarjontaa on herranen aika laidasta laitaan. Riippuu tietysti asuinpaikasta,millaiset mahdollisuudet on päästä harrastamaan tai opiskelemaan.
Kivaa niissä on ainakin minulla joka kerta ollut.
Viimeksi enää neljä-viisi vuotta sitten opiskelin.
Kerron,mitä kaikkea itse olen kokeillut,kertokaa tekin.
No,kun kielet ovat olleet minulle aina helppoja,olen alkeet käynyt italian-,espanjan-,portugalin kielessä,pärjää sitten sanakirjan käytössä paremmin.Ranskan keskusteluryhmässä kävin pari vuotta,se olikin tosi tehokas,ei sanaakaan suomea,oli ranskalainen opettaja, No,vaikka viroa joten kuten osasinkin myös jo,niin halusin alkeet,kieliopin opetella. Tyvestä puuhunhan mennään.
Lapsille oon aina teroittanut oman äidinkielen osaamisen tärkeyttä,jos ei sitä osaa,muustakaan kielenopiskelusta ei tule kunnollista. Ja onhan tietysti taipumuksilla,ns.kielipäällä merkitystä.
No,nyt voi sanoa,että kuudella kielellä tulen toimeen ja kolmella sanakirjan avulla.Aikanaan hyvin opittu kieli ei niin vain häviä muistista,palautuu tarvittaessa.
No sitten olen harrastanut lausuntaa,matonkudontaa,joogaa...ikonimaalaustakin yritin kerran,muttei se sopinutkaan minulle,luonteelleni liian pikkutarkkaa ja aikaavievää. Ai niin,vielä kokeilin itämaista tanssia,se oli kivaa ja viehkeää.
Kieltenopiskelu voi monella jo näissä i´issä jäädä,matkustelu taitaa vähetä iän myötä.
Sitten on näitä ilmaisia yleisluentoja eri aiheista,mielenkiintoisiakin.
Joten valinnan mahdollisuuksia on,jos vain innostusta ja kuntoa riittää. Sitä paitsi ryhmissä on usein kiva samanmielisten henki,kun on mieltymys samaan harrastukseen.
No,minulla nämä jo takanapäin,joten uutta radikaalimpaa on löydettävä.Nyt onkin se aikaisemmin kertomani Prahaan muutto mielessä,mutta on siinä vielä monta mutkaa.
Mutta niinkauan kuin henki pihisee,ei pitäis antaa periksi toimettomuudelle,kyllä aina löytyy jotain,luonteen mukaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä aikuisopiskelu mielenkiintoista on. Omalla kohdallani en työväenopistolla ole osallistunut kuin voimisteluun, sekä aikanaan navigointikurssiin,
ensiapukoulutukseen sisältäen 1 kurssin sekä jatkok. Lisäksi väestösuojelukoulutus 1993 käsittäen: ydinsaaste suojautumisen, väestön sekä kotieläinkohtaisen
elintarvikkeiden & rehun osalta.
Luennot kuuluvat vieläkin kiinnostukseni kohteisiin, aiheesta riippuen. Viime aikoina on historia ihmeekseni alkanut kiinnostaa, lähinnä 1600 luku kotimaan historiassa.
Alan kirjallisuutta on itselläni kirpputori löytönä, joten talven aikana tutustun tuohon vuosisataan innolla.
Lukeminen jatkuu niinkuin ennenkin, henkisesti köyhää elämä olisi ilman. Jumppa vaihtuu tanssiksi, jos hyvin käy Tapiolassa keskiviikkoisin.(tarkoitan, jos haetaan)
Muussa tapauksessa katson työväenopiston ohjelmasta kesälaitumilta palatessani.
Poikkesinko ehkä aiheesta, mutta näin olen miettinyt tulevaa syyskautta.
Juuri katselinkin kansalaisopiston ohjelmaa, jotain on tarkoitus täksikin lukuvuodeksi valita, ainakin jatkan jokaviikkoista kuntojumppaa, jota ilman en osaa olla. Saattaa olla, että lisäksi otan jonkun käsillätekemisen , olen kova tyttö kaikkea tuunaamaan, jos vaikka muutaman päivän pajutyökurssille keväällä pyrkisin. Valokuvauksessa haluaisin kehittyä, mutta täällä ei näytä olevan siinä mitään tarjottavaa.
En edes muista, mitä kaikkea olen kansalais/työväenopistossa opiskellut. Kieliä en juurikaan, kuitenkin ranskan ja espanjan alkeet lähinnä matkoilla pärjäämisen takia. Saaristo-ja rannikkolaivuritukinnot olivat aika vaativatkin, laskemista oli paljon. Ensiapukurssistakin on ollut hyötyä, kasvisruokiin sain kerran innostuksen. Kädentaitoja olen harjoittanut ainakin parilla akvarellikurssilla, opetellut lyijylasitöitä, keramiikkaa ja ex libriksen tekoa. Vatsatanssia ja kansantanssia olen harrastanut monessakin paikassa, samoin kuorolaulua. Puutarhanhoitoon liittyviä kursseja ja luentoja olen myös aina bongaillut.
Pidän enemmän intensiivikursseista, eli lähdetään johonkin miellyttävään ympäristöön muutamaksi päiväksi harrastamaan, on hyvä ruoka ja jotain iltaohjelmaakin.
Voin sanoa, että pääharrastukseni on mummona olo ja koetan pytytellä jatkossakin lähellä lapsenlapsiani, fyysisesti ja henkisesti.
Olen ollut mukana Ikäihmisten yliopisto toiminnassa. Joillakin paikkakunnilla järjestetään korkeatasoisia luentosarjoja, jotka avaavat näkemään missä mennään eri tieteen ja taiteen alueilla. Kannatta tsekkailla tarjontaa netin kautta.
Pidän esim dos Jaakko Frösenin luennoista Petran kaivausalueilta joita lähikaupungin kansalais- ja työväenopistossa on. Tässä linkki Imatran tarjontaan:
http://www.avoin.helsinki.fi/ikis/contents.asp?c_id=734
Olen ilmoittautunut paikallisen opiston yhdelle kurssille, parempi valita kurssi jolla voi olla mukana. Ei kaikkea voi valita samaksi vuodeksi.
Olipa kiva löysin heti mielenkiintoisen luentosarjan Ikäihmisten Yliopistosta ja vielä Tapiolassa! Afrikka aiheinen pitkä luentosarja, alkaen menneisyydestä.mm. miten afrikkalainen ihminen suhtautuu vanhenemiseen on loppupäässä kurssia.
Kun Tapiolan luentosarja ehtii aiheeseen:
21.10. Afrikkalainen elämänsuora ja ikääntymisen taito
Dos., Afrikan tutkija, kirjailija, Raimo Harjula
toivottavsati olet mukana ja referoit luentoa tällä saitilla.
On jo aikaa, kun kuuntelin samansuuntaista luentosarjaa Tansanialaisessa elämänmuodossa, olisi siinä opittavaa jokaiselle.
Varmaan siella saattaa olla primitivisen/alkuperäisihmisten viisautta, joka on antoisaa
kuunneltavaa. Kiitos taas ,ilmoittaudun 25-26-8 eikä ole turhan kallikaan 46,00 €
Työväen, kansalais- ymuunnimellä kulkevat. Opistojen kurssiohjelmissa on paljon kiinnostavia kursseja.
Itse olen ollut jo vuosia mukana opettelemassa posliinin maalausta,sitten taas elvyttelin öljyvärin käyttöä. Viimeksi harjottelin muotokuvan tekoa ja ilmottauduin uudestaan. Sitä kun ei ole seppä syntyissään vaan aina löytää uutta opittavaa. Kirjoitus ryhmään myös itseni änkeän taaskin.
Opistolla tapaa samanhenkisiä ihmisiä, se tuo elämään potkua. Vanhemmitenkin tarvitaan potkua jottei kangistu raameihin.
Kaikille mukavaa opiskelua, sitähän tämä elämä on, uuden etsimistä.
Turussa on Turun suomalainen työväenopisto ja Setlementtiliiton kansanopisto, joten valinnan varaa löytyy. Syksyn ohjelmat ovat aina kiinnostavia tutkisteltavia.
Pari kertaa viikossa opistollakäynti on minulle sopiva, ne rytmittävät viikon mukavasti. Lähtö muitten seuraan on niin virkistävää. Sieltä on monta ystävää saanut.
Ikääntyvien yliopiston luennot kiinnostavat eniten. Kielet olen jättänyt kolme vuotta sitten. Kuntojumppa on ehdoton. Vaihdoin sen pari vuotta sitten kuntosaliin uimiseen pelkästään, mutta se on liian yksinäistä. Kuntojumppaporukkaa jäin kaipaamaan, joten aloitan se uudelleen. Eihän se estä kuntosalikäyntejä, jos tarmoa riittää.
Atk-kursseja olen myös harrastanut ja nyt aion mennä kurssille päästäkseni täysin sisälle tähän Windows Vista käyttöjärestelmään.