Olen miettinyt, miksi jo alle puolivuotias vauva laitetaan nukkumaan omaan huoneeseensa? Siis sellainen vauva, joka vielä herää yöllä syömään? Ei ole tosiaankaan nyt tarkoitus arvostella kenenkään toimia, ihan vaan kiinnostuksesta kysyn.
Itse olen ajatellut että vauvani (nyt 8kk) saa nukkua niin kauan meidän makkarissa/sängyssä kuin on tarvis, eli siis ettei heräile yöllä. Ei sekään aina mitään herkkua ole, välillä on niskat ihan jumissa mutta vauva on NIIN vähän aikaa pieni, ehtii sitä taas sen ekan vuoden jälkeen nukkua miehen kainalossa :) Jotenkin tuntuu karulta laittaa pieni vauva nukkumaan omaan huoneeseensa, eiväthän eläimetkään laita pentujaan pesästään muualle yöksi nukkumaan.. Mutta kukin tavallaan, varmastihan jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Olen kuullut sanottavan, että vauvat nukkuvat paremmin omassa huoneessa, onko tästä kokemuksia?
Hyvää syksyä kaikille!
Itse olen ajatellut että vauvani (nyt 8kk) saa nukkua niin kauan meidän makkarissa/sängyssä kuin on tarvis, eli siis ettei heräile yöllä. Ei sekään aina mitään herkkua ole, välillä on niskat ihan jumissa mutta vauva on NIIN vähän aikaa pieni, ehtii sitä taas sen ekan vuoden jälkeen nukkua miehen kainalossa :) Jotenkin tuntuu karulta laittaa pieni vauva nukkumaan omaan huoneeseensa, eiväthän eläimetkään laita pentujaan pesästään muualle yöksi nukkumaan.. Mutta kukin tavallaan, varmastihan jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Olen kuullut sanottavan, että vauvat nukkuvat paremmin omassa huoneessa, onko tästä kokemuksia?
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 25
Vanhimmat
niin meillä tosiaan näin.. lapsi meni n.3kk omaan huoneeseen nukkumaan KOSKA olen kova riehumaan unissani (huudan/saan kauhukohtauksia/kävelen ja juoksen unissani) rupesin sitten vauvaa unissani hoitamaan.. onneksi ei käynyt kuinkaan :) näin unta että vauvaani yritettiin tukehduttaa peittojen alle ja menin sitä sitten pelastamaan.. revin peiton vauvan päältä.. yms. ei paljoa uni tullut enää seuraavana yönä.. oli pakko laittaa vauva omaan huoneeseen että en rupee sitä unissani "hoitamaan" olihan se kova paikka alkuun minulle mutta ainoa oikea ratkaisu miettien lapsen turvallisuutta.. ei vauva edes missään vaiheessa varmaankaan tajunnut siirtoa tapahtuneen, hyvin kivuttomasti siis siirtyi omaan huoneeseen, on totta että nukumme kaikki nyt paljon paremmin, toki välistä öisin vielä syödään mutta ne ovat vain tiheänimun kausina :)
Olisin sinuna tehnyt samoin. Turvallisuus ennen kaikkea. Yleinen ohje on, että alle 6 kk ikäinen vanhempien huoneessa kätkytkuolemariskin pienentämiseksi mutta tuossa tilantessa näyttää kyllä äiti olevan suurempi riski kuin käytkytkuolema :). Onko sinulla syvän unen vai REM-unen aikaista unissakävelyä. Jos REM-unen aikaista, niin se voi olla tosi vaarallista ja vaatia apua. REM-unen aikana ihminen on yleensä halvaustilassa ettei vahinkoja satu, mutta jos se halvaustilan murtuu ja ihminen toimii uniensa viemänä voi hän itse ja muut olla suuressa vaarassa. Syvän unen aikana unissakävely on normaalimpaa ja yleensä paljon hallitumpaa. Itse kärsin koko elämän kamalista painajaisista ja kauhu-unista ja huutoon heräämisistä (tai usein ei saanut edes huudettua kun REM-uni oli vielä päällä herätessä...samoin harvemmin saattoi se halvaustila olla hetken vielä päällä vaikka herääminen oli periaatteessa tapahtunut) eli ne olivat REM-unen häiriöitä. Tilanne loppui kun aloin syödä kelatoitua sinkkiä. Edelleen otan joka ilta pari sinkkitablettia Kelasin-Zn -merkkistä sinkkiä painajaisten ehkäisemiseksi. Kannatta kokeilla.
Meillä laitettiin vauva 3kk ikäisenä omaan huoneeseen, koska minun oma uneni herkistyi niin paljon, etten nukkunut yössä paljon mitään! Kuulin jokaisen käännähdyksen ja huokailunkin, joten totesin, että vauvan on parempi nukkua omassa huoneessa, että minäkin saisin nukuttua edes jonkin verran ja olisin päivällä pirteämpi touhuamaan hänen kanssaan!:) Meillä ei vauva ei reagoinut huoneen vaihtoon mitenkään ja alkoi sitten pikku hiljaa itse nukkua paremmin ja jätti yösyönnit pois. Nelikuisesta asti on nukkunut yöt kokonaan (nyt 9kk), toki joskus heräilee, mutta vain satunnaisesti esim. jos on kipeä tai on ahtanut itsensä tiiviisti pinnasängyn nurkkaan eikä pääse pois! :)
Siirsimme vauvan (4,5 kk) omaan huoneeseen, koska en itse pystynyt nukkumaan paljon mitään kun heräilin vähän väliä vauvan tuhinoihin ja ääntelyihin (vaikkei hänellä ollut mitään hätää), lisäksi myös itse puhun/ääntelen unissani ja mies kuorsaa, joten vauvakin heräili varmasti niihin useasti. Meidän huone on vauvan huoneen vastapäätä ja aivan lähellä, näen jopa omasta sängystä suoraan vauvan sänkyyn kun jätämme kaikki ovet auki. Tyttö on nyt nukkunut pari yötä omassa huoneessa ja hyvin on mennyt! Ekaa kertaa viime yönä tyttö nukkui 8h ennen ekaa syöttöä!! Tämä on luksusta :-) Kyse ei siis todellakaan ole mistään julmuudesta pientä kohtaan, vaan siitä että kaikkien (myös vauvan) unet paranevat kun vauva nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessaan. En kuitenkaan laittaisi alle 4 kk ikäistä vielä omaan huoneeseen, itse sitkuttelin univelan kanssa tuonne 4,5kk ikään...
Mä olen varmaan kamala äiti...meillä on 2kk ikäinen poika ja on ihan alusta asti nukkunu omassa sängyssä ja huoneessa....kummankin huoneen ovet vielä ihan raollaan. Nukkuu nykyään 8h yöunia, aamuyöllä herää huutelemaan ruokaa (ei siis itkemään) ja herään heti ekaan äännähdykseen.
Meillä ei siis ole ollut mitään ongelmia tuon suhteen...verhot ovat kiinni ja huone on pilkkopimeä ja yksin sielä tuhisee. Tutti suuhun sänkyyn mentäessä ja nukahtaa melkein heti vaikka huone on pimeäkin..joskus aikasemmin piti parikertaa käydä rauhottamassa mutta nykyään nukahtaa kun laittaa sänkyyn ja peiton tiiviisti ja lämpimästi.
Ja ei ole mitenkään erityisen läheisyyden kipeä kokoaikaa...tuttiakin imee vain nukkumaan mennessä..aina ei silloinkaan.
Aamulla herää huutelemaan ja tirskumaan..saattaa jopa tunnin tirskua ja mölytä ennekun alkaa nälkähuudot.
Lapsemme on kaiketi "helppo"...kun joidenkin muiden kirjoituksia lukee.
Ja kyllä lapsi rakkautta ja hellyyttä saapi paljon päivällä...ja juttelee jo kovasti.
olenko jotenkin tunteeton kun en ole opettanut samaan huoneeseen ja vieressä nukkumaan.
tunteeton, kun olet lapsesi laittanut omaan sänkyyn ja huoneeseen. Kaikki tavallaan. Mutta sitä ihmettelen suuresti, että annatko lapsen yksin olla tunnin ajan hereillä ja haet hänet vasta, kun alkaa itku?! Vai ymmärsinkö väärin?
Kannattaisi varmaan tosiaan reagoida niihin muihin ääniinkin. Lapsi on varmaan hidas nostamaan ahdistustasoansa ja alkaa sitten vasta huutaa kun ahdistustaso on sietämätön, jolloin äiti sitten reagoi. Ensin hän ilmoittaa olemassaolostansa muilla äännähdyksillä ja kutsuilla, jos vaikka äiti ilmestyisi hoivaamaan. Jos äiti ei ilmestykään niin lapsi ahdistuu ja lopulta alkaa itkeä ja huutaa. Jos äiti reagoisi aikaisemmin, mikä varmaan aamusella on mahdollista, niin lapsen ei tarvitsisi kiihdyttää itseään tuonne kovemmalle ahdistustasolle ja lapsen olisi näin parempi olla. Näitä lapsia tosiaan kutsutaan helpoiksi lapsiksi, mutta se ettei lapsi ala heti huutaa ja itkeä ei tarkoita, ettei hän kaipaisi maitoa ja huomiota jo nopeammin. Tämä on minun mielipiteeni. itse jos olen väsynyt ja minun on mahdollista nukkua aamulla esim viikonloppuna niin kun vauva alkaa äännellä aamulla sängyssään niin käyn nostamassa hänet syömään. Sen jälkeen mikäli siis olen hyvin väsynyt jatkan lepäämistä/nukkumista ja lapsi jatkaa jokellustaan sängyssään mutta vatsa täysinäisenä ja nukahtaa siihen sitten tyytyväisenä omia aikojaan eli sillä tavoin saa uniaikaa pitennettyä jos mahdollista ilman että lapsen täytyy alkaa huutaa ja itkeä nälkäänsä.
Joo no äännähdyksillä tarjoitan kujertelua ja jokeltelua...itseään sielä viihdyttää. ja ei ainakaan mun mielestä kuullosta että erityisesti vänkyisi seuraa tai ruokaa. Näin on ollut jo pidemmän aikaa...ja mielestäni on hyvä että osaa olla sielä yksinkin.
Enkä koe sitä todellakaan niin että lapsi ikäväänsä ja ahistusta sielä naurelee ja jokeltaa yksikseen. Nytkin kun kirjotan tätä niin olen ollut jo about30min koneella,ja mukelo makoilee olkkarin lattialla jumpaten..
tosiaankin kuulostaa, täytyy sanoa. Olen monesti sanonutkin, että parempi, jos lapsi itkee, koska ns. liian kiltit lapset jäävät usein huonommalle hoidolle, niinkuin tässä tapauksessa. Anteeksi suorat sanat, mutta vaikea jättää kommentoimatta. Asiallisesti kuitenkin yritin kommentoida, vaikka tekisi mieli sanoa muutakin.
sanoo äiti joka varmaan hermoheikkona hyppää ihan jokaikiseen inahdukseen peljäten että vauvalla aina jokin hätä..osaatko kuunnella/lukea lastasi?? Anteeksi minunkin suorat sanani mutta vaikea jättää kommentoimatta....................
Mutta pää-asiahan on että minä itse tiedän lapseni.Tämän mainitsemasi "huonon hoitamiseni" ansiosta lapseni ei kaipaa kokoaikaa seuraa ja tuntee olonsa turvalliseksi vaikka välillä itekseen ilman jatkuvaa hyppäämistäni onkin. Tyytyväinen kyllä olen koska hän asettuu ja voin itsekkin tehdä jotain hommia ilman että laps huutaa ja on jotain vailla kokoaikaa...miten on teidän laita?
vain kaksi vaihtoehtoa? Joko antaa lapsen olla yksinään tunnin verran hereillä ja reagoida vasta itkuun tai sitten hermoheikkona juosta jokaisesta äännähdyksestä paikalle? Kyllä osaan lukea lastani ja antaa hänelle seuraa ja läsnäoloani ilman itkuakin. Se, että lapsi viihtyy itsekseen, kun äiti nukkuu tai surffaa koneella, ei tarkoita, että niin on suotavaa tehdä. mutta kuten sanottu, kukin taaplaa tyylillään.
Eiköhän se lapsi osaa asettua ihan minne vain kuhan olo on turvallinen ja vanhemmat saatavilla. Se kait se sitä turvallisuuden tunnetta luo lapselle kuhan hänen tarpeisiin vastataan, voihan äiti reagoida huonosti vaikka nukkuis kuinka lapsen vieressä tai sitten omassa huoneessa.
Maalaisjärellä nuokin asiat pitää ajatella.
Ja noita vaihtoehtoja on varmasti lukemattomat määrät. Ja se että en hyppää jokaiseen inahdukseen ei tarkoita sitä että reagoin pelkkään itkuun.
sitten edes keskustellaan, jos kerran et reagoi vasta itkuun? Kun minä nimenomaan luulin, että kirjoitit, että lapsi saa yksin mölistä tunnin ja vasta sitten tulee nälkäitku. Oletin siis, että odotat siihen asti. Mistä muuten tietäisit koska se itku tulee?
niin onhan se kamalaa tietty jos vauvalle ei heti työnnetä pulloa suuhun..vaan on hereillä jonkin aikaa ennen sitä ja jokeltelee. Kyllä olen odottanut siihen asti että ruokaa pyytää. Pikku kätinä ei häntä kyllä varmasti pilaa. Kaikki ei tietty ajattele samoin.
Mutta hyvää yötä ja itkua kaikille :D
on niin pieni ettei todellakaan ole tarvetta odotella että itku yltyy nälkäitkuun asti jos kerran aikasemmin olisi mahdollista asialle jotain tehdä.Ja tunti kuulostaa pitkältä ajalta yksikseen seurustella,varsinkin jos näitä sessioita kertyy enemmänkin.Mä en kyl saisi unen päästä kiinni jos vauva olisi hereillä eri huoneessa.Muutenkin nautin vauva-ajasta niin paljon että ei ollut tarvetta tunneiksi toista yksin jättää,halusin itsekkin seurustella vauvan kanssa!
Mietin vain että miten sitten käy kun vauva ei haluakkaan olla enää yksin noin pitkiä aikoja,äiti onkin ihmeissään että mikä nyt kun aina on viihtynyt ja nukahtanut yksikseen.Onko se sitten liian sitovaa sinusta kun olet niin "helpolla" tähän asti päässyt?
Päätän osaltani keskustelun tähän, varsinkin kun tunnut niin hyvin tuntevan lapseni äänineen ja huutoineen..ja senkin takia kun tiedän että lapseni on tyytyväinen pikkumies ja joka enää harvoin edes itkee niin juttusi täälä siitä että huudatan lastani tuntitolkulla omassa huoneessa on kakkapuhetta.
useamman kuin yhden ihmisen kanssa, tuo edellinen ei llut kirjoittanut aikaisempia viestejä. Muutkin kuin vain yksi henkilö pitää tapaasi omituisena.
Ensin asuessamme kaksiossa oli Tyttö tietysti meidän huoneessamme nukkumassa, muutettuamme kolmioon, sai oman huoneen 3kk iässä, jolloin alkoikin siellä jo nukkua, ja edelleen nukkuu hyvin omassa huoneessaan! =)
Ainoastaan kipeänä kannamme pinniksen sänkymme viereen, kun muuten en itse ainakaan nukutuksi saa :/
Meillä myös vauva nukkunut omassa huoneessaan alusta asti. Tai siis ensimmäisen viikon oli meidän vieressä, kun piti tarkistaa, että hengittäähän se..
Alussa heräili 3 kertaa yössä syömään ja nyt kerran (4kk). En ole kokenut että olisi raskasta siirtyä toiseen huoneeseen syöttämään. Syötän myös mielellään istualteen, makuulta en ole tottunut tai kun se oli alussakin niin hankalaa, niin se jäi. (Maidonnoususta huolimatta rinnat silti pienet, niin joutui olemaan epämukavassa asennossa että sai tissin vauvan suuhun..).
Mutta ei siis varmaan sen enempää heräilyjä kuin vieressänukkujillakaan, ja nuo syöttövälit saa itse nukuttua hyvin.
Vauva nukahtaa usein rinnalle illalla ja joka kerta yöllä, eikä herää kun nostan omaan sänkyyn. Tai muulloinkin nukahtaa miltei heti. Jos itse häärää vieressä, niin seurailee minua. Mutta jos laitan oven perässäni kiinni ja kurkkaan minuutin kuluttua, niin siellä jo tuhisee.
En myöskään koe, että tämä olisi jotenkin raakaa jättää vauva yksin. Jos tämä ei olisi sujunut näin hyvin alusta alkaen, ehkä nukkuisimme samassa huoneessa. Vauva kuitenkin nukkuu ja kun herää, niin heräämme mekin. Aamuisin saattaa jonkin aikaa kujerrella ja höpistä itsekseen. Tätä 'omaa kivaa' tekee myös päivisin lattialla. En tiedä johtuuko tästä, että viihtyy myös itsekseen puuhamatolla tms. touhuaa ja tutkii ympärillä olevia leluja ja omia varpaitaan. Ei siis tarvitse koko aikaa olla helisyttämässä helistintä. Ja tämä ei tarkoita, ettei saisi syliä, leikkiä, laulua ja huolenpitoa. Päiväunet saatamme ottaa vierekkäin meidän sängyllä, samanlailla nukahtaa.
Omaan huoneeseen laittaminen ei kuitenkaan ollut syy, että haluaisin nukkua vain mieheni kainalossa, niinkuin ap mainitsi. Kun huomattiin, että kaikki nukkuu hyvin tällä järjestelyllä, niin erittäin tervetullut ratkaisu meille.
osaavat nukkua ja oleskella yksikseenkin. Se on ihan mihin on lapsensa totuttaneet. Jotkut varmasti tykkäävät huomioida heti kun lapsi ääntelee, jotkut taas antavat huudella jonkun aikaa. Itse ruukkaan huudella vastauksia vauvalleni niin kummasti alkaa tirskuminen ja jokeltelu.
Meillä myöskin on nukuttu 1viikon jälkeen omassa huoneessa, ongelmia ei ole ollut missään vaiheessa ja syöttänyt olen lapsen huoneessansa. Unet jatkuu heti ruokailun päättyessä =D
Siitähän se lapsi särkyy jos vähän joskus itkasee...
Minäkin kuulun niihin jotka eivät mitenkään raaski laittaa vauvaa omaan huoneeseen. Meillä samassa makuuhuoneessa nukkuu kohta 3-vuotias esikoisemme, tosin omassa sängyssään, ja 9kk ikäinen vauva jonka pinnasänky on "sivuvaununa" meidän sängyssä. Onneksi on iso makkari:)
Esikoinen nukkui "sivuvaunussa" siihen asti kunnes kakkonen syntyi eli noin parivuotiaaksi. Esikoinen nukkui vauva-aikana vieressämme, ja nyt nukkuu kakkonen, lähinnä siksikin että olen niin laiska nousemaan yöllä istumaan ja imettämään että helpointa minusta on ottaa vauva viereen ja lykätä vain tissi suuhun ja jatkaa itsekin unta. Olen ehkä tehnyt karhunpalveluksen koska 9kk ikäinen kakkonen herää vieläkin öisin syömään, ainakin kerran, joskus 10 kertaa mutta en siltikään raaski alkaa opettaan häntä omaan huoneeseen. Ajatuksena on että siirrämme molemmat samaan huoneeseen kunhan kakkonen vähän kasvaa. Ehkä vasta sitten kun lapset on 2v ja 4v ja jo innokkaana "muuttavat" yhdessä omaan huoneeseen:) Katotaan nyt... kiirettä ei kuitenkaan ole. Lapset on niin pienen hetken niiiin pieniä että saavat olla lähellä kun vielä siihen suostuvat:)
Meillä 2,5 vuotias "kossi" ja 2,5kk poikavauva nukkuvat samassa huoneessa kanssamme. Vanhempi juniorisängyssä ja vauva pinniksessään joka on ihan vieressäni.
Itse kuulun siihen ryhmään, etten voisi laittaa liian pientä vauvaa omaan huoneeseen. Sitä haluaa välillä tarkistaa, että kaikki on hyvin. Tapaan herätä pieneenkin äännähdykseen ja ennakoida tulevaa yösyöttöä. Kai sitten olen liian hermo ;) Huutamaan vauva harvoin kunnolla ehtii, eikä siten toisaalta herätä muuta väkeä.
Vanhempi jo pärjäisi yksinkin, mutta on ollut kauan kova yöheräilijä.
Ei olisi ollut mitään järkeä käydä pomppimassa öisin toisessa huoneessa paapomassa. Tämä uusi tulokas taas on erilainen ja ns. kiltti vauva ja luulen, että hän alkaa nukkua kokonaisia öitä jo aiemmin kuin esikoinen.
Sitten katson tilannetta uudestaan, jos vaikka molemmat siirtyisivät yhdessä omaan yhteiseen huoneeseensa nukkumaan. Pakottamaan en kuitenkaan ala.
Missa valissa ihmisista on tullut nain hysteerisia? Eraalla palstalla keskusteltiin siita etta voiko aiti kayda suihkussa ja jattaa nukkuvan vauvan siksi aikaa yksin vai onko silloin huono aiti.
Ei se lapsi siihen itkuun kuole. Oma tytto huutaa iltaisin mahaansa eika auta mikaan vaikka koko illan sylissa kantaisi ja kaikki mahdolliset vippaskonstit kayttaisi olon parantamiseksi ja itkun lopettamiseksi. Kai sita maalaisjarjella paasee aika pitkalle.
Ystavapiirissa on erittain vaativa pikkuneiti 4kk. Ei viihdy YHTAAN yksin, ei hetkeakaan, tarvitsee jatkuvasti vahintaan yhden aikuisen viihdytysta ja ihmistrampoliinina olemista. Olisikohan yhtena mahdollisena syyna ylisuojeleva aiti joka viettaa elamastaan jokaisen sekunnin tyton kanssa. Toisaalta hyva asia mutta ei lapsi saisi hallita elamaa ns. "vaaralla" tavalla.
on ollut? Tuntuu että jos sanoo että haluaa välttää lapsen ylimääräistä itketystä on heti hysteerinen tai täydellinen.Koliikkivauvasta on sanottu että vaikka itku ei lopu sylissä niin totta kai vauva kokee sylin turvallisemmaksi kuin yksin olon jossain muualla.
Ja tuosta ystäväsi vauvasta että ethän sitä tiedä vaikka vauva olisi ilman "ylisuojelevaa" äitiäkin niin sanottu vaativampi vauva.Mun mielestä ei vauvojen tarvitse niin kauheasti yksin viihtyä.