Varmaan moni tuskailee ensimmäisen koiranpentunsa kanssa epävarmana siitä, tuleeko pikku tyypistä koskaan yhteiskuntakelpoista. Oma pentuni oli myös pitkään mahdoton riiviö ja teki kaikkea sitä, mitä pennut yleensä: se puri käsiä, roikkui lahkeessa, järsi sopimattomia esineitä ja kaivoi mullat parvekelaatikoista.
Nyt sitten yhtäkkiä, pennun ollessa lähes 7 kuukauden ikäinen, tajusin, että kaikki tuollainen on jossain vaiheessa vain loppunut! Ensin pentu alkoi totella kieltoa ollessaan pahanteossa, ja nyt se ei enää edes yritä tehdä kiellettyjä asioita. Hihnassakin pikkuinen jo käyttäytyy melkoisen moitteettomasti.
Lohdutuksena kaikille ensimmäisen pentunsa kanssa kamppaileville voin siis sanoa, että olkaa kärsivällisiä: aika yhdistettynä rauhallisen johdonmukaiseen tapakasvatukseen kyllä tekee tehtävänsä! Pitkään voi näyttää siltä, ettei mitään edistystä tapahdu, mutta pitää vain jaksaa odottaa.
Lukemisiksi suosittelen Cesar Millanin Koirakuiskaajaa ja Jan Fennelin kirjaa Kuuntelen koiraani. Kummatkin opukset varmasti auttavat tekemään koirasta onnellisen ja sitä myötä meistä omistajistakin.
No niin, jäänpä nyt sitten odottelemaan murrosiän kauhuja vuorostaan. :)
Nyt sitten yhtäkkiä, pennun ollessa lähes 7 kuukauden ikäinen, tajusin, että kaikki tuollainen on jossain vaiheessa vain loppunut! Ensin pentu alkoi totella kieltoa ollessaan pahanteossa, ja nyt se ei enää edes yritä tehdä kiellettyjä asioita. Hihnassakin pikkuinen jo käyttäytyy melkoisen moitteettomasti.
Lohdutuksena kaikille ensimmäisen pentunsa kanssa kamppaileville voin siis sanoa, että olkaa kärsivällisiä: aika yhdistettynä rauhallisen johdonmukaiseen tapakasvatukseen kyllä tekee tehtävänsä! Pitkään voi näyttää siltä, ettei mitään edistystä tapahdu, mutta pitää vain jaksaa odottaa.
Lukemisiksi suosittelen Cesar Millanin Koirakuiskaajaa ja Jan Fennelin kirjaa Kuuntelen koiraani. Kummatkin opukset varmasti auttavat tekemään koirasta onnellisen ja sitä myötä meistä omistajistakin.
No niin, jäänpä nyt sitten odottelemaan murrosiän kauhuja vuorostaan. :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja uskoo jo nyt kieltoa eikä pure eikä roiku lahkeissa eikä hihnassa. Ei tee pahaa ja kulkee hihnassa hihna löysällä,irrottaa aarteestaan käskystä ja tämä kaikki vain siksi että olen alusta lähtien kasvattanut pentua oikeille tavoille. Miksi odottaa noin pitkään ????
Loistavaa! :) En toki ole mitään odotellutkaan vaan käyttänyt samoja metodeja alusta asti. Koiratkin vain ovat yksilöitä ja jokaisella kestää aikansa. Ei näille asioille voi varmaankaan laittaa mitään aikarajoja. Tosin jos jonkin asian oppimiseen menee kohtuuttoman kauan, herää epäilys, josko opettamistavassa olisi parantamisen varaa.
Voi miten "hienoa" sinä "vasta 5 kk", toinen kirjoittaa ihan nätisti rohkaisua muille iloisena omasta onnistumisestaan ja sinun on päästävänä pätemään kuinka paljon parempi olet ja vielä mollata "miksi odottaa noin pitkään ????". Argh. Pistää vihaksi tuollaiset ihmiset.
Onnea aloittajalle ja tsemppiä jatkoon :)
Täysin samat ajatukset heräsi mullekin tuosta kyseisestä kommentista.
Jos kerran olet niin loistava koiran kasvattaja niin miksi sitten edes vaivaudut lukemaan näitä kyseisiä sivustoja saati sitten tulla pätemään tänne? Naurettavaa ja keskenkasvuista. Pitääkö kaikesta vääntää jokin kilpailu. "MEIDÄN ESA LASKI JO 3V KERTOLASKUJA!" Yrität sitten koirallasi tähdätä siihen kaikkeen mihin et itse ihmisenä koskaan kyvennyt.
Mutta asiaan. Tulin hyvälle mielelle luettuani kyseisen kasvukertomuksenne. Juuri näinhän se menee, alku aina hankala, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Maistuu paremmalta kun huomaa työnsä kantavan hedelmää kun osaa arvostaa pieniä asioita eikä pidä mitään itsestään selvyytenä. Kyllä se kieltämättä hyvältä tuntuu nyt aamuisin herätä häntää heiluttavan koiranpennun aamu intoiluun, ja silti samalla muistaa ensimmäisen 2vk kerryttämät univelat, pentu kun on aina pentu:)
(Kasvattipa sitä kuka tahansa... )
kuten te on se yksi suuri "vika" jonka takia syntyy näitä rähiseviä ongelma puudeleita ja jättirotuja; rajat ja rakkaus alusta lähtien on kaiken a ja o. Teidän metodeilla syntyy koiria, jotka hyökivät,purevat ja rähjäävät,tuhoavat omaisuuttanne ja sitten läydään palstalla ruikuttamassa että on pinna ihan loppu kun koira tekee sitä ja sitä.
Minä olen onnistunut jokaisen koirani kohdalla kasvattamaan ja kouluttamaan yhteiskuntakelvolliset koirat jo parinkymmenen vuoden ajan,,,, kokeilkaa te selvitä "vauvojenne" kanssa edes yksi vuosi. Mutta posiitiivista tässä on se että ongelmakoirakouluttajilla riittää töitä tulevaisuudessa paljon ;)
Lycka till :)
Jos sinulla oli joku pointti se taisi mennä hiukan ohi, ketjussahan juuri kirjoitettiin koirien käyttäytyvän hyvin...
jo menee tarkaksi. Puhun yleisesti asioista. Jos koira on lopettanut omistajansa puremisen 7 kk ikäisenä, niin ei todellakaan ole mikään hyvä koiran kasvattaja/kouluttaja :D
"Nyt sitten yhtäkkiä, pennun ollessa lähes 7 kuukauden ikäinen, tajusin, että kaikki tuollainen on jossain vaiheessa vain loppunut!"
aloittaja kirjoitti näin. Missä tuossa sanotaan, että pentu on lopettanut pahanteon 7-kuukautta vanhana? "jossain vaiheessa" -Itse ainakin ymmärrän tuon niin, että se on tapahtunut pikku hiljaa, huomaamatta. MUTTA, että vasta nyt, pennun ollessa 7-kuukautta, aloittaja ajateltuaan asiaa tajusi kaiken sellaisen pahanteon jääneen taakse, ehkä jopa monta kuukautta sitten, sitä tarina ei kerro.
Ja toiseksi: Aloittaja ei missään vaiheessa sanonut/väittänyt olevansa hyvä koirankasvattaja/-kouluttaja. Ja miksi kukaan ensimmäistä koiraansa kouluttava olisikaan? Ei kukaan ole seppä syntyessään. Mutta vaikka koirankasvatus ei ole rakettitiedettä, niin varsinkin ensikertalaisesta se voi joskus siltä tuntua, kun ei tiedä, kuinka kauan missäkin pitäisi normaalisti mennä tai kuinka monta toistoa tarvitaan, että koira oppisi jotain.
Itse ensimmäisen koiranpentuni kanssa mielessäni pyöri myös usein, että mitä jos koirasta tulee ongelmakoira, mitä jos minusta ei ole kouluttamaan sitä. Koirakirjallisuutta olin ahminut kilokaupalla, mutta käytäntö on aina eri kuin se mitä kirjoissa sanotaan.
Ja viimeisenä: Aloittajalle, kiva aloitus, se tuo varmasti toivoa ja motivaatiota useille! :) sääli vain, että näitä "älypäitä" täällä liikkuu. Ihmettelen usein, miksi vaivaudun täällä edes käymään kun muutamat ihmiset pilaavat mukavan keskustelun mahdollisuuden.
Kiitos sinulle "idiotismin vihaaja" ja muille ketjuun vastanneille, joilla tuntuu olevan luetunymmärrystaito ja sydän paikallaan! Tarkoitukseni ei todellakaan ollut kerskua koirankasvatustaidoillani vaan valaa uskoa kaikkiin niihin, jotka täälläkin murehtivat pentunsa käytöstä.
Minulla oli kerran sukat, joiden varret olivat tavattoman tiukat. Muistan ajatelleeni, että kyllä ne varmasti käytössä löystyvät, ja toden totta: näin kävikin. Eräänä aamuna laittaessani sukkia jalkaan huomasin, että niiden varret olivat juuri sopivan löysät ja olivat olleet sitä varmaan jo kauan. Samalla tavalla minulle kävi tuon koirulaisen kanssa; ei se suinkaan yhtäkkiä tietyllä kellonlyömällä muuttunut mallikelpoiseksi tai jos muuttuikin, missasin tuon kellonlyömän. Ehkäpä pentuni jopa osasi käyttäytyä jo viiden kuukauden iässä, vaikka samapa tuo. Pääasia, että minulla nyt on iloinen ja yhteistyöhalukas koiran alku rinnallani, ja samaa toivon kaikille muillekin!
Kiitos näistä sanoista.
Itselle tulossa 3 vk päästä oma koiruus..ja moni asia pelottaa ja kysyttää ja jännittää..Ihana lukea näiltä sivuilta muiiden kokemuksia ja ohjeita!
Itellä pyöri kanssa päässä jos jonkunsortin kysymyksiä, ja koiranpennun saavuttua vaivuin lähes epäuskon partaalle - en siksi, että pentu olisi ollut mahdoton, vaan siksi, että pelkäsin tekeväni siitä sellaisen.
Aloittajan tavoin kuitenkin huomaan pikkuhiljaa hienoa kehitystä. En väitä, että olisin äärimmäisen taitava kouluttaja, mutta olen onnistunut omissa tavoitteissani. Hienoa, että joku on pystynyt siihen paljonkin lyhyemmässä ajassa, mutta se ei tee koirastasi, tai sinusta sen parempaa. Pääasia, että voi olla tyytyväinen itseensä, ja parhaaseen ystäväänsä!
Muuten, "Jos koira on lopettanut omistajansa puremisen 7 kk ikäisenä, niin ei todellakaan ole mikään hyvä koiran kasvattaja/kouluttaja :D" -joo, paitsi jos koira on äärimmäisen villi, touhukas ja riehakas, hampaat saattaa kolahtaa väärään paikkaan vielä puolenvuoden tienoilla. Pureminen ei aina tarkoita äärimmäistä vihaisuutta, eikä myöskään sitä, että koira puree henkensä edestä ja lujaa. Vastaaja on vaan taasen halunnut asian näin ymmärtää, solvausta se on pienikin solvaus. Parempi myös se, että pureminen loppuu 7kk, kuin ettei se lopu ollenkaan.
Pennut ovat aina pentuja, tuonne vuoden iän tiennoille asti, ja tällöin ne tekevät tyhmyyksiä ja kokeilevat vielä rajojaan. En hetkeäkään usko, että kukaan on saanut koirastansa TÄYSIN yhteiskuntakelvollista viiden kk ikään mennessä, eihän tuossa iässä vielä edes näy kaikki ongelmat. Esimerkiksi tämän hetkinen tapaukseni oli pentuna hyvin kiltti ja kuuliainen. Vasta nyt parin vuoden iässä on jonkin sorttinen uhmaikä päässyt päälle, ja muistutellaan säännöllisin väli ajoin mikä nyt olikaan sallittua ja mikä ei. Joten, olenko minä huono koiranomistaja vai olisiko tuohon syynä koiralle luonnollinen käyttäytyminen?
Ei koiran kasvattaminen ole kerta hommaa. Se on koko koiran elämän ajan kestävää työtä. Ei voida sanoa, että puoli vuotiaana koirani oli jo täydellinen pakkaus, kiitos kasvatustaitojeni. Aina löytyy kehitettävää, ja jokaisella on oma tahtinsa oppia ja kehittyä.
Jokaisella koiralla on ne omat paheensa. Kukin keskittyköön siihen omaan koiraansa. Meillä koiranomistajilla on usein paha tapa sulkea silmämme omilta virheiltämme, ja etsimme virheitä sitä enemmän muista. Joku voi tässä kohtaa miettiä, että pyh, minun mustini on hyvin käyttäytyvä koira, olenhan sen itse kouluttanut. Mutta siinä tapauksessa voi miettiä tarkemmin; aivan varmasti koiralla kuin koiralla on jokin oma pieni pahe, jonka kanssa omistaja on voinut oppia elämään.
Nämä viitaten siis tuonne ylempänä käytyyn keskusteluun, jossa käytiin jonkin asteista kinaa.