mulla on diagnosoitu vaikea masennus.lääkitystä en ole vielä saanut mutta saan sen pian.
olen munannut elämäni täysin,ja olen vasta 20 vuotias.
amis jäi kesken viimisellä vuodella,heitettiin pihalle liikojen luvattomien poissa olojen takia.no,oma vika.
olin amiksessa luokkikseni silmätikku,se vihas muo,haukkus muo luokan edessä muille kun en ollut paikalla,sanos etten osaa tehdä mitään.
laitto huume testeihin,ramppasin koko ajan kuraattorilla ja lääkärillä anoreksian takia.
no kouluni loppus sitten ja aloin käymään töissä,tein siivous työtä,ensin kaikki meni hyvin ja jaksoinkin käydä töissä reippaasti.
nyt mulla ei ole enää edes työpaikkaa,ryyppäsin työpaikkani alta.nyt elän nolosti sossupummina.no saa ainakin vuokran maksettua et kämppä pysyis.
olen katsonut jo uusia työpaikkoja,ja aoin kyllä todellakin mennä töihin.en ole ollut työttömänä vasta kun viikon verran.
kaikki pienet raha varani menee ryyppäämiseen.
tiedän että olen alkoholisti,nyt oon ollu pari päivää ilman viinaa.
just join 2 viikkoa putkeen,huumeitakin olen käyttänyt.
ei vaan kiinnosta enää mikään,kaikki asiat joista ennen nautin,ne ei tyydytä muo enää millään lailla.saan iloa vaan pelkästä juomisesta.
mietin joka päivä missä vois juoda.aina se kalja vaan pyörii mielessä.
olen jäänyt 3 kertaa ratista kiinni,kauheet sakot kaikesta.
millä nekin maksan.mulla on niin iso kasa sakkoja ja laskuja et olen todella pahasti raha vaikeuksissa ja sekin rassaa muo.
tuntuu että elämällä ei ole mitään annettavaa,mikään ei vaan enää tunnu....miltään.tunnen että olen täysin epä onnistunut ihmisenä.
välillä mietin että alan käymään töissä kunnolla,alan urheilemaan,jätän kaljan juonnin,käyn kouluni loppuun ja rakennan itselleni hyvän ja turvallisen tulevaisuuden.
mutta,ajatukseksi sekin on aina jäänyt.
tuntuu että olen vanhempienikin edessä täysin nolla.
no nekin on eronnut muutama kuukausi sitten.lapsuuden kotini meni alta.yritän pitää meijän ukkon ja pikkusiskon koossa.
täytyy kuunnella niittenkin ongelmat ja paineet.yritä siinä sitten olla väli kädessä.
ja iskä ukko haukkuu mulle äitiä koko ajan,pikkusiskoni itkee mulle ja yritän vaan lohduttaa.
mut eiks ne ymmärrä et en mäkään jaksa kaikkea ottaa niskoilleni,pakko se on.koska haluan tukea niitä.
sain viel tietää näin 20 vuoden jälkeen että mun isoveli ei ole mun oikea veli.oli aika shokki.
halusin vaan kirjottaa tänne oman pääni sisällön..kirjotelkaa takas jos siltä tuntuu:) kiitos.
olen munannut elämäni täysin,ja olen vasta 20 vuotias.
amis jäi kesken viimisellä vuodella,heitettiin pihalle liikojen luvattomien poissa olojen takia.no,oma vika.
olin amiksessa luokkikseni silmätikku,se vihas muo,haukkus muo luokan edessä muille kun en ollut paikalla,sanos etten osaa tehdä mitään.
laitto huume testeihin,ramppasin koko ajan kuraattorilla ja lääkärillä anoreksian takia.
no kouluni loppus sitten ja aloin käymään töissä,tein siivous työtä,ensin kaikki meni hyvin ja jaksoinkin käydä töissä reippaasti.
nyt mulla ei ole enää edes työpaikkaa,ryyppäsin työpaikkani alta.nyt elän nolosti sossupummina.no saa ainakin vuokran maksettua et kämppä pysyis.
olen katsonut jo uusia työpaikkoja,ja aoin kyllä todellakin mennä töihin.en ole ollut työttömänä vasta kun viikon verran.
kaikki pienet raha varani menee ryyppäämiseen.
tiedän että olen alkoholisti,nyt oon ollu pari päivää ilman viinaa.
just join 2 viikkoa putkeen,huumeitakin olen käyttänyt.
ei vaan kiinnosta enää mikään,kaikki asiat joista ennen nautin,ne ei tyydytä muo enää millään lailla.saan iloa vaan pelkästä juomisesta.
mietin joka päivä missä vois juoda.aina se kalja vaan pyörii mielessä.
olen jäänyt 3 kertaa ratista kiinni,kauheet sakot kaikesta.
millä nekin maksan.mulla on niin iso kasa sakkoja ja laskuja et olen todella pahasti raha vaikeuksissa ja sekin rassaa muo.
tuntuu että elämällä ei ole mitään annettavaa,mikään ei vaan enää tunnu....miltään.tunnen että olen täysin epä onnistunut ihmisenä.
välillä mietin että alan käymään töissä kunnolla,alan urheilemaan,jätän kaljan juonnin,käyn kouluni loppuun ja rakennan itselleni hyvän ja turvallisen tulevaisuuden.
mutta,ajatukseksi sekin on aina jäänyt.
tuntuu että olen vanhempienikin edessä täysin nolla.
no nekin on eronnut muutama kuukausi sitten.lapsuuden kotini meni alta.yritän pitää meijän ukkon ja pikkusiskon koossa.
täytyy kuunnella niittenkin ongelmat ja paineet.yritä siinä sitten olla väli kädessä.
ja iskä ukko haukkuu mulle äitiä koko ajan,pikkusiskoni itkee mulle ja yritän vaan lohduttaa.
mut eiks ne ymmärrä et en mäkään jaksa kaikkea ottaa niskoilleni,pakko se on.koska haluan tukea niitä.
sain viel tietää näin 20 vuoden jälkeen että mun isoveli ei ole mun oikea veli.oli aika shokki.
halusin vaan kirjottaa tänne oman pääni sisällön..kirjotelkaa takas jos siltä tuntuu:) kiitos.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sä olet käynyt läpi aikamoisia juttuja. Mutta vaikka on vaikeaa, niin on hyvä merkki, että jaksat silti ajatella tulevaisuutta:
"välillä mietin että alan käymään töissä kunnolla,alan urheilemaan,jätän kaljan juonnin,käyn kouluni loppuun ja rakennan itselleni hyvän ja turvallisen tulevaisuuden."
"aoin kyllä todellakin mennä töihin.en ole ollut työttömänä vasta kun viikon verran."
Mä luulen, että nämä ajatukset on ihan mahdollista toteuttaa. Sulla on motivaatiota. Työttömyyttä ei ole tosiaan kuin viikko takana, niin että sopeudut varmaan hyvin vaikka uuteen työ- tai opiskelupaikkaan. Kannustaisin sua etsimään aktiivisesti itsellesi jotain toimintaa syksyksi, ellei työtä tai opisk. paikkaa löydy niin sitten vaikka harrastuspuolelle jotain. Masennuksessa on usein vaarana, että ellei ole mitään tekemistä päivittäin niin sitä jää yksin kotiin omiin ajatuksiin ja siinä mielialakin voi mennä aika synkäksi.
On kuitenkin tosi hyvä että olet hakenut apua masennukseen ja saamassa lääkkeetkin. Toivottavasti ne auttaa sua ja antaa puhtia, vaikkakaan kaikille ne ei toimi (nimimerkki kokenut).
Tuntuisi, että sun tarttisi päästä pikaisesti eroon juomisesta. Toki se on aluksi vaikeaa, mutta ajan myötä sitä tajuaa miten paljon paremmin voi fyysisesti ja psyykkisesti ilman alkoa. Ja sitten sitä huomaa, alkottomana, miten paljon iloa löytyy kaikesta maan ja taivaan välillä - vaikka pikku tuhatjalkaisesta koivunlehdellä - kun juodessa tuntui, ettei onnea tuo kuin pullonsuu.
Luulen että alko ei ole myöskään hyvä yhdistelmä masennuslääkkeiden kanssa. Myös huumeiden käyttö kuulostaa pahalta, niistäkin on hyvä vierottautua mitä pikemmin sen parempi. Toivon että et ole pahasti koukussa niin että se onnistuu.
Tuntuu että sulta vaaditaan tällä hetkellä apua ja tukea, vaikka tarvitsisit niitä kipeästi myös itse. Jos susta tuntuu esim. että isäsi uskoutuu sulle liikaa, niin hänen suuntaan varmaan voi jotain rajaakin laittaa, hän on aikuinen ihminen ja varmaan ymmärtää sen, ettei voi sua jatkuvasti kuormittaa. Pystytkö sä puhumaan sitten omasta tilanteestasi jollekin sun läheisistä? Olisi tärkeää ettet tule sivuutetuksi, kun sulla itselläsikin on vaikeaa. Kannustaisin myös juttelemaan jollekin ammatti-ihmiselle, vaikka mielenterveyspuolelle / sosiaalitoimeen. Tuntuu että sulla on paljon huolia mutta ei kuuntelijaa. Ja kirjoita ihmeessä tänne palstalle miten menee!
Voimia sulle eteenpäin elämään!! Oot arvokas ihminen ja ansaitset hyvää!!
20-vuotiaana et ole vielä munannut elämääsi, varsinkaan kun olet ollut vain viikon työttömänä.
Sinä tiedät nyt mitä alkoholista seuraa ja huumeet ovat vieläkin pahempi juttu. Jos jatkat käyttöä niin tulee käymään vain pahemmin. Päätä itse mitä haluat.
Se kiinnostamattomuus ym. johtuu paljolti juopottelustasi. Viina sotkee mielesi ja elämäsi keskittyy alkoholin ympärille jolloin kaikki muu jää taustalle. Ei sieltä pullosta mitään tämän parempaa tule. Olet jo nähnyt sen tien. Seuraavan kerran kun tulee himo niin mieti mitä siitä seuraa ja tee valinta.
Alkoholin- ja huumeidenkäytön lopettamisessa auttaisi ehkä jos hankkisit tietoa siitä mitä ne aiheuttavat kehollesi ja miten ne vaikuttavat aivoihisi. Juopottelu vaikuttaa tunnetilaasi.
Sen urheilun voit aloittaa ihan vain lenkkeilystä tai kävelystä. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa, mutta saat vaihtelua ja aloitat tekemisen mikä antaa voimia. Sitten myöhemmin jotain yksinkertaista punnerrusta tms. ja myöhemmin ehkä vähän punttia. Ei tarvitse kurottaa lajiurheiluun.
Jos lähelläsi on metsää niin vielä kerkiää käydä keräämässä sieniä talteen ja puolukat alkavat olla kypsiä. Kirjastosta saa ilmaiseksi sienikirjoja.
Mitään ihmeparannusta tuskin on olemassa vaan täytyy tehdä pitkäjänteistä työtä. Voi olla, että vasta vuoden-parin päästä voit katsoa taakse päin ja huomata että kannatti ryhdistäytyä, mutta jos jatkat samalla tavalla niin tiedät varmasti missä tilanteessa olet vuosien päästä.
Elämän tarkoitus ei ole materian kerääminen tai houkutusten perässä juokseminen. Rahalla ei mitata menestymistä, tärkeintä on että saat syötävää ja on tulevaisuus turvattu joksikin aikaa eteenpäin. Laita elämäsi kuntoon ja käytä aikasi sisimpäsi tarkasteluun.
Olet vasta 20-vuotias! Ei tuossa iässä voi sanoo että on munannut kaiken. Elämä on vasta edessä.
Pikku hiljaa eteenpäin. Juominen pois! Juo kohtuudella seurassa vain kun on syytä juhlaan, äläkä kaljoittele vanhasta muistista äläkä koskaan juo yksin. Se on nro 1 sun elämäsi saattamisessa oikeille raiteille, että saat juomisen pois etkä alkoholisoidu. Noidankehä poikki!
Luettele hyvät asiat: ymmärrät ongelmasi, osaat kertoo niistä, oot vasta nuori, omaisia on, kämppä on, järki kulta vielä päässä on, olet vastikään ollut töissä ja pystyt tekemään työtä...
Älä tee liian suuruudenhulluja suunnitelmia tai vaadi itseltäs liikoja, se jää usein haikailuksi. Ei kannata yrittää liikoja, ettei pety. Kun kohentaa elämäänsä ihan pienin askelin, se alkaa sujua pikku hiljaa. Huomaa että sainpas ton asian edes hoidettua jne. Syntyy hyvän kierre!
Sun pitäis mielestäni saada ennen kaikkea päihdeongelmasi hoitoon. Ilman sitä muukin on koko lailla turhaa. Nuorelle on löydyttävä siihen tukea.
Olet vielä niin nuori, ettei mitään hätää.
Vanhempien avioero on tosi rankka juttu tuossa vaiheessa elämää - olen ollut itse samassa tilanteessa. Älä syytä itseäsi!
Olet pahassa tilanteessa, mutta ota päivä kerrallaan. Aloita ammattikoulu uudelleen ja käy siellä sitkeästi.
Päihteet täytyy jättää ihan kokonaan ja lopullisesti. Myös tupakka. Tämä on ihan ehdoton asia.Tiesitkö, että alkoholi ja tupakka aiheuttavat masennusta kaiken muun pahan lisäksi?
Mistäköhän voisit saada tukea?
Onko sulla ystäviä,joilta voit saada tukea positiiviseen elämänmuutokseen?
Jos ei ole, sun täytyisi hankkia niitä.
Miten olisi seurakunta: sun ei tarvitse olla henkevä mennäksesi seurakuntaan mukaan.
Joku sellainen paikka, missä ei varmasti tarjota alkoholi olisi sulle nyt tärkeä!
Kirjoittele tänne ja on muitakin paikkoja, vertaistukea tms.
Pelkästään psyykenlääke ei sinua auta, ymmärräthän sen?
Tarvitset myös ihmisten tukea elämänmuutokseen ja elämäsi rakentamiseen!
Tsemppiä!
Elämäsi perusta olisi ensin saatava kuntoon:
a) keksi jotakin elämänsisältöä alkoholin ja huumeiden tilalle
b) koeta rauhoittaa kotielämäsi yleensäkin
Helppoja neuvoja. Mutta käytännössä ...
Mistä löytyy elämänusko ja -halu sekä motivaatio pyrkiä jälleen ylöspäin? Seurakunnastako?
Vahvuus jollakin elämänalalla ja sen osoittaminen, niin ettet enää olisi nolla.
Entä ympäristönvaihdos - voi olla vaikeaa tässä työllisyystilanteessa.
Opiskelu antaisi monenlaista tukea yhteiskunnan taholta ja mahdollisuuksia jatkoon.
Mutta tuo viina. Sen tilalle tarvittaisiin tosiaan jotakin muuta pitämään sinua pystyssä, sillä sitähän alkoholikin tavallaan tekee estäessään sinua suoraan kohtaamasta elämän todellisuutta, joka ei tosiaan näytä pehmeältä. Viinanjuonti sekä pahentaa ongelmiasi että johtuu niiden kasaantumisesta. Paha kierre, mutta voitettavissa!
kaikille jotka on jaksanut lukea mun vuodatukset tänne.löytyyhän niitä hyviäkin ihmisiä maailmasta näköjään.:)
mulla on kavereita joille voin puhua,olen kavereiden avulla selviytynyt jotenkin siitä syömishäiriöstäkin.
tiedän että pitäis ottaa itteään niskasta kiinni.
kaikki vaan tuntuu mahdottomalta.taas olen tarttunut pullon kaulaan,ja tulee taas monen päivän ryyppyputki.
haluaisin siihen alkoholi ongelmaani todellakin hoitoa,se pilaa elämäni,monet kaveri välit menny sen takia koska kännissä ihminen on..no...IDIOOTTI!
mitä ottaisin alkoholin sijasta...en vaan pysty olemaan ilman sitä 2 päivääkään.
teidän että "puran" ongelmani alkoholiin ja se ei todellakaan ole hyvästä-
kai jossain vaiheessa vois aikuistua ja ajatella järkevästi,sais vaan elämän intoni takaisin.
suvussamme menee alkoholismi,esim.isäni on alkoholisti.
kai kaikki tästä vielä järjestyy,joskus.
jos haluutte kirjotella mulle sähköpostin välityksellä niin laittakaa osotteenne tänne :)
Kiitos itsellesi! Pidä huolta itsestäsi!
Oletko hakenut apua päihdeongelmaasi?
En tiedä, mihin sinun pitäisi kääntyä, mutta päihteistä sinun täytyy EHDOTTOMASTI päästä TÄYSIN eroon! Fiksuna naisena sen ymmärrät itsekin, eikö niin?
Jos sinulla on kaveriporukka, missä käytetään alkoholia, siitä täytyy irrottautua.
Ensimmäisen askelen olet jo ottanut: olet tunnustanut ongelmasi. Se on hyvä alku. Sitten täytyy ottaa toinen askel ja seuraava jne.
Etsi apua tähän alkoholista pois pääsyyn!
Tiedäthän, ettei ongelmia voi alkoholiin purkaa. Alkoholi lisää ja pahentaa ongelmiasi.
Saattaa olla, että suvussanne on alkoholismia. Nyt sinulla on tilaisuus muuttaa sukunne historia!
Älä enää jatka juomista hetkeäkään! Hae apua!!
Kaikkea hyvää sinulle, tyttö pieni!
Elämässä on varallesi ihania asioita!
Ole hyvä mun puolesta myös, hyvä että kirjoitit tänne!
Miten, onko sun paikkakunnalla tai lähistöllä AA:ta tai Päihdepoliklinikkaa? Kannattaa ottaa yhteyttä, tarjolla on ammattiapua ja vertaistukea. Sä olet niin nuori, että sua ei saisi menettää alkoholille! Eikä sun tarvitsisi menettää yhtään ystävää sen takia! Hoitoa on saatavilla, tartu ihmeessä tilaisuuteen. Ongelmasi ei ole jatkunut vielä niin pitkään, ettetkö voisi toipua jos vaan haluat.
Sulla on kuitenkin sisua, kun olet selättänyt syömishäiriönkin. Mikset siis myös alkoholin käyttöä? Sun täytyisi löytää elämääsi sellaista merkitystä, joka päihittäisi alkon. Uskon että sä onnistut. Älä siis jää yksin!
Moi. Itselläni todettiin masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Ekan kerran uskalsin hakea apua masennukseen vasta tämän vuoden alussa. Olen ollut ahdistunut ja masentunut yläasteelta lähtien. Yläaste meni heikosti, sen jälkeen olen lopettanut 2 koulua,työpaikan,armeijan,juonut vuokrakämpän alta, ollut putkassa monia kertoja, miettinyt itsemurhaa ties kuinka monta kertaa. En ole itseasiassa viimeisen 3 vuoden aikana tehnyt muuta kuin käyttänyt päihteitä ja perseillyt, juonut jokaikisen lantin jonka käteeni olen saanut. Nyt kun olen saanut oikeat lääkkeet ja asianmukaista hoitoa sekä vähentänyt viinan juontia rajusti, näyttää siltä että siellä tunnelin päässä jossain kaukana on sittenkin valoa. Olen pystynyt ottamaan ison askeleen elämässä eteenpäin. Jos ajattelen vaikka puoli vuotta taaksepäin elämästäni, en olisi ikinä uskonut että nyt voin näinkin "hyvin". Töitä en vielä pysty tekemään mutta henkinen hyvinvointi on parantunut huomattavasti. :).Voimia sinne, kyllä se olo siitä paranee kun itse haluaa ja ottaa avun vastaan mitä tarjotaan :).
Teillä tämän päivän nuorilla ei ole helppoa. Vaikka materiaalisesti Suomessa asiat ovat paremmin kuin yksi sukupolvi sitten, henkisesti ja sosio-emotionaalisesti yhteiskunta on sairaampi ja väärityneempi kuin aiemman sukupolven - teidän vanhempienne ja isovanhempienne - aikana.
Nyt kun on nuorille tarjottu helpompaa elämää, nuoret eivät ole tottuneet taistelemaan ja yrittämään itse. Ensin on kotona saatu kaikki suoraan suuhun, sitten onkin työnnetty kylmään maailmaan selviytymäänb itse - mutta kunh ei ole opittu elämisen taitoja - jotka ennen tulivat jo kotona myötäsyntyisesti - ei sitten yksin jaksakaan - eikä osaakaan - tulla toimeen.
Tämä sairas, isätön ja äiditön yhteiskunta sitten - ensin tyrkättyään nuoret niin varhain kuin mahdollista pois kodin turvasta (se kun on mukamas "sairasta" kun kotona asuu - on "läheisriippuvainen" tms. ) - ei anna nuorelle muuta evästä kuin "piiskaa" : pillereitä, mielisairaaloita, sosiaalityöntekijöitä, vankiloita, virkavaltaa, jne.
Ei ihme jos mieli on maassa, jos masentaa, jos ei näe toivoa, kun toivo on viety.
Toivo on mennyt, kun kaikki oikea on nuorilta (ja vanhemmiltakin) viety.
Kun kaikki oikea on viety ja vääristetty. Oikeat arvot, Jumala, usko - ja sen mukana toivo.
Vain löytämällä yhteyden Jumalaan joka on kaikkien ihmisten Isä/Äiti - Jumala, voi ihminen löytää tarkoituksen ja mielekkyyden elämäänsä.
Kouluissa, joissakin hoitolaitoksissa ja sairaaloissakaan, ei enää (joissakin ei ilmeisesti saakaan) puhuta Jumalasta, ei opeteta luottamusta meidän jokaisen ihmisen Luojaan ja Lunastajaan. Tämä tuo turvattomuuden ja vie pohjan ja toivon ihmiseltä.
Jumala kuitenkin on (sitä tosiasiaa ei epäusko poista) - ja Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä, Sinuakin joka tätä luet. Hän on Sinun oikea Isäsi ja Äitisi joka sinusta oikein hurjasti välittää, koska Hän rakastaa syvällä rakkaudella ihan jokaista (yksikään ei ole poikkeus tai erityisasemassa, koska Hän on suvereeni Rakkaus, joka tasapuolinen ja oikeamielinen).