Hämärän pieni enkeli,
nähdä voitko sen.
Enkelin sydämen pienoisen,
eessä enkelin.
Kerran enkeli rakasti,
rakasti kukkien tuoksua
ja sateista taivasta.
Rakasti kaikkea kaunista.
Lenteli siivin valkoisin,
yllä valtameren.
Katseli tähtiä iltaisin,
niityllä istuksien.
Mutta enkeli raksti liikaa,
oli sydän janoinen.
Enkeli tahtoi lisää,
taivaisiin lennellen.
Enkelin liekki sammui,
jäi vain kyyneleet.
Menetti hän kaiken,
paitsi sydämen sirpaleet.
nähdä voitko sen.
Enkelin sydämen pienoisen,
eessä enkelin.
Kerran enkeli rakasti,
rakasti kukkien tuoksua
ja sateista taivasta.
Rakasti kaikkea kaunista.
Lenteli siivin valkoisin,
yllä valtameren.
Katseli tähtiä iltaisin,
niityllä istuksien.
Mutta enkeli raksti liikaa,
oli sydän janoinen.
Enkeli tahtoi lisää,
taivaisiin lennellen.
Enkelin liekki sammui,
jäi vain kyyneleet.
Menetti hän kaiken,
paitsi sydämen sirpaleet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihanan riipaisevan kaunis runo. Tuli mieleen Hugo Simbergin haavoittunut enkeli taulu. Löysin myös paljon itseäni siitä.
Lausui näin...
Miks hämmästyitte säikähtäin
Mä suuren ilon ilmoitan
Maan kansoille nyt tulevan
Luostarit ovat avoinna
Sinne voi hakeutua päiväksi
Hetkeksi
Sekunniksi
Näin kertoo Dostojevski F.M
Luostareissa saat ohjausta enkeli tiellesi
Luostari on hämärä paikka
ja löydät hämärän enkelisi
Hakeudu toki luostari yhteisöön
Siellä rakastetaan
Suurella sydämmellä
Kerrot enkelistä hämärän? Ei
ajatusta ymmärtää voi. Onhan
enkeli aina valoisa. Yhtä kuin
aamun koi.
Tuo enkeli valkosiipi, jonka
sydäntä riipi. Oliko se rakkautta,
oliko se maailmankaikkeutta?
Ei halunnut enkeli valkosiipi, ei
halunnut hämäryyttä luoda. Halusi
vain valoa, vain valoa. Valoa enempi
esiintuoda.
Ei jälkeen jää kyyneleet, vaikka
enkeli taivaisiin liitelee. Liekki sammui,
taivas hetkeksi tummui.
Enkeli valkosiipi, hymyilee. Ei haittaa
kyyneleet, nuo taaksejääneet. Hän
hetkeksi katosi, uudestaan palasi.
Tuo enkeli valkosiipi.