Olen alkanut miettiä, auttaisikohan mielialalääkkeet. En tiedä olenko masentunut, en varmaan ainakaan pahasti, mutta olen todella yksinäinen ja jatkuvasti ahdistaa ja masentaa. Pikkuasiat saavat minut ärsyyntymään pahasti tai masentumaan loppupäiväksi. Olen ennen viillellyt, mutta sitten lopetin sen, ja nyt viimeaikoina on taas alkanut olemaan itsetuhoisia ajatuksia.
Ulospäin yritän hymyillä, vaikka viimeaikoina esitys on alkanut rakoilemaankin. Kotiporukat ei kuitenkaan aavistakaan kai mitään, että mulla on näin paha olla. Äiti tietää siitä että viiltelin ja on uhannut psykiatrilla, mitä en oikeasti halua. En halua puhua yksityisasioistani kenellekään tantalle joka vaan hymyilee ja nyökkäilee ja väittää tietävänsä miltä musta tuntuu vaikkei tajua mistään mitään vaan esittää myötätuntoista vaan koska saa siitä palkkaa.
Ja lisäksi pelkään oikeasti vieraita ihmisiä. Opettajilta en ikinä kysy mitään, vaikka tarvitsisinkin apua jossain, sillä en uskalla. Kaupassa ennemmin jätän jonkin asian ostamatta kuin kysyn myyjältä millä hyllyllä tms. se sijaitsee, jos en itse löydä. Ja pahin on ihmisporukat! Koulussakin vaan ahdistaa kulkea käytävillä yksin, aina yksin vieraiden (tai puolituttujenkin) seurassa kauhea paniikkiolo päällä. En kestä sitä, ja siksi vältän tilanteita joissa mun pitäisi puhua jollekin vieraalle. Siksi en halua psykiatrillekaan.
Mutta.. auttaako mielialalääkkeet? Miten?
Ja miten sellaisia saa? Tarvitseeko siihen jonkun psykiatrin tms. määräyksen vai voiko niitä vain hommata esim. apteekista? Ja sitten yksi pahimmista.. Miten kertoa äidille että haluaisin sellaisia?
ANTEEKSI, HIEMAN VÄÄRÄ PALSTA, MUTTA TÄÄLLÄ OLI TOPIC MIELIALALÄÄKKEISTÄ, NIIN AJATTELIN TÄNNE TUNKEA!
Ja jossei sulla ole muuta asiaa kuin vittuilua ja emopennuksi haukkumista, niin painu v*ttuun!
Ulospäin yritän hymyillä, vaikka viimeaikoina esitys on alkanut rakoilemaankin. Kotiporukat ei kuitenkaan aavistakaan kai mitään, että mulla on näin paha olla. Äiti tietää siitä että viiltelin ja on uhannut psykiatrilla, mitä en oikeasti halua. En halua puhua yksityisasioistani kenellekään tantalle joka vaan hymyilee ja nyökkäilee ja väittää tietävänsä miltä musta tuntuu vaikkei tajua mistään mitään vaan esittää myötätuntoista vaan koska saa siitä palkkaa.
Ja lisäksi pelkään oikeasti vieraita ihmisiä. Opettajilta en ikinä kysy mitään, vaikka tarvitsisinkin apua jossain, sillä en uskalla. Kaupassa ennemmin jätän jonkin asian ostamatta kuin kysyn myyjältä millä hyllyllä tms. se sijaitsee, jos en itse löydä. Ja pahin on ihmisporukat! Koulussakin vaan ahdistaa kulkea käytävillä yksin, aina yksin vieraiden (tai puolituttujenkin) seurassa kauhea paniikkiolo päällä. En kestä sitä, ja siksi vältän tilanteita joissa mun pitäisi puhua jollekin vieraalle. Siksi en halua psykiatrillekaan.
Mutta.. auttaako mielialalääkkeet? Miten?
Ja miten sellaisia saa? Tarvitseeko siihen jonkun psykiatrin tms. määräyksen vai voiko niitä vain hommata esim. apteekista? Ja sitten yksi pahimmista.. Miten kertoa äidille että haluaisin sellaisia?
ANTEEKSI, HIEMAN VÄÄRÄ PALSTA, MUTTA TÄÄLLÄ OLI TOPIC MIELIALALÄÄKKEISTÄ, NIIN AJATTELIN TÄNNE TUNKEA!
Ja jossei sulla ole muuta asiaa kuin vittuilua ja emopennuksi haukkumista, niin painu v*ttuun!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? En osaa sanoa miten helposti alaikäisille määrätään varsinaisia mielialalääkkeitä. Niihin tarvitaan lääkäriltä saatu resepti. Itse olen saanut masennuslääkkeitä kun kävin lääkärillä sanomassa, että kärsin jännittämisestä ja ahdistuksesta, esim. saatan kävellä kadulla ja alan jännittää ja minua voi huimata, tyypillisiä sosiaalisten tilanteiden pelon oireita. Lääkäri kyseli millainen mieliala on ollut ja onko tuntunut ahdistusta kotona ja minulla on ollut samanlaisia oireita kuin sinullakin, on siis masentanut ja joskus iltaisin ollut hirveää ahdistusta ja olen myös viiltänyt, sitä en onneksi ole tehnyt enää tänä vuonna. Olen myös melko hermoheikko, eli menetän malttini pikku jutuista ja kärsivällisyyttä ei ole. Lääke on kyllä auttanut noihin kaikkiin asioihin, en hermostu enää kaikesta ja en murehdi ja samaa ahdistusta ei tunnu.
Sinun ei pitäisi ajatella "äitisi uhkailevan psykiatrilla" vaan sinun kannattaisi ehkä ajatella tuota asiaa kokeilunarvoisena ideana.
Joko otat yhteyttä itse paikalliseen mielenterveysseuraan tai sitten parempi vaihtoehto olisi, jos pystyisit puhumaan asiasta äitisi kanssa ja ehdottamaan itse tuota vaihtoehtoa että kävisit psykiatrin juttusilla tilanteesi takia ja sanoisit että haluat kokeilla mielialalääkkeitä.
Ethän sinä tosissasi mitään siinä menetä, että käyt jollakin psykiatrilla juttelemassa ja toisekseen ainoa keino saada niitä mielialalääkkeitä on käydä siellä psykiatrilla.
Ainoastaan psykiatrit voivat kirjoittaa noita lääkereseptejä. Toisaalta psykologit ovat niitä henkilöitä, jotka yleensä juttelevat ihmisten kanssa. Tarvitset todennäköisesti kuitenkin vanhempiesi apua, koska psykiatri ei tietääkseni voi itse kirjoittaa mielialalääkkeitä alaikäiselle ja toisekseen tarvitset kuitenkin vanhempiesi apua tuossa asiassa, joten olisi oman etusi kannalta parhainta jos pystyisit juttelemaan tuosta asiasta äitisi kanssa.
Mielialalääkkeet ovat nykyisin varsin suosittuja ja sen kyllä toisaalta ymmärtääkin. Lääkkeitä pitää tutkia vuositolkulla, että niitä saadaan myydä lääkkeinä. Toisin sanoen niiden hyödyllisyydestä pitää olla vahvat näytöt, että niitä saa myydä.
Mielialalääkkeillä voi olla mielialaa kohentava vaikutus. Riippuu kait lääkkeestäkin ja joillekin sopii jokin toinen paremmin kuin toinen valmiste.
Edelleen kuitenkin paras vaihtoehto on kokeilla tuota keinoa, koska et siinä mitään menetäkkään ja todennäköisesti tilanteesi kohenee jo sillä jos pystyt puhumaan äitisi kanssa asioista ja sitten psykiatrin kanssa sinun pitäisi pystyä ainakin puhumaan. Psykiatrilla on myös vaitiolovelvollisuus yksityisistä asioista.
Jos äitisi on uhannut psykiatrilla, hän varmasti hyväksyy lääkehoidonkin. Nykyäänhän psykiatrit ja yleislääkärit kirjoittavat niitä onnellisuuspillerireseptejä. Kyllä ne todella auttavat. Ne latistavat tunteita, jolloin ahdistus ja masennuskin tuntuvat vähemmän. Lisäksi ne tuovat pientä hypomaniaa, eli tekevät mielen iloiseksi ja aurinkoiseksi. Ongelmien aiheuttajaa ne eivät tietenkään korjaa - vain vähentävät oireita, siis tuntemista. Jos mieltä masentaa, annetaan onnellisuuspillereitä.
Ihan tavalliselta lääkäriltä niitä lääkkeitä saa, ei tarvitse psykiatrille asti mennä.
Toisaalta kun tavalliset lääkärit eivät ihan helpolla kirjoita tuommoisia reseptejä (jos ei ole valmista paperidiagnoosia). Toisaalta tuo diagnoosi pitäisi olla joka tapauksessa psykiatrilta hommattu.
Varsinkin tämmöisessä tapauksessa pitäisin varsin mahdottomana että jokin ns. tavan lääkäri kirjoittaisi mielialalääkkeiden reseptejä.
Tavalliset lääkärit kirjoittelevat mielialalääkeresepteja jatkuvasti. Usein jopa ongelmiin mihin ei välttämättä lääkkeitä ensisijaiseksi avuksi tarvittaisi. Terveyskeskuslääkäriltä saa masennuslääkereseptin hyvin helposti.
Varmaan täysin totta tuo. Nykyisinhän se on lähes itsestäänselvyys, että vaivaan kun vaivaan kirjoitetaan jokin mielialalääkeresepti.
Käytäntö muuttui vissiin vuosikymmen sitten kun masennus alkoi oleman enemmän mediassa esillä ja mielialalääkkeistä tuli koko "kansan huvia".
En vain tiedä että miten tuossa hommassa tapahtuu valvonta. Sen takia ajattelin että se vaatisi jonkinlaisen diagnoosin tämmöisissä tapauksissa ensin psykiatrilta.
Toivottavasti löydät rauhan sielullesi. Ja kyllä, lääkkeet auttaa ja olet varmasti siihen oikeutettu. Mutta mikään absoluuttinen oikotie onneen se ei ole. Ainut keino onnellisuuteen tulee autenttisesta tuloksesta.