Eli:
En ajattele muuta kuin itseäni.
Käyn salilla päivittäin 2h mahdollisesti lenkkeilyä,rullaluistelua tms, ajatukseni pyörivät vartaloni ympärillä ja lähinnä siten, että koko aika mietin kuinka upea vartalo minulla on ja harva pystyy samaan, ihailen varsinkin takapuoltani 24/7, sillä harvalla on niin muodokasta ja samalla kiinteää persettä, ajatukseni pyörivät muutenkin vain ulkonäköni keskellä... mietin koko aika kuinka upeat vaatteet minulla on päällä, tulkitsen kaikkien katseet vain ihaileviksi(varsinkin miesten), voisin ihailla peilikuvaani tuntikaupalla, tunnen, että pärjään missä tahansa, sillä minulla on ulkonäköä ja vartaloa.
En ole yhtään empaattinen. En osaa eläytyä muiden murheisiin. En pidä lapsista/eläimistä. En rakasta ketään ihmistä ja harvasta pidän todella.
Missä menee raja? Milloin ajattelee liikaa itseään? En tarkoita että minulla olisi narsistinen persoonallisuushäiriö, vaan tarkoitan, että olenko vain jotenkin liian itserakas kenties? En edes tiedä miksi kysyn tällaista, mutta kyllä se pistää hieman miettimään, sillä en osaa kyseenalaistaa mitään tekemisiäni, vaan ajattelen aina, että ulkonäölläni/kropallani pärjään. Onko tämä jotain huonoa itsetuntoa tai omaa epävarmuutta, että korostan koko aika itseäni itselleni? Nämä ajatukset ovat siis ainoastaan päässäni, en kerro muille ihmisille kuinka paras olen(koska näkeehän sen päältä päin?)
En ajattele muuta kuin itseäni.
Käyn salilla päivittäin 2h mahdollisesti lenkkeilyä,rullaluistelua tms, ajatukseni pyörivät vartaloni ympärillä ja lähinnä siten, että koko aika mietin kuinka upea vartalo minulla on ja harva pystyy samaan, ihailen varsinkin takapuoltani 24/7, sillä harvalla on niin muodokasta ja samalla kiinteää persettä, ajatukseni pyörivät muutenkin vain ulkonäköni keskellä... mietin koko aika kuinka upeat vaatteet minulla on päällä, tulkitsen kaikkien katseet vain ihaileviksi(varsinkin miesten), voisin ihailla peilikuvaani tuntikaupalla, tunnen, että pärjään missä tahansa, sillä minulla on ulkonäköä ja vartaloa.
En ole yhtään empaattinen. En osaa eläytyä muiden murheisiin. En pidä lapsista/eläimistä. En rakasta ketään ihmistä ja harvasta pidän todella.
Missä menee raja? Milloin ajattelee liikaa itseään? En tarkoita että minulla olisi narsistinen persoonallisuushäiriö, vaan tarkoitan, että olenko vain jotenkin liian itserakas kenties? En edes tiedä miksi kysyn tällaista, mutta kyllä se pistää hieman miettimään, sillä en osaa kyseenalaistaa mitään tekemisiäni, vaan ajattelen aina, että ulkonäölläni/kropallani pärjään. Onko tämä jotain huonoa itsetuntoa tai omaa epävarmuutta, että korostan koko aika itseäni itselleni? Nämä ajatukset ovat siis ainoastaan päässäni, en kerro muille ihmisille kuinka paras olen(koska näkeehän sen päältä päin?)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tuo sinun kuvauksesi itsestäsi antaa narsistisen vaikutelman. Jospa alkaisit hiukka ajatella päänsisäistä viisautta ja empatiakykyä kanssaihmisten suuntaan. Hyvää jatkoa kuitenkin sinulle!
Olet ilmeisesti vasta 19- vuotias. Tuossa iässä ulkonäkö on vielä kaikki kaikessa toisilla, ei kaikilla nuorilla. Jos on saanut hyvän ulkomuodon synnyinlahjana, sitä varmemmin sitä käyttäytyy pinnallisesti. Miten sinulla tuo älykkyys ja koulutus puoli on? Pelkällä ulkonäöllä pärjää, ehkä jonkun aikaa, mutta elämässäsi tulee kuitenkin aika, jolloin tarvitset muutakin. Mieti, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi sairastut vakavasti ja se vaikuttaa ulkonäköösi. Jos, elämä on pelkästään pinnallisten arvojen varassa, siitä putoaa helposti pohja pois ja vaikeuksiin ei osaa varautua henkisesti.
Olet tyypillinen tämän ajan luoma narsistinen tuotos. Kuntosalit ovat tulleet ihmisille pyhätöiksi, ja palvonta paikoiksi, jossa voidaan ihailla omaa ruumista ja saada lisää kauneutta ja hyvää ulkonäköä. Siinä ei ole mitään pahaa, jos ihminen hoitaa kuntoaan ja terveyttään, mutta, jos elämä pyörii kaiken aikaa pelkän ulkomuodon ajattelun ympärillä, se on sairasta narsistisuutta.
Sinulla ei ole empatiakykyä, koska omalta itsesi ajattelulta et voi nähdä todellisuutta. Sinun olisi hyvä alkaa kiinnittämään enemmän huomiota elämään itseensä. Miettiä onko minulla hyötyä siitä, että olen pinnalta korea, mutta sisältä täysin tyhjää ja tunteetonta täynnä. Mitä toinen ihminen saa sinulta? Miksi hänen kannattaisi olla sinun kanssasi? Oletko hyvää seuraa ja annatko itsestäsi toisen kohtaamisessa yhtään mitään? Riittääkö toisten pelkkä ulkomuotosi ihaileminen sinulle, vai haluaisitko joskus saada tosi ystäviä?
Narsistinen ihminen on tunteeton ja sen vuoksi jää hyvin helposti yksin. Sinulle tulevaisuus voi olla yksinäinen, jos luulet, että pelkällä ulkonäöllä ja kropalla pärjää elämässä. Usko pois, se mikä on tärkeää lopulta, on läheisyys ja rakkaus ja aito välittäminen ihmisten kohtaamisessa. Olemalla oma aito itse ja ajatella, että elämää eletään toisten ihmisten kohtaamisien ja tuntemisien kautta, sekä kasvetaan tätä kautta henkisesti kypsymään siksi aidoksi omaksi itseksi, jonka sinäkin oikeasti tunnistat. Pinnallisuudessa piilee se vaara, että koskaan et tule lopulta tuntemaan itseäsi, kuka olet, etkä muita, ketä he ovat.
Käännä suuntaa. Ohita peili ja hanki kissa tai koira, jolle voit antaa rakkauttasi ja hellyyttäsi. Hanki hyvä ystävä, jonka kanssa voit tehdä kaikkea kivaa. Opettele huomaamaan vanhukset, sairaat ja auta heitä vaikka avaamalla oven. Pienistä teoista se lähtee, KASVAMINEN IHMISEKSI.
tuollainen itsensä peilailu kuuluu teini-ikään. Jos kaksvitosena oot samanlainen, oot keskenkasvuine narsisti.
Jokaista kasvattaa oma lapsi rajsuti ja väitänkin, ettei ole aivan 100% aikuinen, jos ei joudu vastaamaamaan jostakusta niin kuten omasta lapsesta.
ajattelet ihan järkevästi koska kaikki kauniit pelastetaan jos oot kaunis ja nainen pärjäät ainakin ulkoisesti hyvin, esim. saat kenet miehen tahansa, työpaikal löytyy aina mies joka tahtoo auttaa sua ym... mut muita naisia( ehkä joitain miehiäkin) se ärsyttää ja herättää kateutta. pitää paikkansa et kyl varmasti joka mies katsoo ja ihailee varmasti sua. Vaikuttaa kyl ettei sulle riitä mikään etkä ole tyytyväinen koskaan itseesi ja ehkä sen takia tarvitset ihailua muilta ja myös itseltäsi, en ole asiantuntija mut tää on mun mielipide