Ollaan avomiehen kanssa mietitty peheen perustamista, mutta mua mietityttää miten itse pärjään vauvan ja myöhemmin taaperon kanssa.
Mulla on siis ala-raajoihin painottuva CP-vamma ja käveln kaden kepin avulla ja pidemmillä matkoilla käytän pyörätuolia. Perheen perustaminen ei ihan vielä ole ajankohtaista mutta lähitulevaisuudessa kyllä.
Nyt haluaisin lukea muiden kokemuksia, miten olette pärjänneet lapsen kanssa kun omat jalat eivät toimi normaalisti? Eniten olen miettinyt synnytyksestä selviämistä ja sitä etten pysty esim. kantamaan lasta sylissä paikasta toiseen kun en voi kävellä ilman keppejä.
Tällä hetkellä me molemmat olemme vakituisissa töissä joten taloudellisesti meillä on kaikki hyvin.
Pyytäisin asiallisia vastauksia
Mulla on siis ala-raajoihin painottuva CP-vamma ja käveln kaden kepin avulla ja pidemmillä matkoilla käytän pyörätuolia. Perheen perustaminen ei ihan vielä ole ajankohtaista mutta lähitulevaisuudessa kyllä.
Nyt haluaisin lukea muiden kokemuksia, miten olette pärjänneet lapsen kanssa kun omat jalat eivät toimi normaalisti? Eniten olen miettinyt synnytyksestä selviämistä ja sitä etten pysty esim. kantamaan lasta sylissä paikasta toiseen kun en voi kävellä ilman keppejä.
Tällä hetkellä me molemmat olemme vakituisissa töissä joten taloudellisesti meillä on kaikki hyvin.
Pyytäisin asiallisia vastauksia
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta hyvä ystäväni, Kika Hammar, oli CP-vammainen suurperheen äiti ja kuvauksesi perusteella vammansa taisivat olla kattavampia kuin sinun rajoitteesi.
Kikasta löytyy juttua googlen kautta.
Onnea perheen perustamisen.
Hei! Kika Hammar asui Ruoholahdessa jo edesmenneen isoäitini naapuritalossa. Tulipalo järkytti koko perhettämme silloin viisi vuotta sitten. Olen usein pohtinut, että kuoliko taiteilija taloon vai päättyivätkö hänen päivänsä vasta Meilahdessa? Minkä vuoksi häntä ei saatu ulos palavasta talosta, kun muu perhe kuitenkin pelastui?
Tämä asia on vaivannut minua todella pitkään, ja jos suinkin koet sopivaksi kertoa tapahtuneesta edes jotakin, haluaisin kuulla.
käsittääkseni taloon. Hiekohkot keuhkot eivät auttaneet asiaa. Ja palo levisi nopeammin kuin kukaan osasi aavistaa. Minulle on kerrottu, että Kika komensi Peterin viemään pikkulapset ulos talosta ja sen jälkeen aikaa ei yksinkertaisesti ollutkaan tarpeeksi.
Kikan tunteneet tiesivät hänen vastenmielisyytensä kaikkia "seksittömiä" apuvälineitä kohtaan (näihin hän luki mm. pyörätuolin) ja minua on jäänyt vaivaamaan, että olisivatko tapahtumat silloin menneet toisin, jos Kika olisi ollut joustavampi.
Toisaalta jossittelu lie kaikista puuhista turhinta...
Upea nainen hän kuitenkin oli; vahva, lahjakas, päättäväinen ja rohkea.
ihan terve fyysisesti? Jos on, niin voisiko harkita, että mies jäisi kotiin hoitamaan lasta pikkuvauva-ajaksi?
on vammaton ja pystyy siis auttamaan monessa asiassa mutta en tietenkään kaikkea vastuuta vauvan hoidosta antaa hänelle...
Kantoliina tai muu sen tyyppinen ratkaisu varmasti tulee käyttöön...
Kiitos vinkeistä... ja lisää saa vielä laittaa jos löytyy :)
jos hommaisit pyörätuoliin jonkun vempeleen, jossa vauva kulkisi sinun kanssa? Jonkun näköinen koppa/istuin/ tuki syliisi, että vauva pysyy siinä, kun tarvitset kädet pyörätuolilla liikkumiseen???
Tai joku sellainen vempele, jossa olisi pyörät alla, jota voisit työntää edelläsi, kun kävelet keppien kanssa? Vauva pötköttelisi siinä.
Kantoliinassa tai -repussa voi kantaa vauvaa kun kulkee keppien kanssa. Se sitten vaan riippuu siitä, kuinka paljon jalkasi jaksavat kantaa. Tosin yhtälailla se käsissä kantaminen vaatii jalkavoimia kuin liinassa/repussa kantaminen. Mutta jos pystyt kävelemään raskauden loppuun asti, ei varmaan ihan pienen kantaminen tuota ongelmia, koska vastasyntynyt vauva painaa vähemmän kuin raskausmaha ihan viimeisillä viikoilla.
http://www.kantoliinakanava.fi/
Muutenkin kaikki vauvanhoitoon liittyvät systeemit pitää järjestää sinun rajoitteesi huomioiden.
Lapset kyllä kasvavat huimioimaan liikuntarajoitteisen vanhempansa rajoitteet, kun rajoite on olemassa jo hänen syntymästään asti. Hän ei juokse keppien kanssa kulkevaa vanhempaa karkuun yhtä lujaa kuin sellaista vanhempaa joka pystyy juoksemaan perään. Näin on kertoneet minulle tuttavat, jotka joko itse tai puoliso on liikuntarajoitteinen.