Äiti on lapsen lähihuoltaja, äidillä on todettu ahdistuneisuutta ja hän on usein hyvin epäsosiaalinen, pelkää muita ihmisiäm, arka yms. On nuorempana yrittänyt itsemurhaakin. Alkoholin käyttö maltillista, mutta "kun käytetään niin käytetään kunnolla", haettu jopa putkaan kotoaan känniriehumisen vuoksi. Kaikesta tästä huolimatta lapsi määrättiin asumaan äidin luokse. Nyt saimme tietää (ei tosin aivan satavarma tieto) että äiti olisi ollut hoidossa mielenterveydellisistä syistä. Onko isällä oikeus saada tietoja äidin tilasta, ihan lasta ajatellen vain? Vai ehkä lastenvalvojan asia on selvittää onko äiti kykenevä lähivanhemmaksi edelleen? Lapsi asuu tällöin isovanhempiensa luona (äiti ei halua antaa isälle yhtään enempää päiviä kuin sopimuksessa lukee). Mutta jos äidillä on pidempi aikaisia hoitojaksoja jatkossakin, on varmaan ihan perusteltua muuttaa sitten huoltajuus isälle. Tosin Suomessa tuskin on.. Mutta ainahan toivoa saa!
Mielenterveysongelmat?
huoltajuuden vaihto?
113689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
syy menettää/vaihtaa huoltajuutta. Ja epikriisit ym. ovat salaisia, ilman muuta. Et varmasti haluaisi omia terveystietojasikaan yleiseen jakoon
syy menettää/vaihtaa huoltajuutta. Ja epikriisit ym. ovat salaisia, ilman muuta. Et varmasti haluaisi omia terveystietojasikaan yleiseen jakoon
sinulta otetaan lapsi pois.
Että ihan nuorempana itsemurhaakin yrittänyt? Vallan kauhistuttavaa! Se pitää muistaa vielä vanhainkodissakin että menit sitten teininä kirjastokortilla rannettasi nirhaamaan senkin angstaaja.
Arkuus toki on painava syy muuttaa huoltajuus. Jos ei jumalauta smalltalk onnistu niin ei sitten mikään muukaan. Suupalttius kunniaan ja ujoilta mukulat huostaan!
No "nuorempana" eli nuorempana kuin nyt, mut aikaa ei ole edes 10 vuottakaan. Ja aika lähellähän se kuolema taisi olla, selkäranka vain taisi murtua ja jotain muuta mutta ei sentään niska... Ja kun lapsen lähihuoltajuudesta kiisteltiin, useat tahot (mm. lastenvalvoja ja lasten psykologi) totesi äidillä olevan ongelmia. Ja juuri sen takia äiti määrättiin lähihuoltajaksi, että ei sekoaisi enempää vaan lapsi olisi motivoiana siinä parantumisessa, mut onko tämä lapsen etu?
sinun kuuluu selvittää asia ja tilanne ja uskon, että vastauksia löytyy kun otat yhteyttä lastenvalvojaan. Voihan olla, että äiti on tarkkailulistalla jos käytös on arvaamaton ja on hallitsematonta päihteiden käyttöä. Tiedän aika läheltä tapauksen, jossa lapsi otettiin huostaan kun äiti ryyppäili ja isäänkään ei voinut luottaa huoltajuudessa. Vanhempi lapsi meni isoäidilleen( huoltajuus siis) ja nuorempi vieraalle. Isoäidin ikä vaikutti siihen, ettei saanut nuorempaa koska lapsen perään katsomisen katsottiin olevan liian kovaa työtä iäkkäälle.
Kannattaa olla valpas lapsen edun vuoksi ja ymmärrän että kannat huolta. Niin pitääkin kantaa.
Lasta ei voi asettaa tuollaiseen asemaan. Ei lasta voi jättää hoitoon ongelmaiselle vain siksi että ongelmainen paranis.
Ja sitten teille kaikille tiedoksi: Tällaisissa tilanteissa on otettava yhteyttä lastenSUOJELUUN, ei lastenVALVOJALLE. Lastenvalvojalla sovitaan tapaamiset, huuoltajuudet ja elatukset, lastensuojelussa sitten selvitetään niitä kotioloja ja sitä onko kaikki niin hyvin et laspi voi kotonaan olla.
Eli sinuna soittaisin lastensuojeluun ja kysyisin sieltä mitä mieltä ne on asioista.
Mikä viranomainen kunnassa hoitaa lastensuojelun keissit ja mikä lasten edunvalvontaan liittyvät?
pienissä kunnissa ja paikkakunnilla voi sama henkilö hoitaa lastenvalvojan/suojelun tehtävät. Joka tapauksessa lapsen etu on oltava aina päällimmäisenä, eikä lasta voiu pitää siksi, että menetys /huoltajuuden menetys järkyttäisi äidin mielenterveyttä. Aloittajan kuuluu ottaa yhteys paikkakunnan sosiaalitoimeen joka hoitaa lastensuojelu ym asiat.
paikkakunnilla
mitään kokemusta, joten en tiedä, miten tuossa käy, mutta minusta on aivan käsittämätöntä, että lasten kustannuksella "hoidetaan" vanhempien mielenterveyttä. Kyllä sen pitäisi mennä niin, että erossa mietitään AINOASTAAN lasten parasta, ei kenenkään muun. Jos toinen vanhempi ei pysty hänestä huolehtimaan, niin silloin hänestä tulisi huolehtia jonkun muun.
Myös tuo on aivan käsittämätöntä, että lapsi viedään pitkäksikin aikaa hoitoon ulkopuoliselle henkilölle, jos ei vain satu olemaan sopimuksen mukainen tapaamisajankohta. Minusta olisi vähintäänkin reilua, että sopimukseen kirjattaisiin, ettei lasta saa viedä muille hoitoon, jos etävanhempi hänet vain haluaa ja pystyy ottamaan silloin. Vaikka ei siis huoltajuutta vaihdettaisikaan, niin lapsella pitäisi olla oikeus olla jomman kumman vanhemman luona ennemmin kuin isovanhemmilla tai jossain muualla vieraalla hoidossa. Edelleenkin kyse on siis lapsen edusta, ei kummankaan vanhemman.
että lapsi on sen takia heitteillä eikä äiti pysty huolehtimaan lapsen perustarpeista edes niin silloin ensisijaisesti olisi tarjottava apua äidille ja lapselle sosiaalitoimen puolesta esim.
Itse olen eron jälkeen sairastunut(ja muistakin syistä) keskivaikeaan masennukseen ja paniikkihäiriötä olen sairastanut nuoresta asti. Nämä molemmat rajoittavat elämääni;varsinkin työelämää ja olen ollut työelämästä pois moneen otteeseen. Olen vuosia saanut terapiaa ja lääkitys on jotka helpottavat elämääni huomattavasti. Itse hain apua aikoinaan kun tilanne meni siihen,etten jaksanut sängystä nousta saati hoitaa lastani. Onneksi oli isovanhemmat tukena ja sain kotiapua sosiaalitoimistosta.
Silloin eksäni alkoi puhua että hakee lapsen huoltajuutta mutta minulle sanottiin että mielenterveysongelmat eivät sinänsä ole kyllä mikään peruste ottaa lapsi pois äidiltään jos erilaiset hoitotavat auttavat tilannetta parempaan päin.
Eri asia on,jos kuvioissa on alkoholi ja varsinkin lapsen aikana ja kuten sanoin,se,ettei pysty mitenkään huolehtimaan lapsestaan eikä ole esim. valmis hakemaan apua.
Voithan ottaa sosiaalitoimistoon yhteyttä ja kysyä että voitaisko tilannetta jotenkin alkaa selvittää että mikä lapsen äidin tilanne oikeasti on. Eihän sinun välttämättä tarvitse yksinhuoltajuutta hakea,voit muutenkin ottaa lastasi useammin itsellesi ja sanoa lapsen äidille että hakee apua. Mikäli kieltäytyy hakemasta sitä niin sitten hakisin huoltajuutta jos tilanne on tosiaan se että äiti ei "pärjää" lapsen kanssa kaksin.