eli tässä mun pieni tarina.. Olen ollut nyt sinkkunainen idemmän aikaa. Tuossa taannoin kun yhdestä liikkeestä hain itselleni tietokonetta niin tämä ihana söpö myyjä alkoi flirttailla ja jutella ja antoi lopuksi numeronsa. Hetken rohkeutta keräten, seuraavana päivänä otiin häneen yhteyttä ja pidettiinkin pari viikkoa tiiviisti yhtä. Hän oli aivan mahtava herrasmies ja katseltiin hänen luonaan elokuvia, suudeltiin ja juteltiin kaikenlaista. Hän sanoi miten haluaa minuun tutustua ja miten hyvä hänen on olla kanssani. Sänkyyn asti emme menneet koska hän ei halunnut edetä liian nopeasti. Kun alkoi olla niin kiihkeää... menimme "jäähylle" tupakalle. Hänen pyynnöstään.
Jotenkin tämä mies on nyt jättänyt polttomerkkinsä sydämeeni. En tiedä miten pystyinkään niin nopeasti ihastumaan niin syvästi. Tuntui että kaikki synkkasi heti jo ensitapaamisella siellä liikkeessä, ja sitä hänkin silloin sanoi. Hän lähetti minulle viestiä päivittäin ja minä hänelle parin viikon ajan...
Sitten yksi kaunis viikonloppu kaikki loppui. En kuullut hänestä mitään.. hän ei enää vastannut viestiini eikä puhelimeen kun YHDEN kerran koitin soittaa.. eikä koskaan soittanut takaisin. Maanantaina kysyin viestitse häneltä suoraan että onko minut heitetty roskakoriin. Vastaus tuli.. Hänelle oli tullut jonkinsortin ahdistuksen tunnetta eikä oikein itsekkään tiennyt missä mennään... tämän viestin jälkeen yhteydenpito loppui kokonaan..
Kävin tässä taannoin kaupassa ja hän käveli käytävällä mua vastaan. Mun sydän löi varmaan ylilyönnin ja hakkas tosi kovaa sen jälkeen.. Ei kivaa... Miten ihmeessä saan pääni selväksi? Ajattelen vain häntä ja sitä, mahtaako hän enää ikinä ottaa minuun yhteyttä. Hän tuskin tunsi/tuntee samoin kun minä...
Jotenkin tämä mies on nyt jättänyt polttomerkkinsä sydämeeni. En tiedä miten pystyinkään niin nopeasti ihastumaan niin syvästi. Tuntui että kaikki synkkasi heti jo ensitapaamisella siellä liikkeessä, ja sitä hänkin silloin sanoi. Hän lähetti minulle viestiä päivittäin ja minä hänelle parin viikon ajan...
Sitten yksi kaunis viikonloppu kaikki loppui. En kuullut hänestä mitään.. hän ei enää vastannut viestiini eikä puhelimeen kun YHDEN kerran koitin soittaa.. eikä koskaan soittanut takaisin. Maanantaina kysyin viestitse häneltä suoraan että onko minut heitetty roskakoriin. Vastaus tuli.. Hänelle oli tullut jonkinsortin ahdistuksen tunnetta eikä oikein itsekkään tiennyt missä mennään... tämän viestin jälkeen yhteydenpito loppui kokonaan..
Kävin tässä taannoin kaupassa ja hän käveli käytävällä mua vastaan. Mun sydän löi varmaan ylilyönnin ja hakkas tosi kovaa sen jälkeen.. Ei kivaa... Miten ihmeessä saan pääni selväksi? Ajattelen vain häntä ja sitä, mahtaako hän enää ikinä ottaa minuun yhteyttä. Hän tuskin tunsi/tuntee samoin kun minä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaapa surulliselta toi loppu...Ymmärrän sua,itselläni vähän samanlainen tapaus takana. Kaikki alkoi aika samoin tavoin,tapailtiin päivittäin n.2kk ajan.Mies oli jo suurinpiirtein kosimassa mua(siis vihjaili siihen suuntaan)ja puhuttiin perheen perustamisesta. Olin pitkästä aikaa rakastunut ja mies vakuutteli,että oli niin hyvä olla kanssani...Kunnes yhtäkkiä mies muuttui täysin. Aavistelin tästä kyllä ja kun sanoin siitä,mies muuuttui ilkeäksi ja haukkui minua vainoharhaiseksi.
Muutama viesti ja ei vastannut soittoihin. Sanoi,ettei voisi olla ihmisen kanssa,jonka tunteet ailahtelee noin paljon etc. siis yhtäkkiä minussa ei ollut enää yhtään mtn hyvää ja kaikkki vain siitä,kun kysyin hänen entisestä ja meidän suhteesta. Noh, kuukausi myöhemmin mies tuli entisen naisensa ja lastensa kanssa vastaan...Siinäpä hän sitten katsoi minua suu auki...huvitti ja samalla tuntui hyvältä,että oikeessa olin(eivät epäilyni olleet siis tuulesta temmattuj)...En ole kovin mustasukkainen ihminen ja vaistoon aika herkästi,jos kaikki ei ole ihan hyvin.
Outo tuo ensimmäinen tapaus, kun sänkyyn asti ei ole menty. Sillä joko on ollut toinenkin nainen, tai joku juttu/erikoisuus "alakerrassaan".
.
blaah...
1) Et ollutkaan tarpeeksi täydellinen hänelle (eli tunteista ei tietoakaan)
2) Se on neitsyt tai "siellä" on jotain poikkeavaa tai hänellä on potenssihäiriöitä ja pahoja suorituspaineita. Hmm... luulisi että olisi kertonut...
3) Hitaasti ja varovaisesti aloitettu sänkyynkampeamis-yritys, mutta loppui kärsivällisyys kesken (ja miehellä on jo nainen. Ja/tai koitti viimein päivä, kun vaimo tuli 2 viikon lomalta kotia.)
4) vedonlyönti kaverin kanssa siitä, miten hänen ei tarvitse edes pyytää naisilta kun ne vievät väkisin.
5) Meinasi ruveta Auervaaraksi, eli päästä käsiksi rahoihisi. Sitten huomasi että sulla ei omaisuuksia olekaan, vaikka tietokoneita ostelet.
Kyllä tuotakin tapahtuu nytkin eikä vain Auervaaran aikaan. Tuollainen ihminen = psykopaatti. Ei suinkaan päälle päin mikään "hullu", vaan korkeissakin asemissa, miellyttäviä. Eivät tee epäitsekkäitä tekoja koskaan, vaan ovelia rikoksia. (Älykäs ei ole sana, jota sellainen ihminen ansaitsisi, viisaudesta puhumattakaan.)
6) Homoseksuaali, joka ei olisi millään halunnut olla homoseksuaali? ...tapahtuuko tällaista? :)
se se on
7) Sillä oli koko ajan toinen, ja jätti menemättä kanssasi sänkyyn, jotta voi "hyvällä omallatunnolla" sanoa että ei ole pettänyt.
8) Kuuluisa klassinen "sitoutumiskammo"-tapaus / haluaa pitää entisen elämänsä. Ei tämäkään selitä sitä, miksi hän ei halunnut mennä sänkyyn! ???????
Kiinnostava tapaus totta tosiaan... minkähän ikäinen tyyppi lienee ollut?
kuitenkin sen parin viikon aikana julkisesti julkisilla paikoilla piti lähellä ja suuteli mua... piti kädestä, ja kainalossa... Olishan joku kaveri saattanut nähdä ja raportoida toiselle osapuolelle.. en usko että olisi riskiä ottanut jos vaimo tai tyttöystävä... Ikää tällä kaverilla on 24.
"tullut jonkin sortin ahdistuksen tunnetta" yht'äkkiä ei vastannut enää viesteihin eikä puhelimeen ei ole ollut niin ihastunut kuin sinä olit. On yht'äkkiä ajatellut että hänen on yksinään parempi kuin kanssasi. (Lisäksi veikkaisin fyysistä ongelmaa tai fyysistä kokemattomuutta.)
Kävi mulle keväällä sama, että kädestä pitoa ja sydämen muotoisia suklaarasioita, ja yht'äkkiä kun hän oli tehnyt päätöksen, niin ei enää vastannut puhelimeen eikä viesteihin, ja luulin oikeasti että hän oli kuollut sairauksiensa vuoksi. Sitten vastasi pakon alla, kun olin kirjoittanut ottavani sukulaisiinsa yhteyttä. Minusta oli outoa että yht'äkkiä en ollutkaan edes sen arvoinen, että olisin vastausta viesteihin ansainnut. Tämä mies oli kärsinyt masennuksesta koko ikänsä, ja käytti masennuslääkkeitä, joista johtuen (ja tupakastakin) "eräs homma" ei täysin toiminut...(Tämä nopeutti sellaisen suhteen päättymistä, jossa kemiat eivät kohdanneet. Olimme aivan samanlaisia, mikä ei ole hyvä asia.)