Eikö TOKL:ssa gradut joudu lainkaan esitarkastukseen? Hämmästyin hieman, kun tuttu kirkkain silmin väitti, että "joo, meillä on sellainen kritiikkiseminaari -> teen sen pohjalta korjaukset -> palautan valmiin työn."
Jos näin on näreet, niin hoh-hoijaa. Tiedettäkö?! =)
Jos näin on näreet, niin hoh-hoijaa. Tiedettäkö?! =)
Vastaukset 11
Vanhimmat
"joo, meillä on sellainen kritiikkiseminaari -> teen sen pohjalta korjaukset -> palautan valmiin työn."
Eikös tämä ole ihan normaali systeemi? Omalla kohdalla homma etenee niin, että on graduseminaari jonka aikana ensin esitetään
1) tutkimussuunnitelma, jota muut opponoivat
2) esitetään väliraportti, jota muut taas opponoivat ja
3) Esitetään alustava n. 40-50 sivuinen hahmotelma työstä jota muut taaskin opponoivat.
Sitten kirjoitetaan varsinainen työ (n. 75-110 s.), ohjaaja(t) tarkastavat työn, antavat alustavan arvosanan, jonka jälkeen työtä voi vielä korjailla.
Näin se suurin piirtein menee nykyisin ainakin Vy:ssä englannin laitoksella.
Tosin, on niitä sellaisiakin yksilöitä takavuosina kuulemma ollut, jotka ovat tehneet gradun täysin omin päin ilman mitään sen kummempia graduseminaareja.
Ja joissakin yliopistoissa, tiedekunnissa, oppinaineissahan ei sinänsä ole erillistä graduseminaaria, vaan nimen omaan syventävien opintojen seminaarityö on jo ikään kuin gradusemma.
Kai siis tästäkin on olemassa mitä erilaisempia variaatiota.
Kyllä näin on kasvatustieteiden tiedekunnassa Turussa. En tiedä mitä ihmeellistä siinä on. Tarkoituksena on palauttaa koko työ seminaarissa ja sekä proffa että opiskelijat lukevat sen ja sen jälkeen sitä käsitellään 1,5 tuntia (ainakin). Tällöin proffa varmaankin pystyy antamaan kaikki samat korjaukset kuin antaisi esitarkastusvaiheessa. Työhän on samalla lailla päällisin puolin valmis. Eri asia on tietysti jos joku palauttaa aivan keskeneräisen version. Kyllä sillon varmaan ainakin saa viedä vielä esitarkastukseenkin työn.
Itse jopa vähän kaipasin tällaista kritiikkiseminaaria kun sitä ei omassa oppiaineessani ole. Tulisi ehkä tehtyä helpommin työ valmiiksi kun olisi deadline, jolloin sitä käsitellään. Meillä piti kertoa vain noin puolikkaasta gradusta, eikä sitäkään tekstiä toimitettu ryhmälle, kerrottiin vaan omasta työstä. Näin gradunteko oli paljon itsenäisempää. Miksi mielestäsi kritiikkiseminaari on outo?
Mikä on ero esitarkastuksella ja tuolla jumalaisella kritiikkiseminaarilla?
Esitarkastus prosessina: proffa lukee täysin henk. koht. 4-5 päivää gradua! Siihen nähden tuo parin tunnin kritiikkisemma vaikuttaa aika keppoiselta. Mitä tulee muihin opiskelijoihin, niin heidän eväänsä antaa viime hetken palaute työstä ovat KYLLÄ melko heikot...
Minulla on sellainen kuva tuosta "kritiikkiseminaarista", että halki-poikki-pinoon -meiningillä vaan työ kansiin ja sillä selvä. Eipä silti, gradu on toisaalta luokanopettajille se ensimmäinen ja viimeinen hetki, jolloin he pääsevät kosketuksiin TIETEEN kanssa.
Joo, mutta kyllä kritiikkisemmassakin gradu palautetaan n. viikkoa ennen proffalle, eli hän ehtii lukea sitä aivan yhtä lailla kuin esitarkastuksessa. En sitten tiedä saavatko opiskelijat myös jonkin kirjallisen palautteen, jossei semmaistunnossa ehditä kaikkea käsitellä.
Itse en pidä omaa esitarkastustani sen kummempana tai yhtään tieteellisempänä. Aika läpihuudoksi senkin voi tulkita, kun ei itse pidä gradua maailman tärkeimpänä asiana. Mutta enhän toki tiedä tarkkaan, kun en ole kasvatustieteilijä, että miten he sen kokevat...
Ahaa, eli toisin sanoen kritiikkiseminaari ON esitarkastus!! Nimi on vaan toinen...?! Näin ainakin tekstistäsi ymmärsin.
Näin kai on ymmärrettävissä! Perustuu kavereilta kuultuun.
Joopa joo... Juttelin TOKL:n kaverini kanssa, jonka gradu on pikkuhiljaa kasassa. OLI KUULEMMA JÄTTÄNYT KRITIIKKISEMINAARIA EDELTÄVÄNÄ ILTAPÄIVÄNÄ gradunsa proffalle!!! Eli jos tällainen on OKL:n "esitarkastus", niin morjens vaan kaikille luokanopettajille.
Mielestäni Jari Vilénin työ tiivistää koko systeemin: 55 sivuinen (OKL:n normaalimitta) gradu, jossa 30 sivua suoraan Simon historiikista. Oli kuulemma tehnyt täysin ohjeiden mukaan! Hoh-hoija...
Pah! Itse tein kasviksen proseminaarin kahdessa viikossa ja repäisin 3-.
Itselleni juuri äsken selvisi graduseminaarissa, miten työn palautus/tarkastusrumba meillä tarkalleen menee. Eli työn 1. suht. valmis versio palautetaan ohjaajalle/ohjaajille esiluettavaksi. Sitten työtä voi/pitää vielä parannella (muutoksia voi tulla kuulemma paljonkin) ja tämän jälkeen sitten jätetään viimeinen versio ja tehdään kypsyysnäyte. 1. version tarkastusaika on n. 1kk, riippuen hieman siitä mihin aikaan lukukaudesta työn jättää. (Jos ohjaajalla on esim. paljon opetusta, niin tarkastus voi viedä kauemmin.) Myös lopullinen versio tietty luetaan ja ohjaaja tarkastaa, että vaaditut muutokset on tosiaan tehty. Jos ei, niin rops! Arvosana tipahtaa hieman.
Lisäksi meillä on tosiaan tämä graduseminaari
(voi sitä kai kritiikkiseminaariksikin kutsua), jossa työn etenemistä esitellään kolmella kerralla ja saadaan näin kritiikkiä periaatteessa koko työskentelyprosessin ajan. Graduseminaarissa viimeisellä kerralla (joka on itselläni seuraavaksi edessä huhtikuun lopulla) pitää palauttaa n. 40-50 sivuinen "raakaversio" työstä, josta selviää jo suht. tarkasti koko työn pääasiallinen sisältö ja se mitä missäkin kohtaa työssä on jne. Kokonaispituus lopullisessa työssä on sitten n. 75-100 sivua; tämä pitäisi saada kesän aikana valmiiksi. Selvästi lyhyemmällä työllä tippuu myös arvosana.
Näin siis Vy:ssä englannin laitoksella. Minusta tämä systeemi toimii suht. hyvin ja on jopa omalla tavallaan vaativa, tuo graduseminaari nimittäin tuottaa jonkin verran tuskaa jos on paljon muita opintoja vielä sen ohessa jäljellä. Graduseminaarissa joutuu myös perehtymään muiden töihin, joka sekin on ihan positiivinen juttu - teettää tosin siis hommaa.
Mutta, en minä silti lähtisi kasvatustieteilijöitä mustamaalailemaan. Kullakin tiedekunnalla, laitoksella, jopa ohjaajalla on omat systeeminsä. Niin, eikä gradu monen kohdalla ole mikään maailman suurin tieteellinen tekele. Monihan ottaa sen välttämättömänä pahana, eikä niinkään piittaa lopputuloksesta. Eikä siinä minusta mitään pahaa sinällään ole, kunhan ei riko tutkimusta ohjaavia sääntöjä ja toimi epäeettisesti (kuten nyt ilmeisesti Vilen). Mutta evät kaikki tosiaan halua tutkijan pätevyyttä vaan muun ammattillisen pätevyyden ja sillä hyvä. Ja uskoisin, että vaikkapa kasvatustieteilijä, jota kiinnostaa pätevöityä tutkijaksi, myös sitten tekee hyvän gradun, olkoon tuo graduprosessi sitten millainen tahansa.
Tuo on kyllä aika kummaa. Puolessa päivässä ei kovin hyvin ehdi kukaan lukea kokonaista gradua. En tiedä mitkä hyväksymisprosessit kullakin proffalla sitten on, mutta luulisin että suurin osa sentään palauttaisi työnsä ajoissa. Oma kaverini on KTL:n puolella ja heillä on niin.
Olen kyllä huomannut saman, itsellenikin heltisi kasviksesta arvosanat aika helposti, usein lukemattakin.
No osoitat kyllä todellista tiedemiehen/naisen otetta yleistämällä kaverisi puheiden ja yhden julkisuuden tapauksen johdosta koko OKL:n gradun huuhaaksi. Kyllä sielläkin osa graduista on hyviä ja osa huonoja.
Mistä siis kiikastaa? Joku henkilökohtainen ristiretki? Onko joku OKL-tyyppi kiusannut?
Tuo loppu oli sentään hauska, että joku kehtaa tuommosella ylvästellä. Mahdat olla aika epeli.
Turun OKLssa koko graduprosessi on tiiviisti ohjaajan kanssa tehtävä. Gn suunnittelu aloitetaan yleensä puolitoista vuotta ennen valmistumista, jolloin meille annetaan graduohjaaja. Ohjaajaa tavataan sitten pelkästään tutkimussuunnitelman tekovaiheessa 20 tuntia pienryhmäistunnoissa ja siihen päälle ne kerrat, jolloin opiskelija(t) käy henkilökohtaisesti ohjaajansa juttusilla.
Kritiikkiseminaari on myös tällainen pidempi prosessi. Gradua ei palauteta vain ohjaajalle, vaan myös toiselle opiskelija(pari)lle, joka toimii opponoijana. Normaalisti työ palautetaan reilusti ennen omaa kritiikkivuoroa opponoijalle ja ohjaajalle, mutta kuten kaikilla muillakin laitoksilla kautta Suomenniemen, meilläkin löytyy henkilökunnan joukosta erilaisia persoonia. Toiset ohjaajat ovat hyvinkin tarkkoja prosessin ja läsnäolotuntien suhteen, kun taas toiset haluavat mennä sieltä, missä aita on matalin. Voisit vaikka kysellä hiukan siltä kaveriltasi ensin siitä ohjaajasta. Jos yksi ohjaaja tekee yhtä, se ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat samanlaisia.