Vanhempani ovat kuusikymppisiä ja olen heidän ainoa perijänsä. En ole milloinkaan ilmaissut että olisin kärkkymässä heidän perintöään, mutta silti he ovat sitä mieltä keskenään, että minä ja perheeni, joista vain lapsilla on lakiosuus perimiseen aikanaan, hinkuavat heidän rahojansa. Äitini uhoaa minulle toistuvasti perinnöstä, että tämä kaikki jää joskus minulle, vaikka en ole kiinnostunut aiheesta, vaan se jotenkin loukkaa ja ihmetyttää.
Nyt hän vaahtoaa tekevänsä isäni kanssa keskinäisen testamentin, jolla kumotaan tavallaan lakiosaan kuuluva perimisosuuteni toisen heistä kuollessa. Minun on turha selitellä, että voin kumota testamentin vaatimalla lakiosaani jos haluan, siitä vasta riemu syntyisi. Nyt ihmettelen, mikä taustalla loppujen lopuksi heitä näivertää? Ainut asia mihin heidän haluaisin joskus suostuvan, olisi osittainen asunnon takaaminen, joka ei olisi heidän pussistaan pois koska minulla ei ole ollut koskaan tapana saattaa muita omien asioideni takia ongelmiin. He eivät halua koskaan uskoa minua missään suhteessa, vaan aliarvioivat ja pitävät itseään parempina kun ovat olleet työelämässä ja terveitä.
Vastaus on ollut kaikkeen aina jyrkkä ei, joka suoraan kiljutaan korvaani. Mitä minun asemessani oikein pitäisi ajatella? Onko äidillä taka-ajatuksia jättää minut kuitenkin perinnöttömäksi kokonaan jos en vaatisikaan lakiosuuttani perintöön jos vaikka isä kuolisi? Uskallanko edes ajatella näin pitkälle..?Tunteettomalta ja mustavalkoiselta touhu silti vaikuttaa, niin minä ajattelen. En ole tuhlaaja hunsvotti tai muuta, vaan tavallinen, varaton perheen äiti joka yrittää tulla lastensa isovanhempien kanssa toimeen, ja erityisesti näiden lasteni takia jotka myös tarvitsevat isovanhempiaan niin kauan kun elossa pysyvät. Se on mielestäni luonnollista, mutta voinko näin sittenkään enää ajatella näin omista vanhemmistani?
Nyt hän vaahtoaa tekevänsä isäni kanssa keskinäisen testamentin, jolla kumotaan tavallaan lakiosaan kuuluva perimisosuuteni toisen heistä kuollessa. Minun on turha selitellä, että voin kumota testamentin vaatimalla lakiosaani jos haluan, siitä vasta riemu syntyisi. Nyt ihmettelen, mikä taustalla loppujen lopuksi heitä näivertää? Ainut asia mihin heidän haluaisin joskus suostuvan, olisi osittainen asunnon takaaminen, joka ei olisi heidän pussistaan pois koska minulla ei ole ollut koskaan tapana saattaa muita omien asioideni takia ongelmiin. He eivät halua koskaan uskoa minua missään suhteessa, vaan aliarvioivat ja pitävät itseään parempina kun ovat olleet työelämässä ja terveitä.
Vastaus on ollut kaikkeen aina jyrkkä ei, joka suoraan kiljutaan korvaani. Mitä minun asemessani oikein pitäisi ajatella? Onko äidillä taka-ajatuksia jättää minut kuitenkin perinnöttömäksi kokonaan jos en vaatisikaan lakiosuuttani perintöön jos vaikka isä kuolisi? Uskallanko edes ajatella näin pitkälle..?Tunteettomalta ja mustavalkoiselta touhu silti vaikuttaa, niin minä ajattelen. En ole tuhlaaja hunsvotti tai muuta, vaan tavallinen, varaton perheen äiti joka yrittää tulla lastensa isovanhempien kanssa toimeen, ja erityisesti näiden lasteni takia jotka myös tarvitsevat isovanhempiaan niin kauan kun elossa pysyvät. Se on mielestäni luonnollista, mutta voinko näin sittenkään enää ajatella näin omista vanhemmistani?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jokainenhan voi tehdä omalla omaisuudellaan mitä lystää. Rintaperillisellä säilyy aina kuitenkin lakiosaoikeus. Ellei nyt ole tehnyt jotain sellaista rikosta, jolla se pystytään kumoamaan.
Omat vanhempani olivat tehneet *omistusoikeus testamentin*. Jolla jälkeen jäänyt leski peri puolisonsa, ohittain rintaperilliset. No verottajahan siitä leskeä tietenkin *rankaisi* perintöverolla. Mutta näin he olivat asian nähneet, edes menneen eläessä. Lakiosaoikeus kuitenkin säilyy, vaikka testamentissä olisi maininta, että vainajan toivomus on, että lakiosia ei vaadita jne.
Ja tämän omistusoikeus testamentin nojalla leski voi myös *hävittää* omistamansa omaisuuden elinaikanaan. Jos niin tahtoo.
>>Lakiosaoikeus kuitenkin säilyy, vaikka testamentissä olisi maininta, että vainajan toivomus on, että lakiosia ei vaadita
"lakiosaoikeus ei säily, ellei lakiosaa säädetyin tavoin perittävän kuoltua vaadita."
Toisaalla taas on lukenut, että testamentin virallisesta julkaisusta (ja todistettavasta näytöstä lakiosalliselle) on puolen vuoden sisällä tehtävä lakiosan vaadinta jos sellaista on tarkoitus hakea? Eli ei perittävän henkilön kuolemasta alkaen, vaan testamentin laadinnasta alkaen, mikäli se on todistettavasti osoitettu olevan olemassa. Ja mieluiten haastemiehen kautta?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3905989
Aika hyvin ilmenee tässä näiden kahden testamenttityypin erot, mielestäni sekin on jo valmis sukuriidan siemen jos tehdään omistusoikeustestamentti, ainakin jos perimysoikeus on kiistattomasti selvillä:
http://www.actas.fi/fi/keskinainen_testamentti/
"..Keskinäisen testamentin tekeminen
Käytännössä yksi yleisimpiä testamenttityyppejä on aviopuolisoiden välinen keskinäinen testamentti. Keskinäinen testamentti voi olla joko omistusoikeustestamentti tai hallintaoikeustestamentti. Omistusoikeustestamentilla siirtyy omistusoikeus, hallintaoikeustestamentilla ainoastaan hallintaoikeus vainajan omaisuuteen leskelle. Tässä käsitellään vain keskinäisen hallintaoikeustestamentin tekemistä mm. siitä koituvien veroetujen vuoksi. Leski ei maksa lainkaan perintöveroa ja lapsetkin maksavat yleensä huomattavasti vähemmän kuin jos testamenttia ei olisi, sillä perintöverotusarvosta vähennetään lesken hallintaoikeuden pääomitettu arvo. .."
>>Eli ei perittävän henkilön kuolemasta alkaen, vaan testamentin laadinnasta alkaen, mikäli se on todistettavasti osoitettu olevan olemassa.
"nix nax",
Olet kokenut ja perillä perintöoikeudesta. Kysyisin, että mitä tarkoittaa perintökaari 7 luku 5 §:n 3 mom. noin yleisesti. Jos ei ole ollut perinnönjättäjän perilliseksi tunnustettu, eikä sukuselvityksessä mainintaa tästä perilliseksi pyrkivästä, niin tuleeko hänen vedota/moittia testamenttia. Voiko pesään tulla vain toimimaan (ei testamentin saaja) siten, että kun kuolleelle perinönjättäjälle on vahvistettu isyys, niin sitten vaatia suoraan lakiosaa.
Voiko yleensä vedota mihinkään, jos ei ole ollut perinnönjättäjän kuollessa perillisen asemassa ? Tapaus kuuluu ns. vahhoihin isyysasuoihin. Ennen vuotta 1976 avioliitossa syntynyt, mutta lähtenyt hakemaan isyyttä lapsettomalle leskimiehehelle ja kuolinpesästä rahaa (perintöjä).
Vanheneeko kyseenalaisin menettelyin saatu isyyden vahvistus rikosoikeudellisesti ?
Hallintaoikeustestamentti ja maininta että perintöverot saa maksaa pesän varoista. Verot pienenevät 30-40% ja tilanne on oleellisesti sama kuin jos leskellä olisi omistusoikeus.
Jos on lapsenlapsia niin vielä järkevämpää on testamentata niille ja jättää hallintaoikeus ensin leskelle ja hänen jälkeensä sinulle. Verojen määrä menee noin puoleen.
Kirjoituksestasi saa sen kuvan ettet ole ollut töissä, mahdollisesti mielenterveysongelmien takia? Näitä on paljon, mutta mutkistaa asioitten järjestelyä.
Toivottavasti tätä ollaan asian puitteissa sitten valmistelemassakin, muuten ei hyvä. Mutta eipä sotketa kahta eri asiaa. Työttömyys on muutakin kuin ongelmia, voi olla ettei töitä vain ole eikä tule, ikää kyllä. Pätkätyöläisyys on ihan tavallista nykypäivän naisilla, joilla ei ole muuta ongelmaa kuin sukupuoli. Eri asia ovat nämä onnekkaat ikääntyneet ihmiset joille on aina riittänyt palkkatöitä. Eivät osaa enää asettua nuorempien ongelmien näkemiseen.
Järkevällä testamentilla saa hämmästyttävän suuretkin omaisuudet siirrettyä ilman veroja tai jopa niin että jää voitolle.
Esimerkiksi edesmenneellä tädilläni oli noin 200.000 euron omaisuus eikä lapsia.
Ilman testamenttia perintö olisi mennyt ensin äidilleni, veroja 32%, sitten minulle, veroja 16% ja sitten lapsilleni, veroja 16%.
Siihen sukutila olisi huvennutkin, valtiolle kaksi kolmasosaa.
Testamentin avulla verot supistuivat 2100 euroon. Ja se oli pelkkä A4-paperi josta puolet jäi tyhjäksi. Omistusoikeus suvun nuorimmille, kaikille muille käyttöoikeus, verottomat 19.999 euron perinnöt hyödynnettiin.
Olen minäkin ollut pätkätyöläinen mutta jostain syystä töitä on aina löytynyt. Ja on niissä hyviäkin puolia. paras pätkätyö tuotti 70.000 markkaa parin tunnin työstä.
Eipä ihme olisikaan, jos aloittajalla olisi masennusta ollut, koska hän on selvästi joutunut koko ikänsä kärsimään sairaiden vanhempiensa takia. Minulla on vastaava kokemus äidistäni, joka on uhkaillut minua perinnöttömäksi jättämisellä.