Parhaat terveiset kannakselta. Kävin 12. - 17.08 matkan Nuijamaa-Viipuri-Käkisalmi- Konevitsan luostari-Viipuri- Nuijamaa. Raja oli nihkeä mennen ( 4 h) tullen (2 h) . Palatessamme kävimme (vaimoni oli arvokkaana gastina) ensin Vaalimaan vastaisessa Torfjanofkassa, mutta palasimme jonon nähtyämme Viipuriin lounastamaan ja juutuimme sitten Nuijamaan jonoon. Viipuri katsottiin tarkasti. Yövyttiin uudessa Viktoriassa, josta saimme huoneen johtajaa kättelemällä, sillä kaupungissa oli käynnissä elokuvajuhlat ja hotellit täynnä. Ensimmäinen päivällinen syötiin Sovassa elikkä ravintola Pöllössä, jossa aina maistuu, erityisesti saljanka, silli ja kieviläinen kana. Aamulla halusimme tsekata muutakin hotellitarjontaa ja kävelimme kysymässä huonetta Atlantiksesta, joka on pikkuhotelli vanhassa kaupungissa; siisti ja sympaattinen, edullinenkin. Osoite on Ul.Podgornaja 9. Kahden hengen huone maksoi 3.000 ruplaa ja sama huone, numero 18, sattui meille myös paluumatkalla, kun soitin varauksen Konevitsasta tullessamme. Torstain kulutimme Monrepossa sekä Viipurin ihmeitä mm. kauppakeskus Karusellia katsellen. Päivällisen, hyvän, söimme hotellia vastapäätä olevassa ravintolassa. Viipuri on vauhdilla rakentumassa moderniksi venäläiskaupungiksi , joka myös säilyttää ja arvostaa menneisyyttä. Katujenkin kunto on parantunut kuluneen vuoden aikana; raskaan liikenteen siirryttyä käyttämään kaupungin ohitustietä on säästänyt kaupungin katuverkkoa.
Ajomatka Käkisalmeen sujui tietty kuoppia väistellen. Poikkesimme kannaksen halki vievältä valtatieltä Viipuri- Käkisalmi ensin seikkailemaan Äyräpään järvelle, minne tieurat olivat kuitenkin sadesäällä henkilöautokelvottomat kyläkeskuksesta eteenpäin. Kivisalmella riitti porukkaa. Oli perjantai-iltapäivä ja paikalla satoja ihmisiä: kaupoissa, koskenlaskussa ja "guljailemassa" Lähistöllä on kolmekin isoa lomakylää, joiden "aktiviteetit" näkyvät kyläkuvassa. Yleensäkin kannaksella on vauhtia- datsoja ja lomakyliä on noussut jopa syrjäisiin kyliin, liikenne on vilkasta ja palvelut pelaavat. Pietariefektiä, päättelimme.
Ajattelin ensin etsiä Käkisalmesta hotelli "Ujut"in, ihan nimen takia, mutta en jaksanutkaan perehtyä asemakaavaan, vaan roudasimme laukkumme hotelli "Korelaa", joka tietty on vanha "Laatokan-Karjala" kaikkine jugendtyylisine suomalaisuuksineen. Kahden hengen huone, ihan kelpo- siisti ym. maksoi 2.800 ruplaa. Kaikkiin matkamme hotellihuoneisiin kuului aamiainen. Viipurin hotelleissa Viktoriassa "mannermainen seisova pöytä" ja Atlantiksessa saman pihan ravintolassa "Nika"ssa tarjoiltu, päivittäin vaihteleva aamiainen (puuroa tai munakasta jne), mutta Korelan aamiainen saatiin alakerran sushibaarissa ja oli pääsääntöisesti kanamunia niin paistettuna kuin munakkaanakin. Ekstrana oli kuuma pyyhe rullalle kiedottuna- kivaa! Aamiaisella tapasimme italialaisen nuoren miehen, joka teki maastopyörällä matkaa Roomasta Muurmanskiin, eikä oikein osannut englantia saati venäjää, mutta asenne oli kohdallaan...
Käkisalmessa tietenkin halusimme linnaan ja linnan museoon. Yllätys- linna oli suljettu, sillä joku hiukka varakkaampi oli vuokrannut sen häitään varten- ohhoh, no palataan homenna asiaan ja palataan tähänkin asiaan ehkä huomenna, sillä pitää muistaa baltikaa...
Ajomatka Käkisalmeen sujui tietty kuoppia väistellen. Poikkesimme kannaksen halki vievältä valtatieltä Viipuri- Käkisalmi ensin seikkailemaan Äyräpään järvelle, minne tieurat olivat kuitenkin sadesäällä henkilöautokelvottomat kyläkeskuksesta eteenpäin. Kivisalmella riitti porukkaa. Oli perjantai-iltapäivä ja paikalla satoja ihmisiä: kaupoissa, koskenlaskussa ja "guljailemassa" Lähistöllä on kolmekin isoa lomakylää, joiden "aktiviteetit" näkyvät kyläkuvassa. Yleensäkin kannaksella on vauhtia- datsoja ja lomakyliä on noussut jopa syrjäisiin kyliin, liikenne on vilkasta ja palvelut pelaavat. Pietariefektiä, päättelimme.
Ajattelin ensin etsiä Käkisalmesta hotelli "Ujut"in, ihan nimen takia, mutta en jaksanutkaan perehtyä asemakaavaan, vaan roudasimme laukkumme hotelli "Korelaa", joka tietty on vanha "Laatokan-Karjala" kaikkine jugendtyylisine suomalaisuuksineen. Kahden hengen huone, ihan kelpo- siisti ym. maksoi 2.800 ruplaa. Kaikkiin matkamme hotellihuoneisiin kuului aamiainen. Viipurin hotelleissa Viktoriassa "mannermainen seisova pöytä" ja Atlantiksessa saman pihan ravintolassa "Nika"ssa tarjoiltu, päivittäin vaihteleva aamiainen (puuroa tai munakasta jne), mutta Korelan aamiainen saatiin alakerran sushibaarissa ja oli pääsääntöisesti kanamunia niin paistettuna kuin munakkaanakin. Ekstrana oli kuuma pyyhe rullalle kiedottuna- kivaa! Aamiaisella tapasimme italialaisen nuoren miehen, joka teki maastopyörällä matkaa Roomasta Muurmanskiin, eikä oikein osannut englantia saati venäjää, mutta asenne oli kohdallaan...
Käkisalmessa tietenkin halusimme linnaan ja linnan museoon. Yllätys- linna oli suljettu, sillä joku hiukka varakkaampi oli vuokrannut sen häitään varten- ohhoh, no palataan homenna asiaan ja palataan tähänkin asiaan ehkä huomenna, sillä pitää muistaa baltikaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiva kelailla paikkoja, joissakin on tullut poikettua itsekin. Olipa hyvä tuo tieto Atlantiksesta, se on listalla kunhan taas tulee käyntiä Viipuriin.
Olen muuten sitä mieltä, että Viipuri ei ole tyypillinen venäläinen kaupunki, eikä Pietarikaan, Petroskoista katsoen, kun taas Sortavala on melko lailla erilainen kuin Moskova varmaan, mutta ei muistuta myöskään Novgorodia.
Joten tarkoitan siis, että kaikki info on melko kiinnostavaa, etenkin kun
muutos se ikuista on ainoastaan...
Totta joo, itseasiassa vanha Viipuri muistuttaa minusta eniten balttian saksalaistyylisiä kaupunkeja, kuten Liepajaa. Tarkoitinkin, että se uusi, mitä rakennetaan, on modernia venäläistä. Lisäpisteet Sinulle lainauksesta Hans Eislerin ja Bertholt Brechtin laulusta Moldaulle. Mutta Käkisalmeen. Torin laidalla on kaunis kirkko, ison leipomon myymälä, sekä kapakka nimeltä Kaptan Morgan. Pieni pubi ulko-ovesta vasemmalla ja bankettihuoneisto oikealla. Syötiinkin päivällinen siellä, hirvirullaa. Seuraavana päivänä, tutustuttuamme niin Käkisalmen markkinoihin, jotka näköjään pidetään joka päivä hotellin takana olevalla kojutorilla, kuin linnoituksen hienoon museoon, lähdimme Laatokan rantaa etelään. Kaksikymmentä kilometriä kaupungista kääntyy tie rantaan vasemmalle Motornojen kylään ja siellä on- yllätys yllätys, tutun niminen lomakylä Kaptan Morgan. Maisema Laatokalle on huippuhieno, rakennukset uusia ja siistejä. Paikassa on viisi kappaletta "mökkejä" sekä hotelli, kaksikin. Ravintolaan pääsee näköjään matkaajakin. Turvamiehelle sanoimme, jotta "Cafe rabotajet ?", niin saimme vierailijakortin käteen ja opastuksen ravintolaan. Ennen oli suomalaisilla kivaa Venäjällä, kun palveluammateissa olevat eivät viitsineet turistia palvella, nyt kumartelu ja seläntakana valmiustilassa seisoskelu ärsyttää- tyhjä lautanen häviää nenän edestä silmänräpäyksessä. Menkäähän, kuomaset, silti sinne lepuuttamaan silmiänne Laatokan ulappaan. Osoite on www.morganclub.ru
Ajettihin, asetuttiin Pyhäjärven rannalle Musakan Antin lomakylään Lomarantaan, jonne oli hiukka vaikea löytää, kun Antilla ei ole ollut intoa internettiin. Siellä se kuitenkin on Pyhäkylässä, Plodovojen niemessä, vanhan Pyhäjärven Vpl kirkon paikan takana. Antti on vilkas karjalainen, isänsä perustaman yrityksen isäntä ja kala vedessä. Paikalle löydettiin, kun kyläkeskuksessa kysyin neuvoa tiestä neljältä mummolta, jotka istuivat rivissä torin laidalla kauppaakäymässä. Kaikkihan Musakan Pyhäjärvellä tuntevat... Kun oli tehty Antin rouvan kanssa majoituksesta ja ruokahuollosta sopimus hintaan 40 € (majoitus 2hh, päivällinen, sauna ja aamiainen) lähdimme kiertelemään lähitienoita ensin Kommunariin, vanhan Vuoksen varrelle ja edelleen Räisälään eli Melnikovoon. Sieltä suunnistimme etelään Vuoksen yläjuoksua seuraillen, sillä olimme kartasta äkänneet, että joutuisimme Tiurinlinnan tienoille. Tiuri on vanha muinaislinnan paikka, Vuoksen saaressa, eräänlainen Käkisalmen etäislinnake. Jätimme auton ja käveltiin jokirantaan saaren kohdalla- ja törmäsimme loma-asutukseen kahdessakin kohtaa. Luovuttaa piti. Ei nähty saaresta kuin silhuetti. Paluumatkalla Pyhäjärvelle oikaisimme suuren , kauniin, mutta syrjäisen Konnitsan kylän (Torfjanoje) kautta. Siinäkin kylässä oli uusia datsoja nousemassa.
Lomarannan iltaohjelma oli: päivällinen(hyvää bortskeittoa ja perunamuusi pihvin kera), kuuma sauna jatkuvalämmitteisessä ja uintia puhtaassa Pyhäjärvessä sen rakentamattomia rantoja ihaillen, sekä suomalaisten tv-kanavien tirkistelyä. Paikalla oli lisäksemme bussiretkikunta ja heillä riitti virtaa. Meillä taas aamulla aikainen ylösnousu. Huomenna noustaan maihin Konevitsaan !
no niin, jatkamme matkaa seuraten viitoittettua tietä.
Jos et liittynyt veljeskuntaan, saanemme jatkoa?
Aamulla, aamiaisen, jolla tarjoiltiin hyvää tattaripuuroa, jälkeen ajoimme n. 20 km Laatokalle Tsortanlahteen (ven. Vladimirovka) . Tsorta on itse piru venäjäksi ja nimi liittyy luostarin historiaan. Itse perustaja Arseni Konevitsalainen karkoitti varisten hahmoiset pirut saarelta. Usko pois vaan. Tsortanlahdessa on luostarin satama ja sieltä lähtee luostarin laiva ainakin sunnuntaina klo 10.00. Toisen lähdön sama laiva tekee joskus iltapäivän tunteina. Matkaa saarelle on vain 5 kilometriä, joten manöövereineen matka kestää puolisen tuntia. Laiva on isohko, ottaen lähes sata matkustajaa ja uskaltautuu melkoiseen tuuleenkin, kuten paluumatkalla kävi. Mutta aamu oli tyyni ja aurinkoinen. Satamassa marssimme laivan laskusillalle ryhmämatkaisten venäläisten joukkoon ja kyselimme kapteenin näköiseltä kyytiä. Saimme liput ja maksoimme edestakaisesta matkasta muistaakseni 700 ruplaa nenältä. Mitään muita kuluja ei maihinnousuun tarvittu.
Satamassa lojui rautaromua yllinkyllin, jopa vanhan sukellusveneenkin raato. Konevedsh -laivakaan ei uuden uusi ollut. Mutta eipä ollut Konevitsan luostarikaan. Se on näet perustettu vuonna 1393 ja toiminut saarella kahta keskeytystä lukuunottamatta. Sovjettivalta lakkautti luostarin 1940 viideksikymmeneksi vuodeksi, mutta ruotsalaisten suurvalta-aika hävitti vääräuskoisen luostarin 100 vuodeksi vuonna 1610. Venäjän palattua Laatokan rannoille 1700 luvun alussa luostari rakennettiin uudelleen. Luostari aluetta on noin puolet Konevitsan saaresta, joka on n. 5 km pitkä ja vajaa kaksi leveä.
Luostarin alueella on pääkirkon ja luostarin lisäksi kaksi skiittaa ja neljä tsasounaa. Vanhimmat rakennukset ovat 1700 luvulta. Hienot hiekkarannat ja mäntymetsät ympäröivät rakennuksia, joissa hohtavat valkea kalkki, sininen väri ja kullatut kupolit ja ristit. Puistoissa kasvoi yllättän suuria jalopuita, tammia, saarnia, jalavia -halla lienee saarella tuntematon vieras. Lännessä näkyy rantaviiva, mutta idässä Laatokka on ääretön meri. Mitä 600 vuotta tarkoittaa, täällä sitä sopii miettiä. Luostari ja sen vaikutus Laatokan rannoilla ovat ajalta, jolloin ruotsalaiset vakiinnuttivat valtaansa ja uskoaan Viipurissa ristiretkensä ja linnan perustamisen 1293. Kuva jalkapalloa pelaavista munkeista kauhtanoissaan jäi ottamatta. Lopettivat ja muuttuivat arvokkaiksi kun huomasivat kamerani. Munkkien kuvaamiseen on yleensäkin pyydettävä asianosaisten suostumus. Puolen päivän jälkeen alkoi sataa ja Laatokalla nousi vihainen puhuri. Laiva lähti paluumatkalle kello 16 ja kävelystä ja sateenpidosta voipuneina olimme siihen enemmänkuin valmiit. Melkoisen keikutuksen Laatokka saikin tuolla lyhyelläkin matkalla aikaiseksi.
Tsortanlahdessa auto oli saanut olla rauhassa, kuten Antti Musakka oli vakuutellutkin. Ajoimme läpi kannaksen takaisin Viipuriin sään parantuessa sateesta ilta-auringoksi. Päivällisen jälkeen olo oli väsyneen miehen oloa, päivän vaikutelmat tuntuivat vaivaiseen päivään mahtumattomilta, kuin kuusisataavuotta olisi puristettu muutamaan vaivaiseen tuntiin. Kun seuraavan kerran kuuntelen Piirpauke-yhtyeen erinomaista teosta "Konevitsan kirkonkellot", tiedän, mistä on kysymys ja missä kellot soivat....
Kiitos tarinasta, omat näkemyksesi reissun varrelta koristavat jutun sopivasti.
Niin, Tiurinlinna on kiehtonut ajatuksia. Netistä kuvia, ja suunnitelmia nähdä; been there, done that, seen it all. Paitsi että ei ole tullut käytyä.
Mutta Konevitsa ja Musakka runsaine katerinkineen on bongattu. Konevitsasta on vain hyvää sanottavaa, jopa ”sopivasti primitiivinen, askeettinen” trapeza tuoreine voileipineen on muiston komerossa hyvässä tallessa. Ja laivamatka jäi mieleen, tuuli repi hiuksia mereltä käsin, sininen Karjalan meri ja lähenevä pyhä saari. Työtä on, joka on myös sen arvoista. Paljon arkista raatamista olis luvassa halullisille sieluille.
Meidän käynti osui kevääseen, kun Karjala kukki, ja kaikki rikkaruohotkin sen jälkeen joka kevät tuovat reissufiiliksen jalkapohjiin.
Se matkan onnistuminen on niin paljon kiinni siitä mitä odottaa. Ja se taas on suunnittelukysymys. Viisaimmat suunnittelevat, varaavat etukäteen ja kiertävät museot sisäpuolelta. Niin teen usein, eikä menettely ole ollenkaan huono.
Mutta harmikseni on mukana ystävä joka saa päähänsä kaikenlaista ja silloin monesti syntyy hienoja muistoja, jotka kannatti kokea. Viipurissa otettiin vene jolla soudatimme itsemme yli Salakkalahden sillä aikaa kun nöyrä rahvas käveli helteistä rantatietä hotelliin.
Käkisalmessa hän iltayöstä tahtoi ”mennä jonnekin”, ja kun ”Capt Morgan” oli varattu, työnnyttiin johonkin ihme kellariin, jossa ilmeni olevan nenäliinan kokoinen tanssilattia, ei ketään muita kuin me. Saatiin oluet, fosforileimat käsiin, rannenauhat ja niin istuttiin nahkasohvalla, vedettiin savukkeita ja kaljaa. Ja se ikuinen jytä jyskytti, firman pojat odotti varsinaista iltaa alkavaksi mutta me tehtiin omalla porukalla elämäntilitystä ja otettiin neuvoa-antavaa. Vielä vaihdettiin paikkaa Korelan alakertaan jossa otettiin leivoskahvit konjakin kanssa, aamulla tsekattiin linnoituskin kojutorin jälkeen. Se patsas siinä puistossa on muuten Kiplingin Mowgli.
Minulle tämä on Käkisalmi; evakoille se on jotain muuta, kun taas arkeologit kai katsovat todella pintaa syvemmälle ja kaikki on minusta kiinnostavaa.
Enkä ole vielä tehnyt sitä matkaa joka on haaveissa, Archangelskiin nimittäin. Ja kai Baikal uimaseuroineen ja Vladivostok malttavat odottaa...
Kiitos mainiosta matkakertomuksesta!
Omat kokemukseni Konevitsasta ovat vanhoja ja vähäisiä, mutta sitäkin lämpimämpiä. Sain käväistä pienen ryhmän kanssa tuolla luostarisaarella seitsemän vuotta sitten. Asuskeltiin kaksi yötä "punaisessa puuhotellissa." Kovin vaatimattomissa tiloissa, mutta ihmeen rauhallisissa.
Kaikki oli silloin vielä kunnostuksen alaisena. Eteläpään Marian skiitta oli rakennustelineiden verhoamana. Lieneekö tätä nykyä entisessä asussaan? Ohi skiitan kun kulki, löysi entisen NL:n laivaston koealueen, jossa oli paljon romua. Lienee siivottu?
Saaren pohjoispäässä toimi silloin (seitsemän vuotta sitten!) vielä joku koeasema. Mutta mitään kulkurajoituksia ei todellisuudessa enää ollut, eikä mitään nähtävääkään, jokunen aseman työntekijä siellä oli. Sanoivat, ettei täällä enää mitään ole... Ihanat näkymät sieltäkin aukesivat aavalle Laatokalle.
Iltaisin pidimme nuotiota saaren tasaisella hiekkarannalla ja katselimme elokuun pimenevässä illassa kuun laskeutumista jonnekin Sortanlahden taakse.
Vaikka matkastasi siis on tovin aikaa, kysyn vaan mitä kautta Konevitsaan järjestyy muita kuin muutaman tunnin käyntejä? Siis majoittuminen, ruokailut ym. Saako paikan päältä muuta opastusta kuin itse luostarialueelle?
Lähimmän matkatoimiston lisäksi on mm allaolevia.
Matkatoimistolle on helpointa jos kokoat itse jo ryhmää ainakin alkua.
Ilomantsin Auto on mm erittäin hyvä matkanjärjestäjä, ja täällä rajanpinnan kunnissa yleensä kaikki matkanjärjestäjät osaa jo venäjänsä hyvin.
http://www.monasterytours.com/
http://www.konevitsary.fi/
Kiitos kysymästä!
Vastaus varmaan tuli jo tuossa Marmeladovan viestissä. Arvelin ensin, ettei minun seitsemän vuoden takaisilla tiedoillani ole paljon käyttöä. Mutta ihan nettiä selaamalla asiat eivät niin kauheasti näytä muuttuneen.
Konevitsa ry ilmeisesti on edelleen ainoa toimija, jonka kautta syvällinen tutustuminen saareen on mahdollista. Tarjoavat retkijärjestelyitä 5 - 8 hengen ryhmille. Lisäksi yhdistyksen oma pyhiinvaellusmatka ja talkooleiri ainakin viime vuonna.
Kaupallisella puolella löytyy näköjään mm Matka-Primalta konsepti, jossa Konevitsassa myös yövytään. Edellyttänee ilmeisesti aika isoa ryhmää. Monasterytours-nimisellä firmalla on tänä vuonna ollut vakiotarjonnassa Konevitsassa yöpymisen sisältävä matka, voisi kuvitella ensi vuonnakin olevan. Moniltakin matkanjärjestäjiltä löytyy pikakäynti Konevitsassa.
En tiedä, saisiko Konevitsassa opastusta muualle kuin itse luostarialueelle. Mutta tuskin sellainen on tarpeenkaan. Saarta pystyy mainiosti kiertämään omin neuvoin. Silloin kun itse kävin, olivat molemmat entiset koeasemat tosiaan jo tyhjinä. Saaressa oli silloin vielä Venäjän laivaston jonkinlainen datsa tai muu jatshoikka. Sinne ei eksytty eikä varmaan olisi päästykään.
Jännä ilmiö muuten, ettei Laatokan saariin oikeastaan Valomoa lukuunottamatta ole juuri mitään matkatarjontaa. Tämä Konevitsakin tarjotaan tavallisesti tyyliin "äkkiä pois!" Tietääkseni sellaisilla toimijoilla kuin Carelian Golden Guys ja Bair Travels on jonkun kerran ollut tarjolla kiertomatkoja Laatokan saarille. Mutta matkat eivät ole toteutuneet vähäisen kiinnostuksen vuoksi.
on kuvista päätellen ihastuttavan kaunis, jylhä ym ym., ja Onneksi Suojeltu (jossain vaiheessa joku virma sai jopa hakkuuoikeudet saarten puihin?!?) mutta todellakin, kannattaisi oikeasti laittaa saaristoristeilytarjontaa saslikeineen, ainoa Suomessa on ollut Luonnonsuojeluliitto asialla, joka tarjosi jotain soutu/telttailu tms jäsenmatkaa.
Toinen mahis olis laitokset sellaiset kuin Piipun Pihan matkanjärjestäjät ja Winterin huvila-firma.
On mm Puutsaari siinä länsirannalla, saari, jossa on järvi, siellä saaressa Valamon skiitta ollut joskus ja kiinnostavaa kasvillisuutta, ja sitten jos vaikka mitä muita ihania saaria.
Mutta jos varaatte yksityisiä venekuskeja, olkaa tarkkana. Laatokka voi yllättää ikävästikin, tosin saarten suojissa on turvallisempaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konevitsan_luostari ah ja voi .Lapsesta muistan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konevitsa
http://www.youtube.com/watch?v=_6v4WIh_jNc