Lapsena "kasteessa uskoon tulleista ja armosta pelastetuista" suuri osa elää ilman yhteyttä seurakuntaan ja osallisuutta uskoon. Jokainen meistä ympärilleen katsovista näkee, miten monet näistä kastetuista suomalaisista elävät: he elävät vain itselleen, oman itsekkään luontonsa halujen mukaan. Kaste velvoittaa elämään Jumalan yhteydessä, mutta he ovat kääntäneet selkänsä Jumalan armolle. He ovat oman valintansa tehneet ja taivaltavat pimeydessä. Jumala kutsuu kuitenkin edelleen heitä kaikkia tavalla tai toisella yhteyteensä. Mutta vastaavatko he tähän Jumalan kutsuun?
Useimmat suomalaisista sanovat uskovansa Jumalaan omalla tavallaan. Mikä on se sellainen oma tapa uskoa? Osallistuminen jumalanpalvelukseen ja seurakunnan toimintaan silloin tällöin ei tee vielä kenestäkään taivaskelpoista. Kristitty ei ole myöskään sellainen, joka vain seuraa Jeesuksen suuria opetuksia. Ainoa portti ja tie Jumalan luo kulkee Jeesuksen kautta. Onko Jeesus Kristus sinun elämäsi Herra? Kristitty on osa Kristusta. Jos haluat olla elävä kristitty, sinä et vain ala seurata Jeesusta, vaan sinä myös samaistut Hänen kanssaan. Olet todella yhtä Kristuksen kanssa. Vasta kun annat koko ruumiisi Jumalan käyttöön ja kaikki jäsenesi vanhurskauden aseiksi, ja pidät katseesi Kristuksessa sekä palvelet Jumalaa Hengen ohjaamana, voit olla varma, että olet matkalla taivaaseen.
Me kristityt näytämme olevan myös parantumattoman uskonnollisia. Me emme usko, että kristinusko on enemmän kuin pelkkä uskonto. Uskonto tuottaa tyypillisesti jumalan, joka on käsiteltäväksi kyllin kätevä ja riittävän pieni, jotta sen voi laittaa esimerkiksi sunnuntaiden väliseksi ajaksi pöytälaatikkoon. Kristinusko ei kuitenkaan puhu meille tällaisesta Jumalasta. Et voi pitää Jumalaa kyynärpään etäisyydellä itsestäsi, jos todella uskot. Voit toki säilyttää kristinuskon uskontojen sarjaan kuuluvana, mutta silloin pidät samalla Jumalan sellaisena, että hän on mukavaan muotoon veistetty, ja joka ei tule sinulle millään tavalla hankalaksi. Itse asiassa sinä sanot todelliselle Jumalalle: "En tarvitse apuasi." Etkä apua saakaan.
On myös toinen keino kristinuskon muuttamiseksi uskontojen joukkoon kuuluvaksi - sisältä päin. Sen sijaan, että kieltäisit evankeliumin, otatkin sen vastaan. Sinä "pelastut", liityt seurakuntaan, osallistut jumalanpalvelukseen ja seurakunnan toimintaan. Sinä palvelet Jumalaa lunastettujen kanssa. Siitä huolimatta, että tunnustat Jumalan armon, sekoitat keskenään kristittynä elämisen ja uskonnollisena olemisen. Suhteesi Jumalaan riippuu siitä, miten hyvin sinä täytät käskyt ja kaikki säädökset, siis miten korkealle pystyt kurkottamaan. Sinä epäonnistut! Epäonnistut sen vuoksi, että tätä tietä kulkien et koskaan tule olemaan kyllin hyvä. Epäonnistut myös siksi, että käsityksesi sisimmässäsi olevasta Pyhästä Hengestä ei ole juuri mitään muuta kuin soma ajatus tai teologinen lauseenparsi. Mutta Pyhä Henki ei ole vain käsitys. Hän on Jumalan Henki.
Muistatko, mitä Pietarille tapahtui, kun hän astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo? (Matt.14:28-31) Niin kauan, kun Pietari piti katseensa Jeesuksessa, hän pysyi pinnalla, mutta kun hän katsoi ympärilleen ja pelästyi, hän alkoi vajota. Tämä on täydellinen kuvaus niistä päivittäisistä valinnoista, joita teemme ja joiden seurauksena olemme kristittyjä tai uskonnollisia, käännymme kohti Kristusta tai kohti syntiä.
Me koetamme jatkuvasti pitää yllä omaa otettamme asioihin: pyrimme taistelemaan omia taistelujamme syntiä vastaan ja pitämään käskyt omin voimin - ja pyrimme vaikuttamaan siihenkin, miten ja millaiset synnit annetaan anteeksi tai pidätetään. Vajoamme sitä syvemmälle, mitä enemmän itse koetamme vaikuttaa asioihin. Mutta Jumala ei tarvitse meidän henkilökohtaista otettamme sinapinsiemenenkään vertaa. Hän haluaa meidät! Jeesus muistuttaa tänäkin päivänä meitä, kuten Pietaria: Vähäinenpä on uskosi! Miksi epäilet?
Paavali tiesi, mistä puhui: Me palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme. Voit elää uskon kautta - Jumalan armosta - henkilökohtaisesti Kristukselle vihkiytyneenä tai voit katsoa taaksesi ja unohtaa Hänet pois laskuista...ja vajota.
Kun annamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme, meillä on aseet syntiä vastaan. Silloin emme toteuta lihamme, oman itsekkään luontomme haluja. Kristinusko ei ole täydellisyyden tila, vaan se on vaellusta, elintapa, kypsymisprosessi. Kristityllä on voima, ja kyse ei ole silloin voimasta, jonka hän kehittää omasta itsestään. Jumalan Henki voittaa lihan. Jumalan Pyhä Henki voittaa meidän syntisen luontomme pala palalta, jos me annamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme. Kun seuraamme Pyhää Henkeä, me annamme Jumalan tehdä jotakin puolestamme. Valinta on sinun.
Jumala tahtoo sellaisia kristittyjä, jotka palvovat häntä hengessä ja totuudessa. Me emme vietä jumalanpalvelusta vain kerran viikossa, vaan joka päivä, sillä Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee Kristusta Jeesusta. Ja me olemme Kristuksen palvelijoita, kun palvelemme Hengen varassa Kristuksen lain mukaan.
Oletko sinä matkalla taivaaseen?
Useimmat suomalaisista sanovat uskovansa Jumalaan omalla tavallaan. Mikä on se sellainen oma tapa uskoa? Osallistuminen jumalanpalvelukseen ja seurakunnan toimintaan silloin tällöin ei tee vielä kenestäkään taivaskelpoista. Kristitty ei ole myöskään sellainen, joka vain seuraa Jeesuksen suuria opetuksia. Ainoa portti ja tie Jumalan luo kulkee Jeesuksen kautta. Onko Jeesus Kristus sinun elämäsi Herra? Kristitty on osa Kristusta. Jos haluat olla elävä kristitty, sinä et vain ala seurata Jeesusta, vaan sinä myös samaistut Hänen kanssaan. Olet todella yhtä Kristuksen kanssa. Vasta kun annat koko ruumiisi Jumalan käyttöön ja kaikki jäsenesi vanhurskauden aseiksi, ja pidät katseesi Kristuksessa sekä palvelet Jumalaa Hengen ohjaamana, voit olla varma, että olet matkalla taivaaseen.
Me kristityt näytämme olevan myös parantumattoman uskonnollisia. Me emme usko, että kristinusko on enemmän kuin pelkkä uskonto. Uskonto tuottaa tyypillisesti jumalan, joka on käsiteltäväksi kyllin kätevä ja riittävän pieni, jotta sen voi laittaa esimerkiksi sunnuntaiden väliseksi ajaksi pöytälaatikkoon. Kristinusko ei kuitenkaan puhu meille tällaisesta Jumalasta. Et voi pitää Jumalaa kyynärpään etäisyydellä itsestäsi, jos todella uskot. Voit toki säilyttää kristinuskon uskontojen sarjaan kuuluvana, mutta silloin pidät samalla Jumalan sellaisena, että hän on mukavaan muotoon veistetty, ja joka ei tule sinulle millään tavalla hankalaksi. Itse asiassa sinä sanot todelliselle Jumalalle: "En tarvitse apuasi." Etkä apua saakaan.
On myös toinen keino kristinuskon muuttamiseksi uskontojen joukkoon kuuluvaksi - sisältä päin. Sen sijaan, että kieltäisit evankeliumin, otatkin sen vastaan. Sinä "pelastut", liityt seurakuntaan, osallistut jumalanpalvelukseen ja seurakunnan toimintaan. Sinä palvelet Jumalaa lunastettujen kanssa. Siitä huolimatta, että tunnustat Jumalan armon, sekoitat keskenään kristittynä elämisen ja uskonnollisena olemisen. Suhteesi Jumalaan riippuu siitä, miten hyvin sinä täytät käskyt ja kaikki säädökset, siis miten korkealle pystyt kurkottamaan. Sinä epäonnistut! Epäonnistut sen vuoksi, että tätä tietä kulkien et koskaan tule olemaan kyllin hyvä. Epäonnistut myös siksi, että käsityksesi sisimmässäsi olevasta Pyhästä Hengestä ei ole juuri mitään muuta kuin soma ajatus tai teologinen lauseenparsi. Mutta Pyhä Henki ei ole vain käsitys. Hän on Jumalan Henki.
Muistatko, mitä Pietarille tapahtui, kun hän astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo? (Matt.14:28-31) Niin kauan, kun Pietari piti katseensa Jeesuksessa, hän pysyi pinnalla, mutta kun hän katsoi ympärilleen ja pelästyi, hän alkoi vajota. Tämä on täydellinen kuvaus niistä päivittäisistä valinnoista, joita teemme ja joiden seurauksena olemme kristittyjä tai uskonnollisia, käännymme kohti Kristusta tai kohti syntiä.
Me koetamme jatkuvasti pitää yllä omaa otettamme asioihin: pyrimme taistelemaan omia taistelujamme syntiä vastaan ja pitämään käskyt omin voimin - ja pyrimme vaikuttamaan siihenkin, miten ja millaiset synnit annetaan anteeksi tai pidätetään. Vajoamme sitä syvemmälle, mitä enemmän itse koetamme vaikuttaa asioihin. Mutta Jumala ei tarvitse meidän henkilökohtaista otettamme sinapinsiemenenkään vertaa. Hän haluaa meidät! Jeesus muistuttaa tänäkin päivänä meitä, kuten Pietaria: Vähäinenpä on uskosi! Miksi epäilet?
Paavali tiesi, mistä puhui: Me palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme. Voit elää uskon kautta - Jumalan armosta - henkilökohtaisesti Kristukselle vihkiytyneenä tai voit katsoa taaksesi ja unohtaa Hänet pois laskuista...ja vajota.
Kun annamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme, meillä on aseet syntiä vastaan. Silloin emme toteuta lihamme, oman itsekkään luontomme haluja. Kristinusko ei ole täydellisyyden tila, vaan se on vaellusta, elintapa, kypsymisprosessi. Kristityllä on voima, ja kyse ei ole silloin voimasta, jonka hän kehittää omasta itsestään. Jumalan Henki voittaa lihan. Jumalan Pyhä Henki voittaa meidän syntisen luontomme pala palalta, jos me annamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme. Kun seuraamme Pyhää Henkeä, me annamme Jumalan tehdä jotakin puolestamme. Valinta on sinun.
Jumala tahtoo sellaisia kristittyjä, jotka palvovat häntä hengessä ja totuudessa. Me emme vietä jumalanpalvelusta vain kerran viikossa, vaan joka päivä, sillä Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee Kristusta Jeesusta. Ja me olemme Kristuksen palvelijoita, kun palvelemme Hengen varassa Kristuksen lain mukaan.
Oletko sinä matkalla taivaaseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mihin sinä itse oikein uskot ja oletko itse matkalla taivaaseen.
Minä en ole matkalla vielä mihinkään. Uutta taivasta ja uutta maata kun ei ole vielä edes luotu ja nähtäväksi jää, koska sellainen tapahtuu.
Kukaan ei ole vielä taivaassa tai muuallakaan. Kaikki makaavat haudoissaan odottamassa ylösnousemusta, mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen, että maailmanloppu olisi tulossa.
Itseasiassa maailmanloppua on odotettu jo 1800 luvulta lähtien ja aina sen tuleminen on siirtynyt etiäpäin.
Odattaako kukaan tosissaan tai toivooko maailmanlopun tulevan pian.
Aurinko kestää loistaa vielä miljoonia vuosia.
Mikä on sanomasi ydinajatus ?
Miten meidän tulisi elää, jotta kelpaisimme Jumalalle. Tyhmä kysymys. Olemalla uskovainen tietysti. Nyt kuitenkin riidellään täällä kovasti siitä, kuka on oikealla tavalla uskovainen.
Ota siitä sitten selvä. Mielipiteitä on niin monta kuin on miestä ja naistakin.
Jos sinä tunnet Jeesuksen Kristuksen, päämäärä ei silloin ole tuntematon. Ja kaikissa tapauksissa sinä olet aina matkalla - askeleesi suuntaavat joko kohti Kristusta tai pois Hänestä.
Anna Hengen ohjata elämääsi, niin et toteuta lihasi, oman itsekkään luontosi haluja. Tämän vl-palstan kirjoittelusta näkee ihmisen epäpyhän elämisen tulokset, jotka ovat seurausta siitä, että eletään vain itselle. On vihamielisyyttä, riitaa, kiihkoilua, eripuraisuutta ja lahkolaisuutta eli tunnetta siitä, että kaikki muut ovat väärässä, lukuunottamatta omaan seurakuntaan kuuluvia. Tiedätkö, että ne jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseeen Jumalan valtakuntaa.
Tämä on todellakin ristiriitainen palsta ja täällä kiistellään kovasti.
Sinun pitää mennä rohkesti väliin keskustelemaan.
Ihmiset ovat täällä kovin ennakkoluuloisia, eivätkä ota kantaa avauksiin, joka vähääkään haiskahtaa ulkopuolisen laatijalta.
Siksi kannattaa mennä tuonne keskustelijoiden väliin oikaisemaan, jos huomaa totuuksien olevan ristiriidassa raamatun kanssa.
Sinullakin täytyy olla joku uskonnollinen koti ja seurakunta, koska on vaikeaa olla yksikseen uskomassa ja kilvoittelemassa.
Itse tuli tänne palstalle ihan sattumalta ja jäin koukkuun. Aloin sitten vähin erin osallistumaan pienimuotoisesti keskusteluihin.
Lestadiolaisuus oli minulle melko tuntematon uskonto, mutta täällä sen on oppinut tuntemaan, millainen se on.
Olen melko neutraali uskontojen suhteen, mutta hupaisaa tämä kyllä silti on roikkua täällä.
Elämänläheisiä asioita nämä on ja on niissä paljon järkeäkin.
Pienellä varauksella saa toki aina suhtautua.
olen.