liian kauan yksin. Huomaan miten eristäydyn ja vajoan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. En osaa enää ajatella itseäni kenenkään kanssa.
Seuraavan kerran kun näet minut en varmaan enää pysty mihinkään.
Seuraavan kerran kun näet minut en varmaan enää pysty mihinkään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
pysty?
käymiseen saati ihmissuhteeseen.
laita uskoni koetukselle taas kerran??
oo ainut... mä luulen ittestäni ihan samaa:(
sitten minulle? Kun ei ollut kovin tuttua??
haluat elämältäsi? Onko se sitä yksinoloa, vaiko yhdessäoloa toisen ihmisen kanssa, vai jotain siltä väliltä. Olipa suhde millainen tahansa, asutaanko yhdessä tai erillään, oleellista on että kummallakin osapuolella on hyvä olla. Kummallakin pitää olla halu ottaa toinen ihminen huomioon. Toinen kun ei milloinkaan ole itsestäänselvyys. Jos ihmissuhde ei ole tasapainossa molempien osapuolien toiveiden suhteen, toimivaa suhdetta ei taida syntyä. Kompromisseja siis on täytyy kummankin olla valmis tekemään, mutta jos on tahtoa yrittää, on myös mahdollisuus onnistua.
olla ihmisen kanssa josta aidosti välitän, mutta..kaikki tuntuu niin turhalta ja vaikealta enkä tiedä onko minusta elämään kenenkään kanssa tällä luonteella. Välillä tuntuu, että antaa olla ja näillä mennään kuolemaan saakka.
Tuntuu, että ihmisuhteet on nykyään markkinoita, testaillaan, hylätään. Aina löytyy joku joka on kauniimpi ja ihanampi. Miksi minä olisin kenellekkään se tärkein? ( se on koettu, en ole) En osaa kilpailla näillä "markkinoilla".
Saattaa kuulostaa synkältä, mutta ehkä olen jo vajonnut niin syvälle etten itsekään huomaa sitä.
vaikka et siis olekaan hlö jota täältä haen; mieti miksi eräs henkilö(n) haluaa tavata sinua, on halunnut jo kauan aikaa, miksi hänen(naisen siis) sydämensä on tyhjä, tuntee koko ajan että jokin puuttuu elämästä, mieti sitä niin tiedät miksi olet tärkeä juuri hänelle!!!!
hieman enemmän luonnettasi???
minullakin. Paljolti ihmissuhteet nykyään ovatkin markkinointia, testaillaan,
analysoidaan, hylätään, etsitään parempaa, rikkaampaa, kauniimpaa.. jne.
Vaatimustaso on kova, kaikissa ikäluokissa. Siksi minäkin olen yksin ja vietän
leppoisia erakonpäiviä. En ole onneton, en suuresti onnellinenkaan.
Niin, mitä se onni on ? Senhän voi löytää monenlaisista asioista, ei välttämättä
ripustautumalla johonkin ihmiseen. Joskus on parempi olla yksin yksin, kuin kaksin yksin. Sellainenkin on tullut koettua ja se oli turhauttavaa!
Tapailen ystäviä säännöllisesti ja töissä työkavereita.
Harrastuksia on niin paljon, että en ehdi kaikkea harrastamaankaan.
Luonnosta saa paljon voimaa ja mielihyvää mutta ei se sitä tärkeintä
ihmissuhdetta kuitenkaan korvaa.
Joskus yksinäisyys humahtaa ylitseni kuin kylmä tuuli.
Silloin kaipaa sitä ihmistä, jolle olisi se tärkein .
Mutta, eihän sellaista ole .
Jatkuu siis ihmisen ikuinen ikävä toisen luo ...
puppua. itsestä se on aina kaikki kiinni ja kohtalollakin on varmasti tekemistä joidenkin ihmissuhteiden alkuunpanolla, siis aloituksessa ei panemista tarkoittavaa:))
minun kommenttini aloittajalle muka on puppua?
Kohtalollakin on varmaankin tekemistä joidenkin ihmissuhteiden alkuunpanolla,
en sitä kiellä. On ihmisiä, jotka hylätään " sopimattomina ".
Anteeksi " puppuni " en enempää kommentoi.
Ap:lle onnea sen oikean ihmisen löytämisessä.
Tulkoon rohkeus , tuokoon Kohtalo sen jolle olet se tärkein!
mielestäni tekstisi oli asiaa ja itsekin ajattelen samallalailla. Parempi yksin yksin kuin yksin kaksin.
Toivotaan sitten, että kohtalo ottaa ohjat vaikka en henkimaailmaan uskokaan. :)
Välillä vain pelkään, että olen niin luovuttanut etten edes huomaa potentiaalista oikeaa kun sellainen tulee vastaan. Mutta..ehkä pitää nyt vaan keskittyä parantamaan itseään ja tekemään juttuja joista nauttii.