Kun pysyt poissa KAIKISTA uskonnollisista lahkoista olet onnellisempi. Jos haluat uskoa johonkin, siitä vain. Mitään ryhmää et tarvitse tueksesi etkä ketään sanelemaan typeriä sääntöjä, jotka kaikki ovat ihmisten keksimiä.
Jos haluat eroon taustarymästäsi, eroa rohkeasti. Suurin osa ei-uskovaisista ihmisistäkin elää aivan normaalia elämää- Idioottimainen synnintunto ja kuolemanjälkeiseen elämään hamuilu vain puuttuu.
Kun usko vaatiii jatkuvaa kieltäytymistä ja itsesyytöksiä, jossakin on vikaa.
Jos haluat eroon taustarymästäsi, eroa rohkeasti. Suurin osa ei-uskovaisista ihmisistäkin elää aivan normaalia elämää- Idioottimainen synnintunto ja kuolemanjälkeiseen elämään hamuilu vain puuttuu.
Kun usko vaatiii jatkuvaa kieltäytymistä ja itsesyytöksiä, jossakin on vikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämän kaltaiset avaukset vaietaan kuoliaaksi.
Vanhoillislestadiolaisille tuon kaltainen ajattelu on hirveää ja muut uskovaiset haluavat keskittyä omaan erinomaisuuteensa. Heillä esiintyvät "suoraan Raamatusta" olevat säännöthän ovat oikeita, muiden vääriä...
Minusta tässä kannatetaan Raamatun erinomaisuutta pikemminkin kuin ihmisten tai muiden sääntöjen.
"Heillä esiintyvät "suoraan Raamatusta" olevat säännöthän ovat oikeita, muiden vääriä... "
Ihmisellä vaan on tarve kuulua johonkin joukkoon ja uskonlahkon sisäänpäinkääntynyt yhteenkuuluvaisuus voi tyydyttää tuota tarvetta. Kun henkilö kokee olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi ja lahkolaiset sattuvat kaupittelemaan omaa yhteisöään, jossa näennäisesti huolehditaan ja välitetään toisistaan, voi liittyminen tuntua houkuttelevalta. Vaikeassa elämäntilanteessa esim. sairauden tai eron vuoksi oleva ihminen saattaa olla helppo käännytettävä, kun tarjolla on yhteisö, jossa ollaan ikään kuin yhtä suurta perhettä.
Ei ole kieroutuneenpaa viisautta kuin se, joka pitää iankaikkisuutta epävarmana ja takertuu maallisiin kuin ne olisivat varmoja ja kestäviä. - Kierkegaar
Uskonnossa uskotaan johonkin. Kysymyksessä on siis se, että jonkin asian toivotaan/halutaan olevan tietyllä tavalla. Usko nimittäin ei välttämättä sisällä tietoa.
Varsin monissa uskonnon lajeissa - kuten täälläkin keskusteltavassa - asioiden järkeistämistä halutaan välttää. Järki koetaan vihollisena tai jotenkin uhkaavana tekijänä, joka aiheuttaa ongelmia uskolle. Totta kai asia on näin. Jokainen , joka tajuaa edes alkeet psykologiasta tai ihmisen psyykestä, ymmärtää uskon ja järjen joutuvan väkisinkin ristiriitaan. Juuri siksi niin usein toivotaan uskovan omaksuvan opit lapsen lailla, kyseenalaistamatta.
Uskonnollisen ryhmän tai minkä tahansa tiettyyn päämäärään pyrkivän joukkion kannalta kyseenalaistaminen on tietysti pulmallista. Ainahan jokaisella suuremmalla ryhmällä on myös johtaja(t) ja tällöin määräysvalta halutaan pitää omissa käsissä. Jopa ulkopuolelta tuleva informaatiokin voi olla jo itsessään pulma. Tämä informaatio on siis leimattava vääräksi (sielunvihollinen/eriseuraisuus).
Niin. Helvetistä ja Taivaasta voisi keskustella pitkään. Kumpaakaan emme voi ymmärtää. Kummankaan olemassaolosta ei ole takeita, mutta psykologiselta kannalta molempien "luominen" on uskonnoissa ymmärrettävää. Aina tarvitaan keppiä ja porkkanaa. Kun kristinuskon (kuten muidenkin valtauskontojen) taustoja tutkii, selviää kaikenllaista niin niiden uskontojen itsensä kuin niiden pyhien kirjojenkin luomisesta.
Mutta sehän onkin taas sitten järjen käyttöä. Ja sehän on huono juttu, eikö niin?
On oikeastaan liikuttavaa, miten mieluisasti tänne kirjoittelevat uskovaiset pakenevat analyyttistä keskustelua ja piiloutuvat muiden "Tärkeiden Asioiden" taakse puhumaan vaikkapa täysin epäolennaisesta tupakoinnista...