Hei,
en ole aiemmin ollut työttömänä ja nyt kuitenkin harkitsen, että jäisin ansiosidonnaiselle siihen asti, kunnes jään äitiyslomalle. Nyt menossa vasta rv 5. Osaako joku ansiosidonnaisella ollut sanoa, että kuinka vaikeaa on käytännössä olla kotona noin pitkään? Tuleeko työkkäristä minkä verran yhteydenottoja?
Entä miten dilemma tarhan kanssa: Meillä on 3- ja 4-vuotiaat lapset kokopäivähoidossa. Meidän kunnassa asia on tällä hetkellä niin, että oikeus sovittuihin hoitopäiviin on vain vuorotyötä tekevillä vanhemmilla. Jos muut vanhemmat haluavat pitää muksujaan tarhassa normaalia noin 20 päivää vähemmän, heidän on silti maksettava koko kuukauden hinta. Jos toinen vanhemmista on kotona, lapset saisivat oikeastaan olla hoidossa vain tietyssä (eri) hoitopaikassa ja vain osan päivää. Ihmettelen täällä nyt, että pitääköhän minun todellakin vaihtaa lapseni eri hoitopaikkaan, jos aion pitää heidät kuitenkin tarhassa suurimman osan kuukautta ennen ja jälkeen vauvan syntymän. Millaisia tilanteita teillä on ollut?
en ole aiemmin ollut työttömänä ja nyt kuitenkin harkitsen, että jäisin ansiosidonnaiselle siihen asti, kunnes jään äitiyslomalle. Nyt menossa vasta rv 5. Osaako joku ansiosidonnaisella ollut sanoa, että kuinka vaikeaa on käytännössä olla kotona noin pitkään? Tuleeko työkkäristä minkä verran yhteydenottoja?
Entä miten dilemma tarhan kanssa: Meillä on 3- ja 4-vuotiaat lapset kokopäivähoidossa. Meidän kunnassa asia on tällä hetkellä niin, että oikeus sovittuihin hoitopäiviin on vain vuorotyötä tekevillä vanhemmilla. Jos muut vanhemmat haluavat pitää muksujaan tarhassa normaalia noin 20 päivää vähemmän, heidän on silti maksettava koko kuukauden hinta. Jos toinen vanhemmista on kotona, lapset saisivat oikeastaan olla hoidossa vain tietyssä (eri) hoitopaikassa ja vain osan päivää. Ihmettelen täällä nyt, että pitääköhän minun todellakin vaihtaa lapseni eri hoitopaikkaan, jos aion pitää heidät kuitenkin tarhassa suurimman osan kuukautta ennen ja jälkeen vauvan syntymän. Millaisia tilanteita teillä on ollut?
Vastaukset 23
Vanhimmat
pitäisit lapset hoidossa jos itse olet kotona? Eikös ne hoitopaikat ole sitä varten, että päästään itse käymään töissä eikä siksi, että päästään itse kotona helpommalla. Aika typerä ajatus..
No, jos tunnet 3- ja 4-vuotiaita lapsia, niin varmasti myös tiedät, kuinka tärkeitä kaverit ja järjestetty leikki ja kunnon liikunta heille on. Uskon vilpittömästi, että koko perhe voi paremmin, kun lapset ovat muutaman päivän viikossa hoidossa. Jos lapset voisivat palata samaan ryhmään samojen kavereiden ja hoitajien kanssa muutaman kuukauden jälkeen, niin ottaisin muksuni pois hoidosta, mutta he joutuvat aloittamaan kaiken alusta ja minusta se on rankkaa pienille lapsille. Toinen pojista oireili pitkään edellisiä tarhan vaihdoksia ja hänelle kaverit ja tuttu ja turvallinen ympäristö ovat todella tärkeitä. Tarhan ulkopuolisia kavereita ei juuri ole.
etsiä sitä leikkiseuraa muualta, päiväkerhosta, naapurista, sukulaisten lapsista? Ja onhan kahdella pojalla seuraa myös toisistaan niinä päivinä kun muuta leikkiseuraa ei ole.. Olisihan tuo mahtava tilaisuus pitää lapset poissa tarhasta ainakin puolitoista vuotta! Kyllä ne hoitopaikat pitäisi antaa sellaisille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat sen työn vuoksi.. Tämä siis minun mielipiteeni, ei millään pahalla :)
Hmmm, ehkä tulin jo ajatelleeksi päiväkerhoa, naapureita ja sukulaisia? Se ei ole mikään "tilaisuus" pitää lapsia poissa hoidosta, kun he nimenomaan viihtyvät siellä ja voivat hyvin. Me emme vie kenenkään muun lapselta hoitopaikkaa, kunnalla on velvollisuus järjestää hoito kaikille eikä minun tietääkseni kukaan ole ilman hoitopaikkaa jäänyt.
Moi! Kai tiedät että jos omasta tahdostasi irtisanoudut työpaikalta, sinua odottaa kolmen kuukauden päivärahaton kausi ennen kuin saat ansiosidonnaista?
Ja sen jälkeen vielä odotat 3 kk päätöstä työttömyyskassasta ennen kuin saat ensimmäistäkään erää sitä ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Työttömyyskassoissa on 3-4,5 kk jonot hakemustyen käsittelyssä. On nimittäin joku muukin jäänyt tässä viime aikoina työttömäksi ja lisäksi on paljon lomautettujakin. Pahimmillaan on kai ollut jopa 6 kk jonoja.
mutta on ihan pakko kysyä, että onkos Kurppa kotona?
En voi ymmärtää ajatus juoksuasi alkuunkaan. Toiset, minä mukaan lukien yrittävät löytää töitä kynsin hampain ja sinä haluat töistä pois.
Et halua olla myöskään lastesi kanssa. Miksi olet hankkiutunut jo kolmannen kerran raskaaksi, kun et halua hoitaa kotona edes itse kahta edellistä, vaikka olet itse luopumassa työnteosta, miksi?
Voisin ymmärtää täysin irtisanoutumisesi ja työssäkäynnin lopettamisen, jos sen tarkoitus olisi saada nimenomaan paremmin aikaa hoitaa itse omia lapsia kotona, mutta nyt en näe mitään järkevää syytä noihin kaavailuihisi. - Tai tietysti on yksi. Halu lusmuilla yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei kai se voi olla tavoitteesi?
Olen itsekin jäänyt jo pois töistä, rv 19, tänään tuli täyteen.
Työkkärissä just käyty ja kunhan asiat siellä saan kuntoon niin voin lähetellä liittoon postia.. Jään myös ansiosidonnaisen turvin lomalle jo nyt, kunnes ä-loma virallisesti alkaa. Työt loppui muutenkin määräaikaisuuden vuoksi, joten en menetä mitään =)
syy. Ei joudu karensiin ja kun työt loppuu, niin minkäs sille voi.
Vaan toista on, jos sanoa pamauttaa itsensä irti tuosta vain, niinkuin ketjun aloittaja suunnittelee. Myös se miten hän pitäisi lapsiaan edelleen päivähoidossa ja lusmuilisi päivät itse ties missä on minusta kovin outoa.
Mitenkään haluamatta ilkeillä ap:lle kerron tässä vain suoraan mielipiteeni, miten itse työttömäksi jo enen raskauttani joutuneena tämän asian näen.
Voi kiesus miten alkeellista keskustelua täällä käydään. Olisi pitänyt taas arvata, suomi24... En ole irtisanoutumassa, vaan määräaikaisuuteni loppui. Ja olen kouluttautunut niin helvetisti ja tehnyt töitä niin helvetisti koko tähän astisen elämäni, että kyllä, olen todellakin siinä asemassa, että voin valita menenkö töihin vai jätänkö menemättä. Se muuten ei ole pelkästä onnesta tai epäonnesta kiinni, että onko niitä töitä vai ei... Ja kotona voi tehdä monenlaisia asioita, vaikkei siitä palkkaa saisikaan. Ja elämäntilanteita on monenlaisia, perheitä on monenlaisia. Mitenkähän kypsiä äitejä olette, kun tuomitsette heti ilman mitään kykyä tarkastella asioita useammasta näkökulmasta kuin siitä, mikä ensimmäisenä mieleen juolahtaa.
Mitäpä sitte täältä meiltä sinua alkeellisimmilta ja mielestäsi tyhmiltä vastauksia haet. Olisit mennyt heti kyselemään niiltä sivuilta, josta saat mieleisesi vastaukset.
Siitä vaan lapset hoitoon, kyllä yhteiskunta maksaa. Sitte onkin aikaa tehdä päivät pitkät kotona kaikessa rauhassa niitä "monenlaisia asioita".
kyllä kirjoitit, että olet itse ajatellut jäädä ansiosidonnaiselle.. Etkä mitään siitä, että sopimuksesi loppuu ja jäät joka tapauksessa pois työstä riippumatta omasta halustasi.. ja nytkin kirjoitat että voit tosiaan VALITA menetkö töihin vai et.. Että eiköhän kaikki vastaajat ole tarkastellut asiaasi siitä näkökulmasta minkä itse olet antanut tarkasteltavaksi..
Joopa joo. Tekstini varmaan pystyi ymmärtämään kahdella eri tavalla. Heti vaan sääreen kiinni, purkaa lujaa.
Alkuperäisestä viestistä saa sen kuvan, että olisit irtisanoutumassa töistä, mutta siis asiaan. Mielestäni töistä pois jäänti on ihan hyväkin idea, jos tekisit sen lasten takia, eli lapset jäisivät kotiin sun kanssa. Kyllä niitä kavereita löytyy puistoista, kerhoista ym. missä lapset voisivat käydä. Itse olen ollut töissä päiväkodissa ja monen lapsen suurin toive kyllä on ollut, että kun saisi olla äitin kanssa kotona. Lapset ei tarvi niin ihmeellistä toimintaa, monille on iso juttu esim tehdä ruokaa tai leipoa äitin kanssa (juu-u eräskin lapsi kertoi, että oli ihana viikonloppu kun tehtiin pullaa äitin kanssa). Eli kyllähän sitä touhua kotonakin on ja varsinkin kun on kaksi lasta, joista on paljon seuraa toisilleen. Mietinkin, että miksi haluat jäädä kotiin niin pitkäksi aikaa jos et lasten takia (joo itsesi varmasti, mutta eikö siihen riittäisi sitten se mammaloman alkukin). Jää kotiin ja ota lapset pois päiväkodista ja viettäkää laatuaikaa, koska kun vauva syntyy, tiedät kokemuksesta, että suurin aika menee sen vauvan hoitamiseen.
Kun kerran kirjoitat asiallisesti, niin voin valaista ehkä vähän syitä. Me olemme juuri muuttaneet uuteen asuntoon, jota olemme itse rakentaneet pitkään. Tämä sijaitsee sen verran korvessa, että kavereita tai puistoja ei hirveästi löydy. Sukulaisissa ei ole pieniä lapsia ja vähäisetkin serkut sijaitsevat pitkän matkan takana. Eli vilkkaat lapset kyllä kaipaavat leikkitoveria. Totta kai he leikkivät keskenään jatkuvasti, mutta ei se sisarus nyt ihan kaikkia ikätovereita korvaa.
Muutimme puolivalmiiseen kotiin ja siellä on todella paljon vielä tekemistä niin sisällä kuin ulkona. Ja töitä voi tehdä kotoa käsinkin freelancerina tai toiminimellä. Eli tällaista taustaa. On paljon muutakin, mutta en nyt jaksa niitä tässä aukoa.
Pointtini oli, että lapset saisivat olla tarhassa useamman päivän viikossa, ei koko aikaa, mutta se taisi mennä joltakulta ohi. Onko siinä niin hirveä ero, että vauvan tultua taloon esikoinen on päivän kaksi viikosta tarhassa (mitä pidetään yleisesti hyväksyttynä) tai sitten kolme tai neljä? Asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja minähän se lapseni parhaiten tunnen.
Meillä on tulossa toinen ja esikoinen pysyy päiväkodissa vaikka jään kotiin. Hän on 3 vuotias ja jatkaa päiväkodissa hoidossa 6 tuntia keskiviikkoisin ja perjantaisin. Hoitopaikan pitämisessä on monta syytä. Ensinnäkin jonotimme paikkaa 8kk, jos nyt luovumme siitä niin äitiysloman loputtua pitäisi saada 2 paikkaa samaan päiväkotiin. Poika viihtyy hoidossa. Itse nautin ajasta lapseni kanssa kotona, mutta lapsen irroittaminen päivähoidosta äitiyslomani ajaksi olisi mielestäni väärin koska pieni lapsi on altis muutoksille. Hoidon aloittaminen uudelleen ei olisi helppoa.
Asioilla on aina 2 puolta, mikään ei ole mustavalkoista. Kukin tekee omat päätöksensä varmastikin perheensä parasta ajatellen. Itse olen valmis maksamaan päivähoitopaikasta joten se ei ole keneltäkään muulta pois. En myöskään ole luonteeltani mikään äiti-lapsikerhossa kävijä.
Tekstistäsi sai tosiaankin sen kuvan, että vakituisesta paikasta olisit lähtemässä. Tiedän monta äitiä jotka eivät ole halunneet määräaikaista sopimusta jatkaa raskauden aikana vaan ovat jääneet liiton rahoilla kotiin. Ja jos vielä voit tehdä töitä kotoa käsin niin mikäs siinä. Yleensä nämä asiat ovat puolisoiden yhdessä sopimia, mun mieheni ei varmaankaan suistuisi talaudellisen tilanteen notkahtamiseen eli että mä jäisin kotiin. Tietenkin mulla on vakituinen, ihana työpaikka josta en pois haluaisi itsekään jäädä.
Eli teet niin tai näin, niin tällä palstalla joku on aina eri mieltä. Onnea päätöksen tekoon! =)
aloittajan kanssa alusta asti, että ei ole väärin pitää niitä lapsia hoidossa, etenkin kun ap valaisi tilannetta, että uusi koti olis hyvä saada kuntoon ennen lasen syntymää jne.
Itse odotan toista lasta ja 2v esikoinen on hoidossa ihan siksi, että opiskelen kotoa käsin eikä opsikelusta ja sen ikäisen lapsen kanssa touhuamisesta tulisi yhtä aikaa mitään. Toiseksi raskaus ei aina suju hyvin ja mulla on tässä toisessa alkanut supistukset todella aikaisin ja kaikkea yimääräistä rehkimistä ja nostelemista pitäs välttää. Ja kyllä mä sen voin myöntää, että koen olevani parempi ja jaksavampi äiti, kun välillä saa itsekseen hengähtää. Jos aloittajalla on se muutama "vapaapäivä" lapsista niin se on musta ihan hyvä vaan, kun kaikki ei ole niitä superäitejä! Eikä ne päivähoitopaikat keneltäkään pois ole;)
" Eli teet niin tai näin, niin tällä palstalla joku on aina eri mieltä. Onnea päätöksen tekoon! =) "
Kommentoin viimeistä lausettasi ja yleensä keskustelun avaajia, jotka vetävät heti herneen sieraimeen, jos saadut vastaukset poikkeavat heidän omista kannoistaan, ts. eivät olekaan sellaisia, kuin he ovat niiden olettaneet olevan.
Mielestäni juuri se, kun täältä löytyy toisistaan eriäviä mielipiteitä ja asioita ei nähdä yksipulisesti saa aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Joskus aloittajasta, kuten tässäkin keskustelussa taisi käydä, saattaa tuntua jopa kiusalliselle, kun vastaukset eivät olekaan sellaisia, mitä hän on omassa mielessään kaavaillut.
Tämä kuitenkin kuuluu asiaan, jotta syntyy todellista keskustelua ja mielipiteen vaihtoa ja senhän olemme tämänkin keskustelun kulusta taas kerran huomanneet.
Tyyli jolla aloitteeseen kommentoitiin ei ollut "eriävä mielipide", joka olisi esitetty asiallisesti, vaan ankaraa syyllistämistä, kaiken lisäksi tuntematta asiaa yhtään sen enempää. Puhutteko toisille ihmisille livenä, esim. ystävillenne, tuolla lailla? Minä en ainakaan puhu eikä minulle puhuta. Asioista ollaan toki jatkuvasti montaa mieltä ja elämän isojen valintojen suhteen tehdään jatkuvasti varsin erilaisia ratkaisuita, mutta emme todellakaan syyllistä toisiamme, vaikka olisimme asioista eri mieltä.
Netti vaan saa joissakin aikaan tarpeen ruotia asioita oletettuina faktoina ilman normaaliin kanssakäymiseen kuuluvaa tunteen häivääkään ja kaiken tämän voi tehdä anonyymisti. Sitten omaa tunteettomuuttaan ja provosointiaan voi nimittää "eriäväksi mielipiteeksi" ja "todelliseksi keskusteluksi".
Mulla on määräaikainen työsuhde, joka on kohta loppumassa ja olen ajatellut jäädä kotiin ansiosidonnaiselle ennen äippälomaa. Ensinnäkään kuka palkkaisi raskaana olevaa ja ihan 100-varmasti eivät jatka työsuhdetta täällä kun tilani selviää. Mulla on lähipiirissä ja itsellä ikäviä kokemuksia raskauden takia syrjimisestä (olen akateeminen). Et en usko et sellasta työnantajaa löytyy, joka palkkaa riemusta kiljuen raskaana olevan hommiin ; ).
Toinen syy miksi olen jäämässä kotiin on terveys. Edellinen raskaus oli vaikea ja jouduin supisteluiden takia jäämään saikulle jo puolessa välissä raskautta. Onneksi nuorempi lapseni on jo koulussa, joten ei ole tarha-ongelmaa. Jos koulua ei olisi, niin pitäisin tarhassa varman muutaman päivän viikossa ihan sosiaalisten suhteiden ja oman jaksamisen (=levon) takia.
Älä syyllistä itseäsi. Jokainen on itsensä paras asiantuntija. Minusta sinulla on hyvät perustelut ratkaisuillesi. Ja en usko, että työkkärissä mitenkään ahdistelevat. Kyllä siellä on Suomen työelämän realiteetit (lama, naisten syrjiminen) tiedossa.
määräaikainen työsuhde päättymässä ensi kuun lopussa, mutta työttömäksi en ole aikonut jäädä. Aion pitää raskauden salassa siihen asti, sittenhän eivät asialle mitään mahda kun sopimus on kirjoitettu.. Olen sitten noin raskausviikolla 19 kun tuo sopimuksen kirjoittaminen on ajankohtaista.. Vielä kun saisi vakisopparin kun tämä sopimus olisi jo kolmas, niin olisi se mahtavaa :)
Voi minulta ei onnistuisi ikipäivänä salata raskautta niin pitkälle kui 19 viikolle. Olen ollut kahdesta aiemmasta kuin sotalaiva jo tuossa vaiheessa. Ja turvonnut niin naamasta kuin takapuolestakin, mutta siis itse vatsa jo tosi iso. Toivottavasti lykästää vakisopparin kanssa.
Joo, ei tarvitse haaveilla et noille viikoille asia pysyisi salassa kun viikolla 10 jo joutuu ostamaan äitiyshousuja ;-). Sama oli toisessa raskaudessa.
Onnea työpaikan saamiseen, jos olet niitä naisia, joilla ei raskaus ulospäin näy. Mulla oli ekan kanssa synnärillä samaan aikaan naapuri, jonka en edes tiennyt olevan raskaana, että onhan näitä ihmeitä. Meidän suvun naiset ei niihin kuulu...