Supermyrkyt – hometalojen

Hidasta on poistuminen, lainausta artikkelista

Altistusmekanismi oli mysteeri
Rasvaliukoiset aineet kertyvät elimistöön. Tämän vuoksi dioksiini on kavahdettu supermyrkky ja Itämeren silakoita pelätään. Sen puoliintumisaika on 30 vuotta, eli elimistöön kertynyt aine poistuu äärettömän hitaasti. Kun myrkkyä on kasautunut tarpeeksi, vaikutus alkaa näkyä.

– Kereulidin vesijakaumakerroin eli rasvaliukoisuus on sama kuin dioksiinin. Tällä perusteella voidaan arvailla, että kereulidi käyttäytyisi samalla tavalla.

Lattian alla vaaniva supermyrkky on kolkko ajatus, mutta ei se ihmistä myrkytä sen enempää kuin pullo syanidia kaapin perällä. Löytämisen jälkeen seuraava kysymys kuuluikin, miten supermyrkyt päätyvät ihmiseen. Sairastuneiden oireet viittaavat siihen, että altistuminen tapahtuisi keuhkojen kautta. Kyseiset myrkyt ovat kuitenkin ilmaa raskaampia ja niiden kiehumispiste on niin korkea, ettei höyrystyminenkään tule kyseeseen.

lainaus päättyy

"


Homeremontti saattaa olla turha
Supermyrkkyjen mittaamisella ilmasta voi olla pitkällä tähtäimellä suuri merkitys vakuutusoikeudellisesti.

Vaikka talossa olisi huomattavia määriä hometta ja ihmiset sairaita, tähän asti on ollut lähes mahdoton osoittaa yksilötasolla, että sairastuminen johtuu nimenomaan rakennuksesta. Kysymys on olennainen esimerkiksi siinä, onko henkilön sairaus ammattitauti ja onko hän näin ollen oikeutettu korvauksiin.

– Vaaralliset talot on pystytty erottamaan tähänkin asti melko hyvin, koska varsinkin työpaikoilla ja kouluissa on niin paljon ihmisiä, että kyetään tilastollisesti näkemään, jos siellä on jotain mätää. Ilmasta mittaaminen on tärkeä asia siksi, että siten kyetään näyttämään syy–seuraus-suhde toteen, sanoo Salkinoja-Salonen.

Jos talosta löytyy supermyrkkyjä, se asettaa remontille entistä tiukempia vaatimuksia. Yksi supermyrkkyjen monista ikävistä puolista nimittäin on, että ne tarttuvat sitkeästi huoneiston materiaaleihin. Erityisesti muoveista niitä on käytännössä mahdoton saada pois.

Rasvaliukoiset myrkyt jäävät kiinni irtaimistoon ja vaikka se puhdistettaisiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, voi käydä niin, että oireilu jatkuu hirmuisesta remontista huolimatta, sanoo Risto Salin.
Lue myös
"

"Gramman miljoonasosat myrkyllisiä
Helsingin yliopistossa on tutkittu mikrobitoksiineja toistakymmentä vuotta, joten niiden vaikutukset laboratorio-olosuhteissa solutasolla tunnetaan hyvin. Sen sijaan eri pitoisuuksien keuhkoaltistuksen kautta aiheuttaman myrkkyvaikutuksen selvittämisessä riittää vielä työsarkaa.

Kereulidista tiedetään ruokamyrkytystapausten perusteella, millainen annos suun kautta otettuna saa ihmisen sairastumaan. Tästä tiedosta on pitkä matka siihen, millainen määrä huoneilmassa leijuvaa kereulidia on mitenkin vaarallinen.

– Jos tutkimukset pystytään rahoittamaan, ehkä vuoden kuluttua meillä voisi olla tietoa siitä, että rakennuksissa, joissa ihmiset ovat varmuudella sairastuneet, löytyy niin ja niin paljon sitä tai tätä myrkkyä, sanoo Salkinoja-Salonen.

– Etsiessämme toksiineja etsimme oikeastaan vain niitä aineita, jotka voivat aiheuttaa soluvaurioita pieninä pitoisuuksina. Ei ole ajateltavissa, että niitä olisi ilmassa suuria pitoisuuksia. Määrät, joista puhutaan, ovat suuruusluokaltaan mikro-, na-no- ja pikogrammoja.

Solu on kuin pienoisyhteiskunta

Joko osaatte määritellä raja-arvot sille, millaiset pitoisuudet huoneilmassa ovat vaaral-lisia?

– Emme. Pitoisuus on mitattu pölystä vasta muutamassa kohteessa. Vuoden kuluttua meillä voisi olla tietoa siitä, millainen määrä myrkkyä löytyy rakennuksista, joissa ihmiset ovat varmuudella sairastuneet. Ryhdymme rakentamaan eräänlaista ristisanatehtävää, josta näkee, että näillä pitoisuuksilla on sairastuttu enemmän ja noilla vähemmän.

Mikrobitoksiinit ovat solumyrkkyjä. Solumyrkyiksi nimitetään aineita, jotka tuhoavat yhtä tai useampaa toimintoa elävässä solussa.

Energiantuottojärjestelmät ja solujen viestintä ovat ehkä kaikkein haavoittuvimmat kohdat. Solu toimii hieman kuten ihmisen rakentama yhteiskunta. Jos tietoliikenne halvaantuu tai energian tuotanto lakkaa, yhteiskunta kaatuu muutamassa tunnissa, vertaa Salkinoja-Salonen.
"

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=23674&lan=fi

paikkaansa, koska "homeherkkä" ainakin on sairastunut homeitiöistä homepölykeuhkoon.

Samoin "Hilkkaliisa" on sairastunut itiöistä vaikeahoitoiseen astmaan, jonka vain pitkät kortisonikuurit pelastavat.

Sitten oliko se "homeahdistus1", joka oli sairastunut kotinsa Aspergillus fumigatuksen itiöistä allergiseen alveoliittiin?

Älkää vain levittäkö herran je "nisuiisun" valheita. Lopettakaa hyvän sään aikana.

edistystä lienee tapahtunut paljonkin!

Upeaa seurata OIKEITA tutkijoista ja tieteentekijöitä!

" Sana supermyrkky keksittiin 1976, kun torjunta-ainetehtaan räjähdyksessä Italiassa syntyi kloorattuja dioksiineja, jotka levisivät ympöristöön. Niiden myrkyllisyys on erittäin suuri. Hyvin pieni pitoisuus aiheuttaa sairautta tai voi jopa tappaa. Sanomalehtikieleen on vakiintunut tapa nimittää supermyrkyiksi aineita, jotka ovat haitallisia pieninä pitoisuuksina. Itse en sanaa käytä, koska se ei ole tieteellinen termi." (kertoi Mirja Salkinoja-Salonen)

Edelliselle sivulle
Tätä tutkitaan -tietokanta
107231
Nanopartikkeleiden terveysvaikutusten tutkiminen proteomiikan avulla. Tutkimus- ja kehityshanke

Hakija
Työterveyslaitos

Määräraha
129000.00 euroa

Lisätietoja
Alenius Harri 030 474 2175
[email protected]

Aiheluokitus (aiheluokitukset)
Työelämän terveysriskit ja kuormitustekijät
- Kemialliset altisteet ja altistuminen


Avainsanat:
proteomiikka, terveysvaikutus, altistuminen, nanopartikkeli, nanoteknologia, biomarkkeri

Hakijan kirjoittama kuvaus
Teollisuuden hyödyntämät nanopartikkelit ovat koostumukseltaan ja rakenteeltaan uusia materiaaleja, joiden terveysvaikutuksista tiedetään hyvin vähän. Nämä pienhiukkaset ovat elävää solua pienempiä ja saattavat sen takia käyttäytyä elimistössä poikkeavasti sekä kemialliseen yhdisteeseen että tavanomaiseen partikkelimaiseen materiaaliin verrattuna.

Nanopartikkelialtistumisen aiheuttamia proteomimuutoksia tutkitaan ihmisen makrofaagi- ja keuhkosoluviljelmissä. Myös mahdollisen oksidatiivisen stressin aiheuttamia soluvaurioita selvitetään. Testattavia nanomateriaaleja ovat erilaiset nanokokoluokan muodot metallioksideista ja hiilinanoputkista.

Solut fraktioidaan, jolloin tutkimus voidaan kohdentaa tuman, soluliman ja mitokodrioiden proteomien tutkimiseen, jotka ovat solun kokoproteomia huomattavasti yksinkertaisempia ja siten helpommin analysoitavissa. Tutkimuksessa sovelletaan differentiaalia kaksisuuntaista geelielektroforeesi (DIGE)-analysointitekniikkaa proteiinierojen havaitsemiseen ja massaspektrometriaa proteiinien tunnistamiseen.

Havaitut muutokset valottavat mahdollisten soluvaurioiden mekanismeja ja luovat mahdollisuuksia parempaan riskinarviointiin ja altistumista kuvaavien biomonitorointimenetelmien kehittämiseen.

Rahoituspäätös
11.12.2007