Tilanne seuraavanlainen:
Meillä asustaa 3v phalène narttu joka on ollut mulla pennusta lähtien ja hyvin rakas.Ongelma on se,että kohta 2v tyttäreni ja koira eivät tule toimeen keskenään.Vauvaaika meni erittäin hyvin,mutta tytön kasvaessa koiran suhtautuminen on muuttunut.Aluksi oli vaan vähäistä murinaa,mutta nyt on tilanne pahentunut.Koira vilauttelee hampaitaan ohi kulkiessaankin ja murisee.2 kertaa on nyt napannut tyttöä sormista ja pelkään,että joku päivä kohteena saattaa olla naama ja näykkäsy pahempi.
Koira ei myöskään siedä enää serkkuni poikaa(kohta 5v) ja murisee hänellekkin.
En oikeen tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
Oikea ratkaisu mieheni mielestä olisi myydä koira pois,mutta olisiko vielä jotain tehtävissä vai paheneeko koiran käyttäytyminen ajanmyötä?
En missään nimessä haluaisi luopua koirastani,mutta kait se on kohta pakko tehdä.
Mikäli joudun koiran myymään mitä tulisi ottaa huomioon uutta kotia etsiessä?
Meillä asustaa 3v phalène narttu joka on ollut mulla pennusta lähtien ja hyvin rakas.Ongelma on se,että kohta 2v tyttäreni ja koira eivät tule toimeen keskenään.Vauvaaika meni erittäin hyvin,mutta tytön kasvaessa koiran suhtautuminen on muuttunut.Aluksi oli vaan vähäistä murinaa,mutta nyt on tilanne pahentunut.Koira vilauttelee hampaitaan ohi kulkiessaankin ja murisee.2 kertaa on nyt napannut tyttöä sormista ja pelkään,että joku päivä kohteena saattaa olla naama ja näykkäsy pahempi.
Koira ei myöskään siedä enää serkkuni poikaa(kohta 5v) ja murisee hänellekkin.
En oikeen tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
Oikea ratkaisu mieheni mielestä olisi myydä koira pois,mutta olisiko vielä jotain tehtävissä vai paheneeko koiran käyttäytyminen ajanmyötä?
En missään nimessä haluaisi luopua koirastani,mutta kait se on kohta pakko tehdä.
Mikäli joudun koiran myymään mitä tulisi ottaa huomioon uutta kotia etsiessä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
huonompaan suuntaan niin paras etsiä uusi koti perheestä jossa ei ole lapsia. Ihmiset antavat sitten aina pikkukoirille anteeksi ihan hirveää käytöstä.
Tiesitkö että pikkukoirien hirveä käytös johtuu ihan niiden omistajista...asialle voi aina tehdä jotain.Koirakin haluaa olla tasapainoinen eikä ailahtelevainen.
Kannattaa myös miettiä muutamia seikkoja:Onko lapsen syntymän jälkeen koira saanut myös huomiota,onko sitä lenkitetty tarpeeksi,onko asetettu rajoja vai annetaanko hyppiä sohvilla,annetaan makupaloja jne.onko lapselle opetettu miten koiraa lähestytään....Aina on varmasti omassa "johtajuudessa" jotain mietittävä,lapsenhan pitäisi olla myös laumassa ylempänä kuin koira.Toivon että mietitte näitä asioita ja että koko perhe saisi olla yhdessä...
Koiralle todella ärsyttävä. En puhu lapsestasi vaan omasta kokemuksesta. Koira ei tykkää kun käsikäyttöisellä maanmöyhijällä yritetään lykätä hännälle, tai kun viiksistä kiskotaan. 2v lapsella härnäys on jo tietoista ja koira tajuaa sen. Toisin kun ryömintäikänen joka saattaa uteliaisuutaan työntää sormen nuuskivan koiran silmään eikä koira välitä. Koiran ja lapsen koulutuksesta pitää huolehtia, koska juuri kun käännyt ottamaan mainoslehtistä hyllystä lapsi saattaa tehdä koiralle jotain. Ei koirani tosin kaunaa kanna eli murise sivumennen, mutta ikävän tilanteen tullessa antaa palautteen oikeaan osoitteeseen, kuten eräs vesipyssysankarikin olisi huomannut ellen olisi ehtinyt lopettaa leikkiä. Haluan kuitenkin korostaa ettei tällaista joka päivä tapahdu ja lapsen kasvattaminen kuuluu vanhemmille, eikä koiralle. Aktiviteetteja saava koira jaksaa olla paljon kärsivällisempi kuin tylsistynyt ja siitä voi olla hyötyä kun koira nopean palautteen antamisen sijasta ääntelee niin, että valvova silmäkin kuulee..
Eli puhelin käteen ja soitto koirakouluttajalle. Täällä et saa tarpeeksi hyviä neuvoja ja sinulla alkaa aika jo käydä vähiin. Tilanne on vaarallinen lapsen kannalta, joten suosittelen toimimaan mahd. ripeästi ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Oletteko te lapsen syntymän jälkeen hoivanneet koiraa samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää? Koira ei ole enää se perheen ykkösvauva vaan yhtäkkiä reviirille astuu lapsi, joka saa kaiken huomion. Koirasta tulee siis mustasukkainen ja osoittaa mieltään. Jos koira murisee myös vieraalle lapselle, joka on vanhempi ja ilmeisesti ennen tullut toimeen, niin voisi miettiä, että koiralle on jäänyt jonkinlainen trauma lapsista. Aika usein näkee juuri pikkukoirilla tällaista käytöstä (johtuu siis aivan varmasti omistajien toiminnasta).
muuttunut lapsentulon myötä.Lenkitän,leikin ja vietän illan suussa samat rapsuttelusessiot kun aina ennenkin.Ainoa asia joka on muuttunut on kielto nukkua vieressä makuuhuoneessa,mutta sitäkin harjoteltiin jo ennenkun lapsi syntyi.
Koiralle tehtiin oma nurkkaus pesineen ja leluineen.
Omaan silmään ei pistä muu kun taaperon kiinnostus ja tarmo koiraa kohtaan ja olenkin lasta useaan otteeseen kieltänyt ja opettanut kuinka koiran kanssa toimitaan(annetaan koiran syödä rauhassa,nukkua pesässään ei vedetä hännästä jne).
Moni on mulle sanonut,että pitäisi vaan odottaa,että lapsi kasvaa niin koirakin rauhottuu.Tähän haluaisin uskoa,mutta eipä se taidakkaan mennä ihan niin.
esim. läppäissyt, vetänyt karvaa, kirkunut korvan juuressa, kaatunut päälle tms... Mieti. Ja saako koira huomiota kuten ennen? On väärin jättää koira kakkoseksi, kun yhtäkkiä tulee lapsi, se pitää miettiä etukäteen ja huolehtia ettei niin käy. Joku lapsi on tehnyt koiralle "pahaa", aikuiset eivät vain mielellään näitä myönnä, sen ei tarvi olla kuin pienen pieni hetki. Lapsille kuuluu tehdä selväksi, miten koiraa kohdellaan, myös vieraiden lapsille! Jos ette siihen pysty, luopukaa koirasta, sillä on erittäin stressaavaa elää nyt teidän keskellä (jos mikääm ei muutu) ja antakaa sille koti, joka pystyy siitä huolehtimaan ja __oikeasti__ välittää ja rakastaa, eikä käytä verukkeita.
Meillä tilanne oli sama. Kaksi newfoundlandinkoiraa, joista toinen (narttu) ei sietänyt lasta. En halunnut tehdä valintaa siinä, kumpi on rakkampi ja luopua koirasta, joka on ollut meillä jopa lasta kauemmin. Ensin ajattelimme vain pitää lasta ja koiraa erillään, mutta se ei tuntunut luontevalta. Menimme eläinlääkäriin. Lääkäri antoi koirallemme jonkinlaisen hormoonipistoksen. Sen ei varsinaisesti pitänyt aiheuttaa valeraskausoireita, mutta sellaisia koiramme sai - mutta se juuri olikin tarinani onni! Koiran alkaessa käyttäytyä hoivaavasti, eikä pentuja ollut, tuli lapsesta (jonka koira ilman muuta mieltää pennuksi, niin hyvässä kuin pahassakin) sen varapentu! Lapsessahan on todistetusti jopa kuuteen ikävuoteen saakka samaa tuoksua kuin koiranpennussa (ilmeisesti ihminen ei sitä kuitenkaan aisti :)) ). Sittemmin lapsi on saanut vaikka karvoissa, korvissa ja kaulanahassa roikkua ja koira vain hymylee kärsivällisesti. Aikaa on jo kulunut yli vuosi! :) Toivotan teille onnea!
piikki :0
Meil on toukokuusta asti ollut nyt kaheksan kuukautinen koira, ja se on entisessä kodissaan kokenut ilmeisesti kovia, ja nyt menee aikuisten kanssa paremmin, mutta on vielä lasten kanssa tosi varauksellinen, ei anna silittää, tai muutenkaan koskea.
Aika hyvältä piikiltä kuullosti ;)))
kaulanahassa?
Onko koira siis lasten lelu? Miksi? Onko hauskaa katsoa, kun koiraparkaa rääkätään? Luuletteko sen nauttivan? Antakaa pois arvoiseeseensa perheeseen, te ette sitä selvästikään ole! Järkyttävää, miten tenavien annetaan kiusata koiria ja sitten koiraa rankaistaan kun se LOPULTAKIN suuttuu.
niissä karvoissa, korvissa tai kaulanahassa, niin se nyt ei VÄLTTÄMÄTTÄ heti tarkoita sitä, että vanhemmat ANTAVAT lapsen niin tehdä!
Sinä et ainakaan todennäköisesti ole se, joka koiralle paremman kodin antaisi, eli turhaan hötkyt siellä!!!
Oiskohan sulla juoksu tulossa tai jotain, kun on hermo noin kireellä...
tollasia piikkejä? Oma poikakoirani on kanssa tenavien kanssa aika varautunut, toisaalta silti haluaisi leikkiä niiden kanssa, toisaalta taas joidenkin kohdalla selvästi pelkää ja mielellään näykkäisisi.
Jotenkin toivoisi että tuo piikki olisi totta ja tehoisi myös urhoihin... ;)
hyvää vaan... Kerropa missä teillä menee raja! Montako kertaa saa kiusata? Jestas mitä mammoja, meinaatteko että koiran pitää kestää tietty määrää rääkkäystä!?
Ainakin näin voisi päätellä siitä että kuvittelee ihmisillä olevan silmät selässäkin. Ei, ei koiran tarvitse kestää mitään tiettyä määrää rääkkäystä, mutta lasten kanssa tulee koiran tulla toimeen. Ellei tule, niin opetetaan tulemaan. Ellei opi niin sitten pitää valita jompi kumpi. Arvaat varmaan silloin kumpi on ilman kotia. Koira vai lapsi.
Hyvä se on lapsettomana vittuilla ihmisille...
pikku hiljaa helpottamaan, rupeet kuullostaan jo aika huolestuttavalta, käy sunkin koiraa sääliks, mitä sekin joutuu kokemaan kun omistaja on tollanen, onneks sulla ei ole niitä lapsia!!!
Nalle-poka rauhoittui ihan tavanomaisesta antiandrogeenipistoksesta. Tosin, ellei uros sen vaikutusaikana todella OPI uutta käyttäytymismallia, se on uusittava reilun kuukauden välein. :( Se ei kyllä ole kallista! :)
Ensinnäkään en ole "mamma" vaan "pappa", isä. Ja toiseksi, tämä odottamaton valeraskaus todella aikaansai sen, että se, mitä koira ennen pelkäsi (lapsi) tuli sille helpostilähestyttäväksi ja rakkaaksi. Se hakeutuu ITSE lapsen seuraan, jopa rajuun käsittelyyn ja lähtee kyllä pois kun on saanut tarpeekseen - nykyään vain tuntuu, että nuo eivät taida saada juuri koskaan toisistaan tarpeekseen! :)
Minähän jo kertaalleen sanoin, etten ajatellutkaan luopua koirasta, koska se on ollut meillä jopa lasta kauemmin - JA KOSKA RAKASTAMME HEITÄ T A S A V E R T A I S E S T I !
tapahtui koirassa sen pistoksen jälkeen? Oliko jotain sellaisia odottamattomia sivuvaikutuksia, vai vaikuttiko se tosiaan ihan pelkästään siihen että tuli paremmin tenavien kanssa toimeen?
Oma koira kun on muuten täydellinen luonteeltaan, terhakka metsästyskoira, mutta en haluaisi joutua varomaan sen kanssa kulkiessa tenavia(tai muitakaan ihmisiä), jotka kuitenkin pitää sitä lutuisena ja olisi hyvä antaa niiden joskus paijata sitä. Mutta kun herra suvaitsee olla välillä vähän äkäpussi. :/
MEILLÄ ONGELMA ON KOIRAT JA LASTEN TEINI-IKÄ
En ymmärrä. En tiedä mitä tehdä. En tiedä, kuinka tässä kävi näin. En tiedä, mikä muuttui. Koiramme ovat rodultaan suurikokoisia, yleensä ihmis- ja lapsirakkaita keski-ikäisiä turrukoita. Ensimmäisen poikamme tultua puberteetti-ikään, mikään pojan ja koirien suhteessa ei muuttunut. Nyt toisen pojan tultua murrosikään, koirat alkoivat pikkuhiljaa vierastaa häntä, väistellä - tehdä nopeitakin väistöliikkeitä.
Sittemmin tilanne on vain pahentunut. Nyt koirat lähes tuntuvat pelkäävän häntä ja käyttäytyvät pahimmillaan aggressiivisesti häntä kohtaan. Nyt käytös on laajentunut myös pojan kavereihin - jopa tuntemattomiin murrosikäisiin poikiin, joita lenkillä tapamme. Koirat ovat ennen murrosikää rakastaneet poikaa varauksetta. Ainoa nuori, jota kohtaan koiriemme käytös ei ole muuttunut on vanhempi poikamme. Eläinlääkäri ei löytänyt koirista somaattista, eikä muutakaan vikaa. Vanhojakaan ne eivät vielä ole, eikä niillä ole kipuja. Mitä on tapahtunut? Miksi käytös muuttui? Mitä on voinut tapahtua?
Pyydän vilpittömästi apua. Kertokaa kokemuksianne ja mielipiteitänne. Lupaan olla loukkaantumatta, vaikka sanoisitte minun tai koirieni olevan hirviöitä, kasvatuksemme huonoa, mitä tahansa - ihan mitä tahansa, kunhan vain perustelette mielipiteenne.
Kiitos.
Oli, että tämä nuorempi poika on mahdollisesti esim. Potkaissut koiraa ohimennen, samoin kaverit, tai jotenkin muutoin kohdellut kaltoin, antanut syytä koiran olla varuillaan.
Oletko satavarma, ettei niin ole tapahtunut, koska pelkoahan tuo selkeästi on, että onko siihen pelokkuuteen koiralla oikea syy?
Onhan pojalla voinut olla huonoja päiviä ja purkanut sen koiraan, kaverit ovat nähneet sen, ja tehneet samanlailla?
on vain minun mielipiteeni, mutta vika on pojassanne, ei koirissa. Pojan käytös on muuttunut. Miten? Sen tiedätte itse.
Olen ehkä alitajuisesti ajatellut sitäkin ikävintä vaihtoehtoa, mutten ole halunnut aktiivisesti sitä tiedostaa ennen kuin joku jotain kirjoitti... Yritän selvittää asiaa vaivihkaa. :(
että murrosikäinen poika olisi tehnyt jotain koiralle, vaikea veikata mitä, potkaissutko tai lyönyt tai esim. pervoillut jotain. :(
Vakava keskustelu pojan kanssa...
Huolestuttavaa. Erityisen huolestuttavaa, jos poika on kohdellut koiraa väärin, ja koira on sentään yksi perheenjäsen ja mikä ikävintä, ns. helpoin kohde, koska ei pääse kertomaan asioista.
Poika syyniin ja jos ei ala asiat paljastua ja haluatte ehdottomasti selvittää mitä talossanne tapahtuu, niin videokameraa huoneisiin ja johan näkyy.
Pitkälle vietyä, mutta jollei muu auta.
Voi paljastua kyllä sitten muutakin.
Etkö sinä ole huomannut minkäänlaista erilaista käytöstä pojassasi koiria kohtaan? Ehkä ei enää niin lempeä vaan välinpitämätön ja saattaa purkaa teiniangstejaan koiriin? TODELLA harvoin koira muuttuu syyttä aggressiiviseksi ihmistä kohtaan, josta ennen välitti. Poikasi on aika varmasti tehnyt koirille jotain ja koira ei huonoa käytöstä unohda! Ja ilmeisesti poikanne ja pojan kaverit ovat härnänneet koiria teidän huomaamatta. Aika ikävä tilanne, mutta pojan kanssa tarvitsee puhua ja kysyä tiukasti MITÄ ON TAPAHTUNUT!?
Koira ei mieti ja suunnittele asioita, se elää tässä hetkessä. Poika on kiusannut koiraa, se on aivan selvä! PUUTU ASIAAN! jA kavereille kuri kans. Älä missään nimessä jätä teinin kanssa, vihoissaan tekee vielä mitä vaan. Kyllä lastensa tekemisiin ON PUUTUTTAVA! Meinaatko että tenava saa tehdä ihan mitä vaan... Kohta se tappaa sinut...
Yritän tehdä jotain, puhua, kysyä kauttarantain, vaikka kaverelta, ellei muu auta... :(
Luulin saavani vain todella ilkeitä vastauksia sen jälkeen kun joku alkoi epäillä pojan käytöstä. Kiitos mukavasta viestistä. Miten ehdottaisit minun toimivan? Mitä kannattaisi tehdä tai sanoa? Olen ihan hukassa!
En ole tuo kirjoittaja, jolta kysyit neuvoa, mutta toivottavasti munkin vastauksesta olisi jotain apua.
Neuvoni on se, että otat auktoriteettia poikaan, Sinä olet vanhempi ja hän murrosikäinen poika. Iskosta mieleesi että saat totuuden ulos pojasta ja psyykkaa itsesi varmaksi ja määrätietoiseksi, saat lisäspurttia psyykkaukseen siitä, kun mietit avuttominta perheenjäsentänne, koiraa, jota tämä mahdollinen nulikka on kohdellut väärin.
Aloita keskustelu vakavalla äänensävyllä ja määrätietoisesti, sano, että nyt on tärkeää asiaa ja nyt keskustellaan. Jos poika alkaa venkoilla ja sanoo menevänsä ulos kavereille tai muuten pistää hanttiin, sanot että "Ei, nyt keskustellaan." Jos ei usko vaan uhittelee lähtevänsä ja pistää takkia niskaan, sano että sitten lähtee tietokone pojan huoneesta ja että sinä olet vanhempi ja sanot että nyt on keskustelun paikka. Jos poika lähtee sittenkin ulos, viet tietokoneen ja odotat kunnes palaa kotiin. Sitten pistät keskustelun pystyyn vaikka kello 01.00 yöllä, jos herra on silloin saapunut kotiin.
Älä huuda vaan ole vain varma auktoriteetti. Puhu vakavasti ja selkeästi. "Minulla/meillä on isän kanssa vakavaa asiaa. Kyse on perheenjäsenestämme, X:sta. Olemme huomanneet että X pelkää ja murisee sinulle ja kavereillesi. X ei tee tätä syyttä. Nyt kerro meille, mitä on tapahtunut. Haluamme vain tietää mitä on käynyt. Kaikki tekevät virheitä ja sinulla on murrosikä päällä. Oletko suutuksissa lyönyt tai potkinut koiraa?"
Sitten kun poika kiistää ja on hiljaa, jatka :" Onko koulussa kaikki ok, mitä sulle oikeastaan kuuluu? Voidaanko auttaa sinua jotenkin? Missä ympyröissä pyörit?"
Jos alkaa kertoa että koulussa on paskaa ja muutenkin kaikki on paskaa, siitä on hyvä jatkaa. Juttelette pojan kanssa siitä, miten kaikilla on välillä paskaa ja silloin pitää mennä purkamaan oloa vaikka punttikselle. Sitten miehesi voi puhua pojalle, mitä on olla Mies. Ja siitä aasinsilta koira-asiaan eli "Mies on Mies eikä käy pienempien kimppuun, Mies ei sorsi heikompia, Miehen kunnia-asia on olla käymättä naisten, lasten tai eläinten kimppuun. Muu on pelkuruutta."
Tilanteista riippuen tarve voi vaatia eri linjan puhutteluun siirtymisen, jossa miehesi takoo jyrähtäen poikaan että "JUMALAUTA nyt sanot mitä on käynyt tai on kunnioitus sua kohtaan menny. Tästä päästään eteenpäin, mutta ei päästä jollet poika ala rehelliseksi."
Saatte pojasta kyllä irti mitä on käynyt, muistakaa, te olette vanhempia.
Hyviä voimia teille, jaksakaa!
Lisään vielä selvennykseksi, että murrosikä tai se että "kaikki tekevät virheitä" eivät ole mitään oikeutuksia väkivallalle, kirjoitin ne aiempaan viestiini siksi, että vanhemmat saisivat pojasta ulos totuutta.
On hyvin huolestuttavaa ja vakava ongelma, jos murrosikäinen poika pahoinpitelee lemmikkiä. Muistan itsekin mitä oli olla murrosikäinen eikä ollut helppoa aikaa, koulussa oli kiusaamista, mutta MILLOINKAAN ei mieleeni tullut että alkaisin kaltoin kohdella perheen lemmikkejä. Normaalilla ihmisellä on murrosikäisenäkin empatiankykyä ja moraalin tajua ja jos niiden kanssa on ongelmaa ja vieläpä niin, että aiemmin rakasta lemmikkiä ja heikkoa perheenjäsentä alkaa kiusata, se ei tiedä hyvää.
Asiaan pitää puuttua heti.
Mielestäni riittävä näyttö pojan syyllisyydestä on se, että koira väistää poikaa ja hyvin nopeastikin, pelkää ja murisee pojalle. Vanhemman pojan kanssa näin ei ole ollut.
Kokeilkaa nostaa kättä koiran nähden ja käskekää pojan tehdä sama, jos koira väistää äkisti kättä, niin... aivan.
Ja voitte laittaa sen vanhemman pojan isoveljen asemassa katsomaan (kätyröimään teille) että mitä se poika oikein puuhaa. Luulisi isompaa veljeäkin kiinnostavan, jos on normaalilla tavalla huolestunut rakkaan lemmikkinne kohtelusta ja pikkuveljen muuttuneesta käytöksestä.
Toinen asia kokonaan on se, että mistä tuo pojan käytös on oiretta. Voisi olla hyväksi, että lähentyisitte pojan kanssa, miehesi voisi alkaa harrastamaan pojan kanssa jotain ja alkaa jutella pojalle enemmän. Pojan elämänfilosofia on nyt pahasti hukassa ja miehen mallit, jos harrastaa eläinten kiusausta. Ottakaa poika läheisempään suhteeseen.
Kurinpalautuksena tuosta että on kohdellut lemmikkiä väärin, voisi tulla kunnon puhuttelut ja sen asian takominen pojan päähän, että saa olla viimeinen kerta kun on satuttanut koiraa.
Tehkää ja toimikaa kuten parhaaksi koette, mutta muistakaa että kyse on vakavasta asiasta ja se on saatava pojan käsitettäväksi. Jos pojassa ei näy katumusta tai ette saa mitään yhteyttä poikaan, perheterapia voisi olla yksi vaihtoehto.
Edelleen, voimia sinne. :)
että se on kyllä eläimillä ihan luonnollinen se väistämisrefleksi. Aivan saman reaktion kokisit itse jos huomaat syrjäsilmällä vaikka auton tulevan päällesi. Tai puun kaatuvan. Ja pelko on luonnollista aralla koiralla.
Enpä kehottaisi nyt ketään kuitenkaan testailemaan uhkailemalla kuinka koira kehenkin reagoi. Turha koiraa alistaa väkivallalle enempää(jos arka ja jo sitä kokenut), ja nyt vielä koko perheen voimin. Voi tulla turhia ongelmia vain.
En tarkoittanut uhkailemalla testata tuota käden nostoa vaan ihan vain normaalisti kättä ylös nostaen, kuin heiluttaakseen heit jollekin tutulle. Normaali koira ei lähde tekemään äkillistä väistöhyppyä tuossa tilanteessa.
Tuli tuo vain mieleen, mutta ihan asiallisessa mielessä.
mielestä pentuja, joita se voi ojentaa.
Kiellä koiraa.