Hei vaan taas kaikki,
nyt on aloiteltu eka vko hoidossa. Parina päivänä tutustuttiin ensin ja sitten nyt maanantaina oli pari tuntia yksin. Ti oli 3 h, ke 3 ½ h, to 4 h ja tänään 4 ½ h.
Ihmetyttää vaan, kun poika ei yhtään itke kun vien hänet hoitoon. Ei myöskään juokse syliini kun haen, sanoo vaan että: "Äiti" kun huomaa minun tulleen ja esittelee leluja tms. Olen tässä koko vkon surrut, että eikö hän ole ollenkaan kiintynyt minuun? ='(
Tuntuu että kaikkien lapset huutaa ja parkuu kun heidät vie hoitoon.. Varmaan ne sitten kanssa kiljuvat riemusta kun tullaan hakemaan. Mutta ei meillä ='(
nyt on aloiteltu eka vko hoidossa. Parina päivänä tutustuttiin ensin ja sitten nyt maanantaina oli pari tuntia yksin. Ti oli 3 h, ke 3 ½ h, to 4 h ja tänään 4 ½ h.
Ihmetyttää vaan, kun poika ei yhtään itke kun vien hänet hoitoon. Ei myöskään juokse syliini kun haen, sanoo vaan että: "Äiti" kun huomaa minun tulleen ja esittelee leluja tms. Olen tässä koko vkon surrut, että eikö hän ole ollenkaan kiintynyt minuun? ='(
Tuntuu että kaikkien lapset huutaa ja parkuu kun heidät vie hoitoon.. Varmaan ne sitten kanssa kiljuvat riemusta kun tullaan hakemaan. Mutta ei meillä ='(
Vastaukset 7
Vanhimmat
tykkää olla hoidossa ja viihtyy siellä sekä nauttii uusista kavereista ja sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin.
Itse olen tarhassa töissä ja kyllä siellä on muutama sellainen jolla on vaikeaa alussa,joillakin pidempään. Sääliksi käy kun ikävä on äitiä mutta ajan kanssa ovat sopeutuneet.
Itse kun aikoinaan vein ekan kerran lapseni tarhaan,MINÄ itkin melkein töissä että mitenhän se siellä pärjää ja kerran taisin sinne soittaakin enkä uskonut kun sanoivat että hyvin täällä on mennyt. Kun hain lapseni tarhasta pois niin ei minunkaan lapsi tullut pää kolmantena jalkana että "ÄITIII".. Kyllä olo huojentui kun huomasin että turhaan panikoin. Monesti äidit ovatkin enemmän huolissaan kuin lapsi :)
Moikka!
Ei kaikki lapset jää parkumaan, vaan kyllä aika moni tykkää päästä heti aamusella leikkimään tarhakavereitten kanssa, etenkin jos kavereita on kotona vähemmän.
Eikä tuon perusteella voi päätellä lapsen kiintymisestä mitään, päinvastoin se kuvastaa ennemminkin sitä, että lapsi vierastaa, jos jää parkumaan.
Sulla on reipas pikkumies, joka ei vierasta ja osaa sopeutua, voit olla ylpeä hänestä.
Eikös se ole paljon mukavampaa jatkaa omaakin päivää, kun lapsi ei jää itkemään perääsi.
No ei syytä huoleen. Meidän lapsi ei edes sanonu heippa ENSIMMÄISENÄ päivänä ko vein hoitoon. Oli niin innoissaan. Kyllä se lapsi on kiintynyt sinuun. Voi olla ettei hän ole vielä edes oikein tajunnut että nyt hän joutuu olemaan tästä lähtien enemmän erossa äidistä. Meillä meni noin puoli vuotta, sitten alkoi kiukuttelut...
Muistan vielä oman tarha-aikani. Ei minulle ollut ongelmaa jäädä tarhaan, kun äiti lähti töihin. Rakastin silti äitiäni, ja luotin häneen, tiesin, että hän hakee minut töiden jälkeen kotiin, joten ei ollut tarvetta alkaa itkemään, kun äiti jätti minut tarhaan. Olin vain reipas lapsi. Minulle on aina ollut helppoa mennä uusiin paikkoihin, aloittaa koulu, vaihtaa koulua, aloittaa yläaste jne... Innoissani olen aina vaihtanut koulua, ja ajatellut, että saan uusia kavereita, enkä turhia pelännyt :) Lapsesi on vain reipas ja sosiaalinen, saat olla ylpeä hänestä!!
Eivät kaikki lapset tosiaan itke hoidon alussakaan. Joskus on myös niin, että alkuhuumassa hoitoon jäänti sujuu mainiosti, jossain vaiheessa saattaa sitten tulla isojakin itkuja.
Minkä ikäinen lapsesi on?
Kuten tuolla jo sanottiinkin, ei varmastikaan kyse ole siitä, että lapsi ei olisi sinuun kiintynyt. Helpompihan sinunkin viedä on, kun ei tarvitse toista sinne itkemään jättää:)
Kiitos ihan hirveästi ihanista viesteistänne! Ette usko miten ihanalta tuntui lukea ne. Olin ajatellut, että täällä kaikki sanovat minun olevan ihan paska äiti.
Poika on siis 1v8kk, kun viimeinen sitä kysyi.
Ollessani päväkodissa töissä, 1-2,5 vuotiaiden kanssa, huomasin että aika harvat siellä äitiä jäävät itkemään. Suurin osa toteaa äidin lähtiessä vaan että heippa, ja rientää omiin touhuihin. Harvemmalta myös tulee riemunkiljahduksia kun tullaan hakemaan. Kiintymyksen puutetta se ei tarkoita, sen kuulee lasten puheista päivän mittaan. Varsinaista koti-ikävää ilmenee lähinnä silloin kun lapsi loukkaa itsensä tai suuttuu jostain (mä kerron äitille!). Yleensä ne on nuo muutenkin ujommat lapset kun jäävät itkemään, eli sosiaalinen reipas lapsi sinulla!