Hullua rakkautta??

avuton.. :/ kirjoitti:

Mä oon umpirakastunut meijän rinnakkaisluokkalaiseen poikaan.. Nään sitä vaan pari kertaa viikossa, kun kävellään käytävällä ohi yms... Mutta ei olla koskaan juteltu.. Meil on semmonen outo tapa, et me tuijotetaan toisiamme varsin.. öhm... mites nyt sanois (intiimisti?).... jatkuvaa tuijotusta, ihankuin ei koskaan enään näkis toista, jokainen hetki nähdä on elämisen arvoinen, vaikka sitten käveliskin ohi tai näkis jossain kauempaa.. :D
Mä en pysty olla katsomatta sitä, tahtoisin kertoa sille kaiken, kaiken mun tunteista, ja koitan välittää ne katseellani ja joskus tuntuu kuin hän vastaisi samoin.. Ainakin tuijottaa samalla tapaa takaisin..

Vähän niinku meijän väilissä olisi lasiseinä ja me ei kuultais tai voitas koskea toisiamme. Ei koskaan oltais voitu puhua tai koskea.. Mutta voimme nähdä.. Ja katseista huomaa palavan halun puhua.. Himo koskettaa..

Onko tämä ihan hullua? Tiedän vain hänen nimensä..
Kaikki ystäväni tietävät minun olevan ihan kusessa siihen.. Miettivät että miksi... Meillä on varmaan todella vähän yhteistä.. Mä näytän ihan wnb lissulta ja se on tru punkkari.. Mun entiset on ollut erittäin erilaisia.. Eikä ihastukseni edes ole "se komein vaihtoehto" mitä en kyllä ymmärrä.. Minun silmissäni hän hohtaa komeutta..

Ystävät siis tietävät ja yksi on saattanut ihastukselleni kertoa.. Miten mun kannattais nyt edistyä? Meillä ei koskaan ole ollut hiljaista hetkeä, molemmat kulkee omissa porukoissa... Kaksi ryhmää.. Kumpikaan ei koskaan ole yksin, joten erittäin hankalat maholisuudet mennä juttelemaan :/

epätoivoinen tarvitsee nyt vinkkejä!!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä