Näytän

Tuskin osaan sanoa mitään mikä oloaisi parantaisi, kun itselläni on sama ongelma. Seksin harrastaminen ja ylipäätään alasti oleminen jonkun edessä on kamalan noloa minusta, on aina ollutkin.
Ensimmäisen kerran harrastaessani seksiä 15-vuotiaana, ja sen jälkeen olen ollut lukuisien miesten kanssa sängyssä, mutta kun minusta on kyse niin sinne sänkyyn asti pääsy vaatii melkoisen paljon aikaa ja sitä tunnetta, että voisin edes jotenkin rentoutua toisen seurassa.
Viimeisen piikin tälle häpeälleni sain, kun edellisen miehen kanssa meni asiat niinkuin meni. Hän nolasi minut monessa tilanteessa, pakotti seksiin, suorastaan raahasi makuuhuoneeseen ja repi vaatteet pois. Sanoi lihavaksi, rumaksi, arvosteli juuri niitä kaikkia kohtiani joista en itsekään pidä, naureskeli minulle ja vertaili pornoleffan näyttelijän tissejäkin omiini ja totesi minulla olevan pienet ja eriparitissit. Pyöritti muita naisia samaan aikaan minun kanssani. En ymmärrä miksi en hankkiutunut eroon koko miehestä jo siinä vaiheessa. Kai olin niin rakastunut ja ihastunut etten vain osannut. Viimeisen kerran kun nähtiin, tämä mies raiskasi minut niin, että minulla on siitä psyykkiset sekä myös ihan fyysiset arvet kehossa ja alapäässä.
Nykyään en pysty edes lähestymään miehiä, enkä voisi kuvitellakaan olevani alasti koskaan kenenkään edessä. Minun itsetuntoni viimeiset rippeet ovat karisseet pois aikoja sitten.
Toivottavasti tämä sai ongelmasi tuntumaan pieneltä ja helpotti mieltä edes vähän.

Moikka,

Joskus harmittaa olla mies, varsinkin kun saa lukea oman sukupuolensa kyvyttömyydestä kohdella naisia kunnioittavasti. Mutta silloinkin yritän muistaa että meitä erilaisiakin miehiä on olemassa.

Itsetunto kasvaa positiivisten kokemusten kautta. Sitä ei voi ostaa kaupasta, mutta se on jokaisen ulottuvilla.
Joskus koittaa aika kun pitää päästää vanhoista tapahtumista irti ja lopettaa ns. "uhrina" olemisen. Se ei tarkoita että hyväksyisi huonon kohtelun jota on saanut osakseen, vaan se tarkoittaa että hyväksyy sen tapahtuneeksi.

Todennäköisesti nuo kokemukset ovat kovettaneet nahkaasi enemmän kuin uskotkaan. Alitajunnassasi tiedät että loukkaukset eivät pidä paikkaansa, siksi olet loukkaantunut.
Ei ole sinun syysi, ettei joku pässinpää ole arvostanut kauneuttasi ja herkkyyttäsi.

Elämässä voi käydä hyvin, se fakta pitää hyväksyä. Älä anna loukkaajillesi valtaa hallita nykypäivän valintojasi ja kokemuksiasi. Pitämällä kiinni menneistä, on sama kuin alistuisit kokemukselle uudestaan.

Sinulla on miljoona ihanaa ja upeaa asiaa koettavana. Se vaatii rohkeutta hyväksyä itsensä. Negatiiviset kokemukset ovat osa henkistä historiaasi, mutta ne eivät ole Sinun persoonasi tai ulkonäkösi. SINÄ olet paljon monipuolisempien asioiden summa ja elämässäsi on varmasti ollut hyviäkin juttuja. :D

Toisilla ihmisillä on kummallinen tapa yrittää manipuloida loukkausten ja jopa väkivallan avulla, mutta se kertoo heidän oman luonteensa heikkoudesta, ei Sinun. Hyvä että olet päässyt eroon noista tyypeistä! Ansaitset parempaa!

Ja samaa voin sanoa myös kakkosviestin kirjoittajalle. Jos minulla on viisautta, niin antaisin sen pois, ettei kukaan joutuisi väkivaltaisen kusipään terrorisoimaksi ja saisi moisia kolhuja. Mutta kunhan muistaa, ettei tapahtunut ole oma syy, eikä se missään nimessä tee ihmistä rumemmaksi tai vastenmieliseksi.

Uskokaa pois, hyviä, helliä, rakastavia ja fiksuja miehiä on olemassa! :D Eivätkä ne ominaisuudet tee miehestä epämiehekästä.

Voih. Onpa ikävää lukea että joku mies on voinut saada jonkun naisen itsetunnon noin alas. Ymmärrän kyllä mistä se voi johtua, ja tiedän täysin että sikojakin on olemassa. Itse olin joskus 18-vuotiaana todella arka ja häpesin itseäni. Kun olin jonkun kanssa sängyssä, toivoin ettei hän katsoisikaan minuun ja "suorittaisi" vaan äkkiä tapahtuman ja ei puhuisi jälkeenpäin mitään millaista oli.
Mutta vuosien varrella löytyi niitä hyviä kokemuksia ja ikää ja kokemusta/ymmärrystä tuli lisää. Aloin nauttimaan seksistä kovinkin paljon ja jopa uskalsin tehdä asioita. Sitten jouduin parisuhteessani fyysisen väkivallan kohteeksi, ja luulin tämän tapahtyuneen sulkevan minut pitkäksi aikaa kuoreeni. Mutta hyvin pian tämän parisuhteen aloin kuitenkin käsittelemään asioita ja puhumaan niistä todella avoimesti. Tajusin että minussa ei ole mitään vikaa. Tai siis toki jokaisessa meissä on omat pienet ihanat vikamme, mutta ei sen kummempaa.:) Päätin vaan yhtenä päivänä, että en ole kaiken tuon väkivallan ja häpeän arvoinen, eikä minun todellakaan kannata jäädä kuoreeni sen takia, mitä joku on tehnyt minulle.
Tänä päivänä nautin seksistä, ja kaikesta mitä siihen liittyy. Ja vaikken todellakaan ole täydellinen, vaan hieman pyöreä, niin en häpeile vartaloani tai himojani ja tunteitani. Jos joku ei osaa käsitellä niitä, hän ei ole minun arvoiseni. Jos joku ihan todellakin sängyssä alkaisi arvostelemaan karvoitustani/seksitaitojani ym niin kysyisin kuinka täydellinen hän itse on..

Toivottavasti sinäkin löytäisit keinon päästä tuosta typerän näyttämisen pelostasi, ja pääsisit nauttimaan kaikesta seksin ja läheisyyden tuomasta ilosta. Vaikka asia on varmasti hankala ja arka, niin yritä ottaa asioita huumorilla ja löytää keino nautintoon, tsemppiä! :)