En tiedä, minne tämä viestini oikeastaan kuuluisi, mutta esitänpä asiani kuitenkin...
Olen tällä hetkellä 20-vuotias nuori nainen. Elämässäni yksi suurimmista iloista ovat lapset. Ja tiedän täysin varmasti, että elämäni aikana haluan lapsia... Pahin pelkoni on se, etten tulisi koskaan saamaan lapsia. Olen nähnyt hirveää painajaista monet kerrat, jossa lääkärissä minulla todetaan kohdunkaulansyöpä, ja siitä seuraa siten kohdunpoisto. Herään joka kerta itkien, ja unen saaminen on vaikeaa. Lapsettomuus on todellakin pahin pelkoni.
Tiedän, että vaikka minulle sattuisi "vahinko", en kykenisi missään nimessä tekemään aborttia. Itselleni on itse asiassa tasan kolme kertaa sattunut vahinko, ja kuukautiseni ovat yli viikon lähes joka kerta olleet myöhässä - vaan myöhemmin palanneet. Siitä onkin tullut itselleni jokin pelkotilaani voimistava tekijä: olen ajatellut, että jos minulla ei ole mahdollista saada lapsia, tai minulle olisi jopa sattunut keskenmeno. Yhdellä kerroista, joissa kuukautiseni olivat yli 10 päivää myöhässä, huomasin, että sisältäni tuli jotain hirveiden alavatsakipujen, mitä normaalisti ei kuukautisten aikana koskaan tule (en tarkoita nyt mitään verihyytymiä). Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta pakko asiani on jotenkin esittää...
Voiko esimerkiksi lääkäri-käynnillä käydä todistamassa, että kaikki on kunnossa? Näkeekö gynelogi, tai nähdäänkö jonkinlaisilla testeillä, että olen terve? Tai yleensäkin pelkästään normaalilla gynelogi-käynnillä (kävin moisella pari kuukautta sitten, testien sun muiden mukaan olin täysin terve sukupuolitautien suhteen, mutta liittyykö tämä sitten mitenkään tähän lapsi-asiaan)?
Anteeksi, olen nuori ja tietämätön, mutta minua myös pelottaa. Voisinhan tietenkin ottaa puhelimen käteen, ja soittaa lääkärille, mutta ajattelin nyt ensiksi ottaa täällä viisaammilta selvää :)
Seurasin tuossa juuri Kätilöt -ohjelmaa, ja tirskahdin itkuun kun ohjelmassa lapsi oli kuollut ennen syntymäänsä - en tiedä olenko säälittävä, mutta pahalta tuntui... Ja aloin uudelleen miettimään pelkotilaani.
En tiedä, onko minulla sitten kenties vauvakuume, kun niin paljolti lapsia mietin, mutta sen ainakin tiedän, että lapsia rakastan.
Olen kiitollinen asiallisesti vastanneille :)
Olen tällä hetkellä 20-vuotias nuori nainen. Elämässäni yksi suurimmista iloista ovat lapset. Ja tiedän täysin varmasti, että elämäni aikana haluan lapsia... Pahin pelkoni on se, etten tulisi koskaan saamaan lapsia. Olen nähnyt hirveää painajaista monet kerrat, jossa lääkärissä minulla todetaan kohdunkaulansyöpä, ja siitä seuraa siten kohdunpoisto. Herään joka kerta itkien, ja unen saaminen on vaikeaa. Lapsettomuus on todellakin pahin pelkoni.
Tiedän, että vaikka minulle sattuisi "vahinko", en kykenisi missään nimessä tekemään aborttia. Itselleni on itse asiassa tasan kolme kertaa sattunut vahinko, ja kuukautiseni ovat yli viikon lähes joka kerta olleet myöhässä - vaan myöhemmin palanneet. Siitä onkin tullut itselleni jokin pelkotilaani voimistava tekijä: olen ajatellut, että jos minulla ei ole mahdollista saada lapsia, tai minulle olisi jopa sattunut keskenmeno. Yhdellä kerroista, joissa kuukautiseni olivat yli 10 päivää myöhässä, huomasin, että sisältäni tuli jotain hirveiden alavatsakipujen, mitä normaalisti ei kuukautisten aikana koskaan tule (en tarkoita nyt mitään verihyytymiä). Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta pakko asiani on jotenkin esittää...
Voiko esimerkiksi lääkäri-käynnillä käydä todistamassa, että kaikki on kunnossa? Näkeekö gynelogi, tai nähdäänkö jonkinlaisilla testeillä, että olen terve? Tai yleensäkin pelkästään normaalilla gynelogi-käynnillä (kävin moisella pari kuukautta sitten, testien sun muiden mukaan olin täysin terve sukupuolitautien suhteen, mutta liittyykö tämä sitten mitenkään tähän lapsi-asiaan)?
Anteeksi, olen nuori ja tietämätön, mutta minua myös pelottaa. Voisinhan tietenkin ottaa puhelimen käteen, ja soittaa lääkärille, mutta ajattelin nyt ensiksi ottaa täällä viisaammilta selvää :)
Seurasin tuossa juuri Kätilöt -ohjelmaa, ja tirskahdin itkuun kun ohjelmassa lapsi oli kuollut ennen syntymäänsä - en tiedä olenko säälittävä, mutta pahalta tuntui... Ja aloin uudelleen miettimään pelkotilaani.
En tiedä, onko minulla sitten kenties vauvakuume, kun niin paljolti lapsia mietin, mutta sen ainakin tiedän, että lapsia rakastan.
Olen kiitollinen asiallisesti vastanneille :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.