Hää ol semmone humaus
ko ohi kävel
Jonki tyypi peräshä hyö ain
lompsa perstaskus
ko aasil se irtoova häntä
Mie oon aika äijä
mie varasti häne lompsa
zup
ja hää ol miun
vaik humaus kaiken tään näk
ko mie häl tään näytin
Ja sit myö mäntii naimissii
jiftilöihi
aasi rahoil mie osti häl kukkii
hattaraa
pitsaa hää jo ol syönt Rossos
aika snopi
niiko Kinaporin Kung Po kahel nakil
ko ohi kävel
Jonki tyypi peräshä hyö ain
lompsa perstaskus
ko aasil se irtoova häntä
Mie oon aika äijä
mie varasti häne lompsa
zup
ja hää ol miun
vaik humaus kaiken tään näk
ko mie häl tään näytin
Ja sit myö mäntii naimissii
jiftilöihi
aasi rahoil mie osti häl kukkii
hattaraa
pitsaa hää jo ol syönt Rossos
aika snopi
niiko Kinaporin Kung Po kahel nakil
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elävä murteesi tuo fantsuun rakkausrunoosi ripauksen katutason verbaliikkaa jo muuten hektiseen ja elämänmakuiseen varkaustarinaan. Erityisesti pidin runon taitavasta lopetuksesta, se ikään kuin nytkähti uudelleen liikkeelle.
Itse olen aina mieltynyt suoraan toimintaan ja arveluttaviin toimintamalleihin, eikä pieni moraalittomuuskaan haittaa vaan tuo mukavaa lisäväriä muuten liian vetelänä valuvaan vesivärityöhön, ikään kuin terävyyden, terän, jolla viiltää elämän iho auki ja etsiä sisuksista joko sinne kadonnut tai sitten uponnut.
Rakkaushan on tällainen terä, joka katkeaa elimistöön sisään kuin toripuukko, ja näkyy sitten hassusti röntgenissä ja rikkoo laitteet Mariassa. Oletan että sudeettisavolaisena (vai onko tuo karjalaa) tiedät missä Maria on?
Olen kuullut huhuja että Maria olis töissä joka Ortodoksisella hautausmaalla tai sitten tien toisella puolella. Olenko aivan väärässä?
Olen lehmipoika Espoon Kilosta. En tunne Mariaa enkä Orttareiden takorautapajaa. Mariassa kävin viimeksi viisitoistakesäisenä kun hyppäsin päissäni kaivarissa rantavallilta mereen ja katkaisin jalkani kiviin. Vettä oli varmaan puolimetriä.
OUts!
Vieläkin tuntuu perseessä se miten sääri pamahti. Kellu nyt siellä sitten ilman sinua ja itke. Missä itse olit vuonna... miten tää lasketaan? Laske ite. Sähän se olet numeroiden pyörittelijä, hellapoliisi, dyspaatti, kvartaalimatematiikan dominoteoria.
Tällaisina aamuina ensimmäinen ajatus on nälkä. Nälkä on kaivertava ja kihnuttava tunne vatsassa, ikään kuin musta aukko jonka vetovoima kasvaa mitä vanhempi se on. Se syö minua sisältä...
aaaaaaaaaaaak!
Olen vaarassa kadota. Nälkä kaivertaa triptyykkiä pesusoikon pohjaan, kuivausrummun lasikanteen timanttisormuksella, tägiä, jolla signeerata reviirinsä kuin koira katulyhdyn juureen kusella. Saatana kun kuolema ottaa koville, mutta on vain yritettävä, jaksettava kaapia kuoria toinen toisensa päältä kuin elämä olisi kullattua sipulia korkeiden kattojen päällimmäisenä ja kaiken elävän yllä ylimpänä.
Pitäiskö meidän laillistaa suhteemme? Oletko ajatellut asiaa? Ehkä siitä olisi joitain käytännön hyötyjä, mutta nämähän sinä jo tiedät, joten miksi keskustella enempää.
Just, mä tiedän jo mitä sä seuraavaks sanot.
Tämä menee liian viralliseksi. Mä kevennän hieman, sillä mulla on ikävä tällaista kuvaa:
Syöt pikkupurkista Mövenpickin saksanpähkinäjäätelöä ja hiuksesi ovat sekaisin,
lusikka kimmeltää auringossa, huuliesi välissä, pysähtyneenä,
kun luet ruudulta mitä sinulle kirjoitan.
Asentosi on juuri sellainen jollainen pienellä merenneidolla on, kun se sulatetaan kiveltään ja valetaan muottiisi.
Mutta eihän mikään ole silloin enää kuin ennen, et sinäkään, janottu matkailukohde.
Istu hyvin, jalkasi ovat kauniisti allasi. Etkö itse huomaa, että toinen niistä on jo puutunut.
Jäde lihottaa, mutta mitä siitä kun aurinko paistaa. Mä lähden nyt nyrkkipyykille - siis ihan oikeesti. Mun eiliset kledjut on ihan soseessa, jotain salsasössöä. Mä olen saanut yliannostuksen taidetta ja sen kaaria vasta nyt aamulla, kun lauot buranapäisssäs tuollaisia.
Mä meen kylppäriin pyllistelemään, ziao, honey.
No en mä pitkälle ehtinyt. Tipuin karvamatolle kun multa puuttu kokonaan toinen jalka.
(kaameaa naurua)
get stupid
http://www.youtube.com/watch?v=ioi7gR2Qm1I