Jossain vaiheessa kirjoitusprosessia luetutin muutamia lukuja kirjoittajapiirissä ja aina tyrmättiin tyyliin "kovin on kevyttä". Jätin kässärin kesken sitten useiksi vuosiksi. Nyt tein sen uusiksi, ei se ihan valmis ole, mutta tuo vanha palaute on kynnys.
Miksi ihmiset "vihaavat" viihdettä?
Mielestäni viihteessä pätevät monet samat jutut kuin vakavammassakin tekstissä. Tarinan tulee kulkea, henkilöiden olla uskottavia ja psykologisesti perusteltuja ja heidän motiivinsa ovat tärkeitä. Kielen tulee olla riittävän omaperäistä. Rakenteen tulee toimia.
Tajunnanvirtajutut, joista ei saa tolkkua eivät ole minun juttuni. Toki omassa tekstissänikin muistellaan väliin lapsuutta, ollaan hetken toisessa ajassa ja paikassa ja tunnetaan tuntemuksia, mutta se tapahtuu ymmärrettävällä ja selkeällä kielellä. Ulkokohtaisesti, sanoisi taas joku kritisoija.
Miksi semmoista tekstiä ei saisi kirjoittaa? Kynnys laittaa se kustantajille on kovin korkea.
Miksi ihmiset "vihaavat" viihdettä?
Mielestäni viihteessä pätevät monet samat jutut kuin vakavammassakin tekstissä. Tarinan tulee kulkea, henkilöiden olla uskottavia ja psykologisesti perusteltuja ja heidän motiivinsa ovat tärkeitä. Kielen tulee olla riittävän omaperäistä. Rakenteen tulee toimia.
Tajunnanvirtajutut, joista ei saa tolkkua eivät ole minun juttuni. Toki omassa tekstissänikin muistellaan väliin lapsuutta, ollaan hetken toisessa ajassa ja paikassa ja tunnetaan tuntemuksia, mutta se tapahtuu ymmärrettävällä ja selkeällä kielellä. Ulkokohtaisesti, sanoisi taas joku kritisoija.
Miksi semmoista tekstiä ei saisi kirjoittaa? Kynnys laittaa se kustantajille on kovin korkea.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja sitä kautta taide-taide nostetaan kirjallisuudessakin framille. Sinällään samasta ilmiöstä on kysymys esim. klassisen uuden musiikin ja kevyen viihdemusiikin puolella. Viihdekirjailijat harvemmin saavat isojen kirjallisuuspalkintojen ehdokkuuksia, apurahatkin ovat tiukemmassa ja merkitys taidejärjestöille ja taidejulkisuudelle olematon.
Kustantaja jakaa tekstit eri lajeihin: yksi on viihdettä, toinen on taidetta. Kirjailijalle on tiedossa eri kohtalo, kun tekee viihdettä ja taidetta. Kaikki on kiinni siitä, miten hyvin itse on motivoitunut ja miten taitava on oman genrensä hallinnassa.
Mutta ei hätää - kirjoittajapiirin nysväys ja taideahmattius on pieni ostoryhmä kirjabisneksessä - viihteelle on aina kuluttajansa, varsinkin jos viihde on taiten kirjoitettua. Kun katsoo maailman kirjamyyntiä, viihde se on, joka sitä hallitsee ja hyvin vahvasti. Follet, Brown, King, Grisham, Higgins-Clark, Cussler, Fielding jne.
Kirjoita mikä sinua kiinnostaa. Ala on vapaa.
Eikö se raja kuitenkin ole melko liukuva? Eikö viihdettäkin voi kirjoittaa "hyvin"? Muutoinkin hyvin kuin että koko ajan on kauhea vauhti päällä.
akselilla todella hyvä taidekirja ja todella surkea viihdekirja on kirjallisella instituutilla valovuosien asettama matka.
Kirjoilla on funktionsa. Mutta lukijoita on monenlaisia, niin kirjailijoitakin. Ja se mikä nyt tuomitaan halvaksi viihteeksi, voi olla huomisen kirjallisuushistoriassa taide-taidetta.
että charles dickenskin oli viihdekirjailija.
moni kirjailija oli luokiteltu viihdekirjailijaksi, rivikirjailijaksi ja on sitten nostettu johonkin toiseen luokkaan kuoleman jälkeen, esim. Alexander Dumas ja F. Dostojevski, A. Tshehov jne.
Kuolema on aina kustantajalle hyvä kauppa, kirjailijan kuolema nimittäin.
Mutta me, jotka elämme nyt, emme voi muuta kuin jatkaa työtämme ja toivoa, että huomio joskus kohdentuisi meihin voimallisemmin ja myyntikäyrä nousisi...
tutkimustyötä tehdessä ei aloittaessaan voi päättää tehdä jotakin suurta, vaan pitää tehdä työ ja mullistavat tulokset tulevat jos tulevat. ehkä kannattaa romaaniaankin kirjoittaessaan tehdä oman päänsä mukaan ja katsoa mihin yltää. tietysti tietoa tekniikoista ym. kannattaa hankkia niin ei tarvitse valintojaan tehdä sokkona.
No jos esim. Virpi Hämeen-Anttilan ja Kira Poutasen tuotantoa ajattelee. Nämä nyt tulivat mieleeni, kun olen ymmärtänyt, että heidän kirjansa myyvät suht hyvin ja ovat melko uusia tulokkaita tällä keskikevyellä kirjallisuudellaan, siis juuri sitä bestsellerluokkaa jota massat lukevat keskiketterästi. Ja mieskirjailijoista tietenkin tämä Juha Vuorinen ja Reijo Mäki ovat omaa luokkaansa, jotka tahkoavat tahkoamistaan.
Enkä minä ainakaan yhtään ihmettele enkä väheksy kirjoittamistaan. Kukin taaplaa tyylillään.
Tuskin nämä mainitsemani kirjailijat sitä gloriaa niin kovasti itsekään kaipaavat. Työmyyrinä kirjoittavat kirja per vuosi ja parhaana useampia. Niinhän sitä imperiumia juuri rakennetaan. Kun oma kirjoitussysteemi löytyy niin mitäpä sitä muuttamaan niin kauan kuin kassat kilisee... kunnes kissat kalisee... hehheh...niin kumpi se sitten on kirjailijana parempi; saada sitä gloriaa joltain pieneltä sisäpiiriryhmältä vai euroja roppakaupalla pankkitililleen omasta tuotannostaan? … hmmm... Minä ainakin valitsisin jälkimmäisen... eiku... sittenkin... molemmat !
Tein aloituksen siksi, että en koe saaneeni riittävästi palautetta siitä, mitä pitää parantaa, kun kommentit olivat heittoja tyyliin "kovin on kevyttä". Tämmöinenhän pitää sisäänrakennettuna sen, että ekaksi pitäisi olla jotain painavampaa ennen kuin sitä viitsisi edes arvioida.
Nämä kommentit tulevat mieleen ja on kynnys laittaa teksti kustantajalle. Sitä muokkaa ja muokkaa vain ja yrittää väenväkisin saada sinne väliin jotain syvällisempää.
Mutta mennäänkö metsään, onko päälleliimattua, sitä en tiedä.
heitetty "kovin on kevyttä" eikä lisäselityksiä tule, ottaisin palautteen kevyesti. kirjoita vain sillä tavalla kuin sinusta tuntuu luontevalta kirjoittaa.
Minustakin tuossa on kyllä palautteen antajissa vikaa, jos pelkästään tuollainen kommentti tulee. Tai sinun olisi kannattanut kysyä lisäkysymyksiä - mikä on kevyttä, mitä, häh. Hae palautetta esim. Nuoren voiman liitosta, kyllä tulee tarkempi selostus.
Viihteen ei mielestäni pidä olla liian kevyttä, btw.
Hyvä viihteellinen teksti (tai vaikka elokuvat) on sellaista, että se myös koskettaa - siinä saisi siis olla myös suuria tunteita, kiinnostavia henkilöitä yms. "Keveys" saattaisi tarkoittaa myös sitä, että tekstin eteen ei ole tehty tarpeeksi taustatyötä.. Jos esim. kirjoittaa historiallista romaania, onko tarpeeksi tietoa aiheesta, onko yleensäkin suunnitellut miljöön, tarinan taustat ym. uskottaviksi. Yksityiskohdat, kuvailu, se että kirjoittaja tietää vielä enemmän kuin varsinaisesti laittaa paperille, nämä tuovat tekstiin "painoa" ja todentuntuisuutta. Hyvä viihdetarina ja perinteinen lukuromaani on usein sellainen, jossa on myös paljon sivujuonia, kuvailua ja sisältöä... Sellainen yleensä "tempaa lukijan mukaansa" sinne tarinan maailmaan.
Ei minusta viihde ole sitä, että kirjoitettaisiin jotain aivan turhaa höttöä, joka ei herätä tunteita kirjoittajassa eikä lukijassa. Päin vastoin..
Mitä siihen taustatyöhön tulee, niin siitä tuli palautetta, että se tausta on liian raskasta. Viihteessä olisi kuulemma pitänyt olla kevyempi tausta. Itse arvostan taustatyötä missä tahansa tekstilajissa ja mielestäni sen eteen ei voi tehdä liikaa työtä. Kaiken taustan ei tietenkään pidä näkyä. Itsestäänselvyys, mutta kirjoitin auki, jottei tulisi uutta väärinkäsitystä.
Kyllä minä saadessani palautetta tietenkin tivasin tarkemmin, mutta ei ne kyseiset henkilöt viitsineet sitä alkaa erittelemään, ilmeisesti viihde oli semmoista, ettei siihen edes viitsinyt kunnolla paneutua. Ehkei se ollut niiden arvolle sopivaa, vaikka olivat tieten tahtoen tulleet itse kirjoittajapiireihin.
No joka tapauksessa se palaute teki vuosikausiksi sen, etten kirjoittanut mitään.
Nyt kun taas on työ käynnissä, enemmänkin hyvässä jamassa, se tulee tulee mieleen. Arveluttaa.
... kenelle Sinä sitä romaania oikein kirjoitat?
Tätä lukiessani tuli tunto, että olet jotenkin jysähtänyt niihin kyseisiin henkilöihin. Olet pakannut palautteen sisällesi, mutta neuvon Sinua avaamaan sen paketin aivan ensimmäiseksi. Joten kirjoita itsellesi muistio niistä saamistasi palautteista paperille. Se on sitä niin kutsuttua terapiakirjoittamista tai päiväkirjakirjoittamista, aamusivuja, kuka mitenkin sitä nimittelee. Anna tulla kaikki itsellesi nähtäväksi. Muutama sivu intervallina mustaa valkoiselle. Pistä se mössö ulos itsestäsi.
¤
Tänään aamuteeveessä oli todella mukaansatempaava tuokio, jossa aamuteeveen toimittaja taitavasti haastatteli Anssi Kelaa. Kun toimittaja kysyi niitä kysymyksiään, niin yksi oli: Mihin olet tyytyväinen? Anssi Kela vastasi: ”Kun katson peiliin. ”
¤
Ja yksi juttu vielä tuosta melkein:
Pappani sanoi aikoinaan: ” Melkeestä puuttuu puolet.”
¤
Kirjoittamisiin!
vertaisryhmissä. ihmettelen jatkuvasti miksi toisten vasta-alkajien kommentteja ylipäätään kuunnellaan.
No sitä palautetta tyli kyllä siltä ohjaajaltakin, ei vain toisilta harrastajilta. Kuuntelin sitä muutaman vuoden toistuvasti, aina ne samat jorinat ja kyllä se on totta, että se jäi minuun jumiin.
Mihinkään erilliseen tiedostoon en aio sitä kirjoittaa, tämä ketju riittää tai jos aiheesta tulee asiaa sivuavia muita ketjuja. Ns. terapiakirjoittamiseen ei kannata tuhlata aikaa, se ei ole minun juttuni, kokemusta on että se ei auta.
Jos joskus julkaisen jotain, niin lähetän parille kolmelle pahimmalle lyttääjälle plus sille ohjaajalle tekijänkappaleen romaanistani.
Kukaan niistä ei ole julkaissut mitään. Voi olla, ettei julkaise ikinä. Ei niillä tosin tainnut olla sitä aikomustakaan, ei ainakaan mitään isompaa kokonaisuutta edes yritelmänä.
Vittu.
... no heti sie ryhdyit toimeen... tuo viimeinen sana on sen verran voimallinen jo tässä lurituksessa, että jatka
siitä on hyvä jatkaa!
Tsemiä!
viesti vaikka maanantai vasta onkin :DDD
kirjoita tekstiä, joka ei ole toisinnon toisinto ja siitä vielä toisinto... Viihteellä tehdään rahaa ja kaikki ei aina jaksa "puhdistua tai tulla puhdistetuksi". Kaikki ei myöskään halua aina palloilla Matinkylän ostarilla. Tosin toivon, että useimmat haluaisivat ajaa autolla väärällä kaistalla ja omasta mielestään oikeaan suuntaan:-) Eihän kukaan kiellä hyvän viihteen kirjoittamista, vai kieltääkö?